toivonliisa
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia233 aloitusta · 1173 kommenttia
- Sunnuntaiaamun rauhaa, maassa jo on kuurankukkaa.
Miten se onkaa,
on noita elämän lomilankoja joita,
ne lapsuuden langat,
neki esiin henkii ja
saa kyyneliin.
Olen jälleen syvästi otettu, olet tehny löytöjä noista langoistani.
Et arvaakkaa, miten ne tässä kylmässä maailmassa lämmittää.
On taas sanojen kylpy, jospa osais Sinullekki sanoa , jotaki kaunista?
Tuota flunssaa voii harmii, oot sen kourissa ollu, toivottavasti se on jo hellittänny.
Minä olen saanu olle terveenä, josta kiitos joka päivä ylös kohoo.
Rakkaudella sen siivillä laitanki noita pihassani uudelleen kukkaan avautuneita....tuoksuorvokeita. - Siinhähän se onkii kysymys?
Mielestäni eläny ja kaikkensa jakanu?
Pienellä paikalla sille on viety,
miten elämä on - lahjaa.
Eihän tyhjästä vois aidosti elää.
Siks kiitos elämälle,
sille viinille,
kypsyneille hedelmille,
jotka
rakkauden vuorilta alas,
asti kypsyy.
Kiitos vierailustas, aurinkoista syksyistä päivää. - Saada olla kämmenellä,
kiitos lohduttavan runos.
Ehkä sudenkorentoki tahtoi jotaki kirjoittaa.
Hellyttävää, luonto kaikkinensa ja
siinä saamme olla osallisina. - Sehän ihmettä onki,
virta etenee, matkalla kohtaa
kivikkoiset kosket raivossaan,
etenee syvään tyyneen lahteen.
ilolla -ammentaa
kiitos lämpimälle, tuntevalle, sykkivälle, sydämelle.
aurinkoista, kultaantunutta, kimallusta.
Kukkasia ojennan, nyt kukkii maksaruoki niin kauniisti. - Heii täältä aurinkoisesta iltapäivästä.
Oisko kuules niin,
kuin lehtiki,miten seki riisutaan,
esiin tulee piilostaan, hyvin herkkää ja
kaunista pitsimäistä kuviota?
Olen otettu palautteestas, kiitos.
Jossa on myöski hyvin herkällä pensselillä sivelty.
PS. Herkällä mielellä tässä, olen käyny hautuumaala ja sytyttänny kynttilän.
Sylillinen kukkia joissa on purppuraa hehkuvaa,hymyki vieno, vilkutuksineen. - Täytyyhän olla
jota odottaa
hiljausuuteen kiedottuna
"Sielun läpi menevää"
MURUKULTA
odotusta kohti, kiitos syvällisen runos.
hiljaisuuteen kiedottuna - MURUKULTA !
Tulin äsken mökiltä, sielä uuvuksiin asti uurastannu. Nuo työt ei tekemällä näköjään lopu, on se vaan kummaa.
Se myrksy tekiki aikamoista jälkeä, ihan läheltäni se ukkonen meni. Varmaankii pitkäks aikaa sielä nyt sitä jälkisiivoomista, on hyvä jos talkoohenkeä löytyy.
Syyskuu kesänlämpöä läsnä, kiitosta sylillinen annoit aikaas. - Täältäki päin sinnepäin
Joha mää siemenkauppaaki eksyin ja ostin kelloköynöksen siemeniä.
Siemenhän se pitää taas multaan pistää, sitten alkaa se odotus.
Tuosta leskenlehdestä siihen samaistun
Eihän ole turha se kehoitus - katselkaa -
Kukkastenki maailmaa, sielä voi kukkaseen samaistua.
Löytää sen oman kohtalotoverin, hymyy leskenlehti.
MURUKULTA
Kiitän eilisen vierailus, hymyy see minullaki myönnän.
Jopas sitä vaikka sen keltaisen hatun päähänsä saiski.
Täältä lähetän tätä lumisadetta sinnekki pikkasen ja
oikein hyvää talvista viikonloppua, heiii, heii vilkutuksin. - Astunnu hiljaisuus koskemattomuus
ajan ohut pöly.
Paikkaan missä kerran eli
tiet eli nauroi lauloi.
Sukupolvien jättämät jäljet
ne yhä vielä puhuu.
Herää henkiin käden liike.
"Ja minä halusin piirtää
pöydän pölyiseen pintaan
jotain tätä päivää"
"Piirsinki - Sydämen"
MURUKULTA
Syvien tunteitten siveltimet siveltänny, niin elävän kuvan.
Jota katsoessa, itseni löysin erään hiljaisen tuvan.
Paikoillani seisoin, kyyneeleet kasvoillani juoksi.
Lukinverkkoja niissä auringon säteet leikki.
Huokaan ja syvästi kiitän
täältä hiljaisesta lumisateesta, hymyä päivääs. - Sielun syövereissä syntyneissä sävelissä.
Olla osana soolo osassa, se ilomoille soida.
Miekko
Sinulle lämmin kiitos, jos löysit itses sieltä, missä saa tilan "levähtää"
Aurinkoista alkanutta viikkoa, hymy tässä läsnä...Liisa - Aivan pieni ja hento,
täydentämässä suurta ja mahtavaa.
Minänoita
Aurinkoista ja niin kaunista päivää täältä.
Lämmin kiitokseni sen luokses lähetän. - Koko luonto hymyilee, virittelee tulevan kevään, ens - säveleet.
Saada olla suuressa kaikkeudessa osana ja soida sitä pientä tarniaa.
MURUKULTA
Aurinko syleilee taas meitä, saamme pienin sormin näppäillä.
Sydämen ovet auki, lennä kiitokseni kuin lintu laula se laulu.
Ystävyyttä jokaiselle päivälle, hymyn kera kiitän vierailustas. - Kysymyksiään noille metsänpuille
kaarnalle laskee, oksalle kämmenelle
ylös tuulille humiseville
Margitta
Olethan onnellinen, runossas soljuu kauniisti
Pienen linnun laulun myötä, minäki aistin kevät heräämässä.
Hymyn kera kiittelen, iloista mieltä päivääs. - "Rakkaus juodaan kämmeneltä"
RAKKAUS ON SUURI
Läsnä lähellä kämmenellä
sydän kylpee ylenee
liikutuksen siivet
suojaansa kietoo
Itsensä kokien hiekkajyväseks
edessä rakkauden on hetki
silloin liikutellaan syviä vesiä
Kulkiessa runos hedelmäisillä rinteillä
sielä kasvoi rakkauden hedelmää
On vain hetkiä joita ei sanoiks taida pukee
tuntee niin että koskee
Kaunista talvipäivää siinä eletään ja nautitaan on luonto saanu valkoisen peiton.
Joku pikkulintuki uskaltannu laulaa, tulevasta keväästä joka lähestyy.
Kiitos runos jäi niin syvään, vien sen metsäisille laduille tarinoimaan. - Noita tunteitten tulkintaa,
pieni sydän miten paljon kantaakaa.
Ne pienen ikkunan ääreen ja
siinä alkoi tarinoimaan.
Ne verhot haalistuneet
olleet läsnä elämässä.
Kauniisti sanot
"ei kuitenkaan haalistu rakkaus, se aina - On"
Tarinat jatkuu olemme sen kohteena, nostin siniristilipun salkoon.
Kaikkialla valkoinen hanki, tunne hyväilevä läsnä.
Kantajankädet saa tuntea, rakkaus kantaa.
Lämmin kiitos saapukoon luokses, kiitos ravitsevasta palautteestas.
Vielä kerron, toissa päivänä koin kevättä on ilmassa, hymyä päivääs. - "kuvainnollinen"
siihen pieneen ikkunaan
kukkaverhoihin jotai koitin
rytmitaju
hymy kasvoilleni heräs, jospa lauluks asti, nuo kantajankädet herätä vois
Kiitos lämmin vierailustas, palauttees paljon antoi.
Nostin siniristilipun salkoon, hyvää talvista päivää toivottelen. - Lämpöä sen teitä,
miten luontokappaleetki pienet höyhenpallot,
ilahduttaa pientä kulkijaa.
Puhelen noille linnuille, ne on minun kaikkein pienimpiä.
Lapseni naureskelee tuommonen on tuo äiti.
mahdotonyhtalo
Lämmin kiitos vierailustas, lämpöä päivääs, hymyn kera....Liisa - On syytäki olla nystyrät hereillä,
varoen astella kissamaisesti,
käärmeitäki niitä piiloutuneena
muistan yhden uneni
kuljin rantaa ja maa oli märkää
upottavaa mutaa
käärmeitä piileksi mudassa
se uni oli enneuni
Kylmyys on todellisuus
"Jää ei sytytä jäätä"
On toivoa
"Vain haljenneesta maasta sateen jälkeen
voi versota tuoksuvia sitruspuita"
On jäät sulaneet
MURUKULTA
Mistä elo uus esiin ryömii, pelko kaikonnu.
Runos synnytti ne monet, kädet jotka odottaa kosketusta.
Aurinkoista tietä täältä, kiitos puhuttelevan runos. - Olet taas ylenpalttisesti jättänny lämpöäs, kiitos.
Niin tuota tuo ajatus, se minussaki jotenki juoksee.
Luonto sehän on paikka, mistä vapaus ammentaa.
Harakka, se on kyllä minusta pikkasen ylimielinen.
Arkenaki sillä tuo frakkipuku yllä.
Luonnetta, siitä ja olen koittannu ottaa selvää.
Rosvous on yks, sen tulin yks kesä huomaan.
Tyrnimarjani olivat melkein kaikki syöneet,
sillon uhkasin, syön sinut!!!!
MURUKULTA
Sanot kauniisti, löydät lämpöä runostani, kiitos.
Hymyn kera tässä niiaan ja kiitän. - Ei jäädyttää saa
elää keskellä pimeimmänki
On alastonki puettu
liikutun, tuo pieninki
On käsi kulkennu
jokaista koskettannu
MURUKULTA
Kylmästä heränny runoks,silmäripsetki kiinni muurautuneet
liekillä sydän valvoo tuntee, uus kevät tulee esiin.
Aurinko täälä paistannu, kaunista pakkaspäivää, kiitos koskettavan runos.