kiippari
Kosketinsoittaja keikkailevassa triossa ja aktiivinen tanssinharrastaja
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia3 aloitusta · 70 kommenttia
- Hei!
Älä ole peloissasi!
Tiedän, että enemmistö miehistä pitää siitä, että nainen hakee ja on aktiivinen, mutta aina on joukossa joku, joka ei... jne.
Älä mene heidän ehdoillaan.
Tanssin tekee ikäväksi:
- jos kaverilla on naama koko ajan peruslukemilla
- katse suunnattuna jonnekin kaukaisuuteen
- joustossa joku ylimääräinen nykäys
Tai pahimmillaan:
- nainen on humalassa ja alkaa lääppiä
- perusaskel täysin kateissa
- kaikki vika onkin viejässä kun tanssi ei suju
Jos et näistä tunnista itseäsi, niin ei hätää, hae vaan edelleen niinkuin olet hakenut tähänkin asti! - Hei!
>Onko oikeasti niin, että naistentansseissa vain naiset hakee?
On!
>Tiedän, että etiketin mukaan näin on (pois lukien miesten tunti), mutta entä käytännössä?
Sama käytännössä!
Miten tämä Kuikassa toimii?
Kuten oppikirjassa!
>Millainen sukupuolijakauma Kuikan naistentansseissa on?
Taitaa olla lievä naisenemmistö!
>Entä muina iltoina, minkä ikäistä porukkaa siellä pyörii?
Mun mielestä kaikenikäistä!
Taukomusiikki soitetaan nykyään myös pareittain. Miksi se sitten katkaistaan kesken kun orkesteri tulee esiintymään? Jotkut tanssinjärjestäjät ( en nyt tarkoita tässä Kuikan lavaa) ovat aika tiukkapipoisia. Esim Jyväshovissa on hyvin tarkat aikataulut ja ohjeet orkesterille, minuuttiaikataulu.
Mielestäni yleisö tulee viihtymään tanssipaikalle. Tanssinjärjestäjän pitäisi luoda rentoa fiilistä myös orkesterin suuntaan. Eihän ne millekään tähtiartistille uskalla mitään sanoa... mutta meille rivimuusikoille saatetaan väläyttää kitarisoja, jos tauko myöhästyy minuutin...
Onhan siellä yleisönkin joukossa joskus niitä kellokalleja... itse en edes ota tansseihin kelloa mukaan, mutta soittokeikkavarustukseen se kuuluu!
Kumpi siis on yleisön kannalta parempi? Orkesteri aloittaa minuutilleen vai se, että taukomusiikki soitetaan loppuun ns pari täyteen. Vai haluataanko solistille näyttävämpi sisääntulo kun tanssilattia on jo valmiiksi täynnä...? - Hei!
Kyllähän niitä joskus näkee... meinaan niitä tyyppejä, jotka ovat koko illan parketilla, tuli mitä tahansa. Kaikki käy ja menee! Daami vaan vaihtuu...
Porukat monesti toivoo nopeeta ja nopeeta. EI ne sitä kuitenkaan jaksa tanssia kuin korkeintaan kaksi paria peräkkäin. Ja sekin mielellään ennen puoltayötä. - Hei!
Yhden setin (45min) aikana ehtii soittaa kuusi paria/peliä. Tähän tulee taukomusiikki tietenkin vielä päälle.
Työehtosopimuksen mukaan orkesteria voi soitattaa illassa 5,5 tuntia... tällöin puhutaan ns tappokeikasta. Parastaan ei millään pysty antamaan tuota määrää, osa menee väkisin halonkakkuuksi...
Orkesterilla on siten oltava ohjelmistossa noin puolitoistakertainen määrä biisejä, mitää illassa ehtii (joutuu) soittamaan, koska tanssiyleisö tykkää täällä tuosta ja tuolla tästä.
Elikkä karkeasti laskettuna 5 tuntia * 1,5 * 2 *6 = satakunta.
Miten tämä liittyy otsikon aiheeseen... en tiedä! - Komppaan...!
- Niin, kyllä varmaan tanssikurssille kannattaa hakeutua. Siellä tulet myös kasvotutuksi monelle.
Tietenkin ne perinteiset
-käsilaukku
-tupakanhaju
-poissaoleva katse
kiva asu
iloinen mieli
jne asiat - Hei!
Hyviä mielipiteitä!
Jotenkin olen ottanut sen filosofian, että kerran saa aina kysyä... jos tulee rukkaset, niin sittenpähän tulee. Toista kertaa ei kannata mennä pyytelemään, vaivoiksi asti ei saa olla.
Tämä ohjenuora pätee hyvin muuallakin kuin tanssisalissa...
Käytännössä menen hakemaan alkuillasta kurssikavereita ihan järjestään. Tämä jo kohteliaisuussyistä! Ja kaverin tanssitaidostakin on jo aikaisempaa kokemusta.
Sitten rupean hakemaan melko umpimähkään. Jos askel sujuu, niin haen sitten uudestaan, jos taasen toisella ei ole tanssitaitoa tai hän osoittaa jotenkin, ettei tää nyt olekaan kovin kivaa, niin se jää sitten siihen. Uutta hakua on turha mennä tekemään enää samalle, joku toinen saa sen tehdä puolestani.
Ja tämä on varmaan aika tärkeä juttu. Kaikkia haetaan sen eka kerran, mutta ratkaisevaa jatkon kannalta onkin se, haetaanko enää uudestaan.
Naistentunnilla on sitten asetuttava itse alttiiksi ihan reilusti oman tanssitaidon sallimissa rajoissa eikä pötkittävä pakosalle. - Ehkäpä otan neuvosta vaarin ja seuraavalla kerralla menen fuskua vain muutamalla kuviolla. Vienti samalla selkeytyy ja rauhoittuu, uskon, että se on daamillekin mukavampaa.
Hyviä neuvoja!
PS
Ihan sama pätee soittoonkin! Yhtyeemme rumpali on vikkelän luonteensa mukaisesti ahkera viljelemään kaikenlaisia välibreikkejä. Väsyneenä hän keskittyy enemmän pelkän peruskompin tuottamiseen. Toivon usein, että hän olisi jo keikalle lähtiessä valmiiksi väsynyt... - Hei
Ensin opetellaan perusaskel ja sitten sitä ruvetaan rikkomaan... näinhän se menee kaikissa tansseissa ja soitossakin.
Jatkokursseilla näitä mennään... täpit, potkut, pyyhkäisyt jne Todella hauskaa!
Aselluksessa on vielä erilaisia joustoja... musiikin mukaan.
Sitten jos hirveesti rikotaan, niin aletaan jo puhua taiteesta tai vähintään jostain alalajista... - Hei!
Ei riitä, että orkesteri soittaa "nuotilleen". Luovuus, kekseliäisyys, yleisön jekuttaminen ja hauskuuttaminen on niitä elementtejä joita hyvän soittotaidon lisäksi tarvitaan.
Jos soittaja joutuu keskittymään soittamiseen (vertaa: tanssija joutuu keskittymään perusaskeleeseen) on turha odottaa erityisen luovaa toimintaa.
Muistan kerran erään rumpalin, joka joutui keskittymään soittamiseen, perustekniikka oli vielä hakusessa... hän ei muistanut yhtään kappeista lopukkeita introja jne hän oli aina sekaisin. Elikkä suomeksi sanottuna yhtyeellä oli jatkuva sekasortotila päällä...
Musiikin tulkinta tulee sitten kun perustekniikka on hallussa.
Nimim "soittaja..."