mm_77
Tämmönen kiltti ja rauhallinen taiteilijasielu ;) boheemi oman tien kulkija..
ei nyt ihan tavallinenka mut suht koht normaali, kaiketi..? (ihme muijja..!)
Suosikkibändit/artistit: suomirokkia
Suosikkileffat: Kauhu
Lempikirjat: tieteelliset
Vapaa-aikanani: parannan maailmaa ym. mietiskely
Katson tv:stä mieluiten: Sarjoja, Dokumentteja, ajankohtaista
Kotieläimet: kanit
En pidä: epäoikeudenmukaisuudesta, valehtelusta
Ruoka & juoma: ruisleipä, juustot, nuudeli, piimä
Linkit: http://www.kaniyhdistys.com, http://www.sahy.fi/, http://www.lopettakaatappaminen.info/
Koulutus: ---
Koulut: aikuislukio ja TAO
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia4 aloitusta · 210 kommenttia
- kerroin asian niinkuin se oli.. siis että isä oli alkuun sen verran järkyttynyt yllätyksestä että ehdotti sellaista, ja tosiaan, että jotkut ihan oikeasti tekee niin. Mikä tässä oli herjaa tai jotain kummallista peliä?
Ja eiköhän se toinen abortti ollu lähinnä sen naisen kun isän päätös.
Ilahtuiskohan ne sossutantat valehtelusta ja salailusta..?
Onkohan sairas se joka kertoo kuinka lapselle abortissa käy vai että sitä todellisuudessa tapahtuu..? - olikohan tää nyt sulle rankempi juttu kun mun lapselle..? Tuhonnut mahdollisuuden isään ja koko ajattelun.. mitähän sekään mahtoi tarkottaa..! Eiköhän ihan pelkästään isä itse voi tuhota suhteen omalla käytöksellään jos joku ja lapseni osaa tehdä omiakin johtopäätöksiä.
- no hengittäkää nyt sentään välillä :D
Kerronhan mä isästä hyviäkin asioita jos/aina kun niitä tulee! Ja eihän siinä abortissakaan ollu kai mitään pahaa, vai..?
Jos tän perusteella aletaan puhua kasvattajan sairasmielisyydestä niin ois sunkin ehkä syytä kattella pikemminkin lähimpään peiliin..
Sen kummempia mustamaalaamisia tai asiattomia ilmaisuja käyttämättä olen kertonut lapselleeni hänen alkuvaiheistaan siten kuin totta on. En tosiaan näe siinä mitään pahaa tai väärää. Tuskimpa työni tulos tulee niitä paikkailuja tarvitsemaan, ainakaan tämän kertomuksen takia :)
Toisella "tädillä" (lapsenkielellä) tarkoitin toista naista, ei siis ketään sukulaista. - tarkentaen tietysti että niin pienen lapsen joka on vielä mahassa!
- ohjaan lastani sen mukaan kuin oma moraalini sanoo oikeaksi. Voin todeta että laki nyt on tälläinen mutta mielestäni se ei ole kuitenkaan oikein...kuka ei toivoisi omien moraaliarvojen "periytymistä" lapselle? Jos näin ei käy niin se tuntuu epäonnistumisena, että kasvatus on mennyt pieleen, eikö?
- mikä siinä "abortti tarkoittaa lasten tappamista" ei olisi totta? Tietysti toiset puhuisivat mieluummin 'alkioiden poistosta'..
Totta sen sijaan on että kaikki muslimit ei ole terroristeja. - Hän ymmärtää miltä on itse pelastunut, eikä toivon mukaan aseta aikanaan omia lapsiaan (mun lapsenlapsia) sellaiseen vaaraan. Joten ehkä jonkun lapsuus (ja koko muukin elämä!) tosiaan pelastuu sen kertomisella.
En vieläkään tiedä minkä takia se toinen nainen halusi kertoa exästäni ym. tapahtuneista mulle (olin jo eronnut sillon), kun ei sen paremmin tunneta. Sama se on mitä kerron kun tuo on mulle aivan yhdentekevä tyyppi. Mieluummin olen lojaali elämäni tärkeimmälle ihmiselle. - lapsi ymmärtää ettei se olisi isän nykyinen toive koska isä häntä haluaa oamehtoisesti ja säännöllisesti tavata. En tunne nykyistä kumppania joten hänestä en voi sanoa mitään (eri nainen kuin raskausaikanani abortoinut). Sanon asiat niinkuin ne ovat, ei se ole mitään katkeraa avautumista tai muuta dramaattista.
Mitä voisin sanoa kun lapsi alkaa kysellä miksi erositte, miksi olit niin nuori kun sait minut (varmasti myhemmin miettii oliko aivan suunniteltu..) jne., en kai ala valehtelemaankaan. - toivon että tuo ymmärtäisi olla viisaampi kuin isänsä aikoinaan. Enhän haluaisi että lapsenlastani uhkaisi vastaava kohtalo. Ymmärtäisi kuinka pienistä sattumuksista elämä voi joskus olla kiinni ja että asiat voisi hänenkin kannaltaan olla aivan toisinkin. Opetan olemaan tyytyväinen siihen mitä on (aina voisi olla huonomminkin).
Turhaumat olen jo aikaa sitten purkanut siihen kohteeseen johon ne kuuluikin (exälle). - osoittanut olevan pahoillaan vaikkei sinne kaatikselle päätynytkään :D
Et säkään sitten huomannut että tosiaan, kerroin kuitenkin arvioni, että isi oli alkuun varmasti niin järkyttynyt että ajatteli sellaista.. tosin minkäpä se olisi voinutkaan kun olin ilmoittanut etten aio aborttiin mennä. Ja sitten taas toisaalta, voishan se olla pitämättä mitään yhteyttä lapseen. - eikö lapsen ole hyvä tietää tosiasioita vanhemmastaan? Ikävää se on jos illuusio särkyy myöhemmin. Ei tapahtuneen kertominen ole mustamaalaamista. Lisäksi en voinut itsekään välttyä tuolta tädiltä koska hän niistä minulle ihan itse kertoi. Tädin asia taas ei ole mitä minä kerron lapselleni.
Ei voi myöskään valitettavasti ikuisesti varjella ja pitää pumpulissa kun mailmassa tapahtuu kuitenkin kaikkea ikävää ja rumaa, eikä kaikki ihmiset ole niitä kivoja. - mitäs väärää totuudessa on? Ja varsinkaan jos ei abortti ole mikään niin kamala/paheksuttava juttu, vai...?
- meiltäkin tulis ainakin itseni lisäks mies, mun vanhempani ja veljeni (pyrkii lääkäriksi ja neuvoteltu aiheesta on, ja tuskin periaatteen miehenä suostuisi vastoin valaansa toimimaan!). Eikä kukaan meistäkään uskonto-hihhuli.
- minkälaisen kohtalon lapseni olisi saanut jos isin haluamista olisi noudatettu. Hän olisi jäänyt ikiajoiksi nuppineulanpään kokoiseksi ja olisi nyt jossain kaatopaikalla jäteröykkiöiden alla.
No, jotten nyt aivan pilaisi mielikuvaa isästä niin lieventelin että -isi vain oli niin järkyttynyt alkuunsa, ei se nyt enää sellasta haluais..
Tosiaan avoimuuden ja rehellisyyden nimissä aion kertoa joku päivä siitäkin sisaruspuolesta joka alkoi isin toimista johtuen kasvaa toisen tädin mahassa mutta jolle kävikin sitten huonommin. - lapsi on siinä vaiheessa jo olemassa ja hankittu kun se siellä kohdussa uiskentelee!
- onko esim. nukkuvan tai muualle keskittyneen ihmisen surmaaminen nopeasti ja kivuttomasti (ei ehdi tajuta tai kärsiä) jotenkin vähempi paha kuin muuten?
- Se, ettei uhri tuntenut kipua, ei tee teosta yhtään sen oikeampaa/kauniimpaa, vaikka uhrin kannalta ehkä jotenkin "armollisempaa" olikin.
- nykytietämällä se kipuraja menee tosiaan siinä 13 viikossa. Mutta jos jo 8 viikkonen vois reagoida hiuksenkin kosketukseen poskellaan niin miten voidaan olla aivan varmoja ettei siihen liity minkäänlaisia tuntemuksia (ärsytystä tms.)..?
Väkivaltaa eli vahingoittamista voidaan tehdä semmosellekin joka ei tunne mitään. Kyllä esim. koomapotilaan vois pahoinpidellä hengiltä. Yhtä väärin se on kuin ei-koomassa olevankin. - *nostaa hattua* Kumpa useampi ajattelisi samoin! Toivottavasti olet itsekin jo paremmassa jamassa!
- (vahinko)lasta haluttiin yhtä vähän. Toinen vain pitää aborttia vielä ei-halutumpana kuin raskauden jatkamista. Ja eihän tossa tilanteessa ois mitään järkeä jatkaakaan lapsen ei-haluamista, tai suorastaan vihaamista? Ne harvat joilla jatkuu antaa sen pois.
Aktiiviyritys on tosiaan eri tilanne, siinähän ehkäsyä ei tietenkään käytetä koska lapsi alunperinkin halutaan.
Onhan noita pakotettuja tapauksia tässäkin maassa 1% joiden anomuksen Teo hylkää.