toivonliisa
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia233 aloitusta · 1173 kommenttia
- "Näkymättömät ovat todellisempia,
kuin näkyvät"
On vettä virrannu ja metsätki muuttunnu.
Olemme yksilöinä rakkauden kohteena,
joka sielujamme ruokkii uskomattomalla tavalla.
Kiittelen vielä syvällä ymmärryksellä sivelletyistä ajatuksistas - Rakkaus samalla suurinta ja herkintä.
On ajan sade satanu ja
monet lehdet alas varissu.
Uskomatonta
tuota yhtä lehteä - se on vihreää
siinä hiirenkorvanki vihreää
Nousee sanat
"nuoruutes uudistuu kuin kotkan"
sekä
"viini vanhetessa paranee"
Sinulle kiitos herkästä palautteestas, lehdessä herkkää tuntoa.
Sateista torstaita etelästä, hymyä päivääs. - Oisko niin , ett pula - ajan
nälän eläny poven.
Rakkauden ylistys
jospa se sydämellä ja huulillani
Sinulle kiitosta herkästä palautteestas
sateisesta etelästä, hymyä torstaipäivääs. - On yks lehti rakkauden lehti
juurestaan versoo, syvään huokaan.
Uskoa rakkauteen
enpäs tiedä suurempaa.
MURUKULTA
Matti myöhäisenä palautteesees vastailen,
joka on hyvin antoisaa, johon myös palaan uudestaan.
Sateisesta etelästä sylin täydeltä kiitoksia ja noita upeita syyshortenssinkukkia. - Eikö ne meissä, imeneet tämän maaäidin povea.
Hymyy* noita mustavalkoisia suomalaisia elokuvia,
niissä ei vain näytellä, niissä eletään.
laudi
Tiedätkö minussaki asuu elämänlehti
miten sivellin yhäti sävyttää
sitä aitoa rakkautta, niin syvältä.
Sinulle kiitos, torstai toivoa täynnä
kerro sinne ruskanhehkuun, joutsenten lähtölauluihin terveiseni. - Sen valon, lämmön meressä
kasvannu kypsynny - tähkäpäät
Painostansa taipuu - odottaa
Yön pimeän vartijat nuo miljoonat tuikkivat valot
alas katsoo, yksinäisen unta ja niitten,
joilla on olkapää päänaluksenaan.
lindalindal1
Elokuu jo meille sävyttyttynny,
eroittuu yö päivästä, aah miten lumoaa.
Miten siinä toivois yhdessä nähdä tähdet tuikkii meille.
Tein matkan runos teille, missä kuulakas aurinko lankeaa läpi ruskanlehden.
Täälä tummat pilvet taivaan peittää, sadetta odottaa kuiva maa. - Nuo rakkauden instrumentit ovat kovassa käytössä.
Olen joskus rossani kirjoittannu
rakkauden takana väijyy miekka
Minänoita
Eilen sienimetsässä tuli ajatus
sanattomallaki puheella on hiljaiset siivet, jotka särkemättä asettelee.
Kuumeisen Liisan mietteitä - Nukkuuko ikävä olen sitä miettinny?
Se kielillämme soi, duurista molliin.
ikävän tiet , niillä tungosta,
on rakkauden aarre sydämessä.
Se soi
"Kunnes jälleen tapaamme
kyyneltä kirkasta silloin muista emme"
MURUKULTA
Aidosta tunteesta pulppuaa runos, on Liisallekki niin tuttua.
Eilen suljin mökin ovet ja ajelin kotiin, minullekki jäi - ikävä.
Niitä vesiä niin rakastan, veden syliä missä olen saanu olla.
Tässä kuumeisena on pakko levätä
Sinulle sinne ruskanlehtiä hymyn kera laitan - Eikö ookki ihmettä
kuohutetaan ja saa yhdessä valmiiseen astua
Rakkauden tiet - ihmeeks jää
Täältä paljon nähneitten hirsiseinien suojasta tarinoin.
Sain eilen peräti kuus nuorta miestä viikonlopuks - kalaan.
Yks jo lähti sieniä keräämään pojat saa sienikastiketta luonnon antimia.
Hymyä päivääs ja kiitos kauniista palautteestas - Aamusta missä perhosetki kanssani lämmittelee aurinkoisella senustalla.
Sieluni siivet taas lämmössä herää
Jumalainen retki sylissä
Lehti - sen ihmeellisyys
sille vielä kirjoitetaan Luoja ties
Sinulle aamuus täältä mökiltä tässä näin kiittelen.
Hiljainen kylä pikkuhiljaa herää naapurin koira vartiossaan haukkuu - Tuon rakkauden arvon
sen hintaa ken vois mitata?
Kyyneleet vieraanani
tunnen - rakkaus on - suurinta
Huiiiiii -
mikä on tunne
vapisen -
Sinulle lämmin kiitos sinne Vuoksen varrelle.
Täältä Saimaan rannoilta, olen 3 päivää keränny mustiaviinimarjoja.
Puskat aivan täynnä ja marjat kuin viinirypäleitä suuria.
Nauran kehtaankos etes kertoa, 100 litraa olen mehustannu.
Nyt jo tökkii, otan yhden päivän omaa lomaa ja meen sieneen.
Kiitos hymyn kera, sai minut itkemään ja nauramaan - Katos miten rakkaus kuohuttelee,
ei enää auta tuokaa, kissa hiiri leikki.
Niin - eikös ookki ihanaa -
lehti on vihreää vielä?
Olen nyt mehustannu mustaviinimarjoa ja niitä on aivan kauheesti.
Eilen satoi, tänään aurinko paistaa ja luonto hymyilee.
Ajattelin ottaa yhden vapaapäivän tuosta hellapoliisin tehtävästä.
Lähden metsään sieniä vainuamaan, unohdun sinne hetkeks.
Sinulle lämmin kiitos, kun aina niin sydämellisesti minua muistat.
Vielä lehti on vihreää ja iloisesti vilkuttelee...hymyillen kiittelen - Auringon lapsetki jo heränneet , tuuli keinuttelee oksia. Suurella mielenkiinnolla janoan, lähden mökille . Niitä pimeneviä iltoja , alkaa hepokattiorkesteri soitella, kynttilöitä valaisemaan elokuun salaperäisiä iltojani. MURUKULTA...nyt pakkaan eräreppuni ja starttaan ruuhkan sekaan.
- Vaikka ois kuinka repaleinen tuo lämpöään suonu täkki.
Aivan kuin os vartiossa, nukkukaas sovussa, niin lämmitän.
Hymy herää ja esiin kerää, noita pieniä ilonmuruja.
lindalindal1
Elämän rikkaus punoutuu, ajankaa hammas ei sitä syö.
Tyhjältä pöydältä, pienellä lusikalla yhdessä aloitettu.
Huumoriaki pursuaa, seki aivan ilmaista, mausteeks suloiseks.
Sinulle kiitos uskalsit käsitellä tuota niin vaikeaaki kukkaa - kiitos - Jotka ovat piipahtaneet ajatusteni äärellä, teille kaikille oikein hyvää kesää.
Nyt kiire ajaa minua, aurinkoista torstaita....Liisa - Romattisia heinälatoja! Sinäki olet sen ihanuuden kokenu. Heinän tuoksun muisti taltioinu. Niin on minuunki ja minullahan ja on yks heinälato paratiisini. Sielä on kaadettua kuivaa heinää sinne on kiva tulla ja heinissä uinahdella,kiitos hymyn kera, pidin runostas.
- Lukiessa rintani paisuu, aalloilla -"Ave Marian"- dolan pidin jäin kuuntelemaan.
- Kauniisti vartalollas laskeutuu ja iholla hyväilevää tunnetta. Rakas hyvällä maullaan ostannu ja kaikki hellyytensä tunteet sirottelee. nähdäkseen miten rakas tehty "Marseillen" loma poimi aamuihis tuleviinki - - "Niin rakkaani -
Me juovuimme onnesta silloin Marseilessa Juovuimme niin kuin vastarakastuneet"
MURUKULTA...rakastunnu olos ylläs "SILKKINEN AAMUTAKKI" hymy karehtii kasvoillani ja ihailen miten kauniin aamutakin onkaa rakkaas Sinulle ostannu.
Aurinkoista aamua täältä, kiitos viehkeän runos joka minuuki vei jopas Madeliiveille. - Oii niin kauniisti olet laulannu,"Älä unohda minua" Voisko enempää sydän laulaa.
- Luen ja päätäni nyökyttelen, noin noin valloituksen tehny. Jospa ois rakkautta jota ei tarvitse pelätä. Liisa nyt syvään huokaa, oiskoha sitä nyt liikkeellä, minullaki samanlaisia oireita, heh. Runos siinä elävänä tunteitten tuntevien läsnäolo.