- Mä tunnen olevani kotonani kun oon Suomessa ja Suomen säähän kuuluu kylmä ja pimeä jakso.
Sellasina päivinä kun kohtaa halkopino sateen ja pääsee ehtoolla kuumaan suihkuun,se voittaa etelän löhöilyt.
Sit tulee ne kauniin rapsakat pakkaspäivät ,kylmän sininen taivas ja kirkkaat hanket,koneitten usvat pakkasaamuina ,taas tuntee elävänsä.
Kevääst puhumattakaan ja kesästä ,mä en mee minnekkään mä oon kotonani. - Suomalaiselle.
Aloin oikein miettimään kommenttiasi ja meiän kateutta.
Ollaanko me tosiaankin onnellisia vain silloin kun kaikki on samassa kuraojassa päät samalla tasalla.
Eli ei se niin väliä oo miten menee kuhan ei naapurilla mene paremmin. - Eniten hämmästelevät ne jotka on tääl ajassa retostelleet kuoleman jälkeisellä ikusella pimeyrellä.
- Aamuisin koitan rentouttaa itseni välttämällä palstan räyhähenki kerjuja,sitten lähtöhetkellä otan sellaisen hapoille vievän session.
Yleensä pääsen apinan raivoon työntämällä autoni käyntiin hiki laskee sopivasti pikku hetken ajellessa.
Sitten on kestävyys puoli kun kipaisen kerrostalojen rappuja ees taas ,venyttely hoituu samalla kun kumartelee natsojen puoleen.
Iltapäivällä oon useinkin mielikuva treenejä kun koitan ajatella mitä taloja välttelen ,kotona on päivittäin kotityöt ja pakollinen salille meno vaimon vaatimuksesta.
Hoikkana on hyvä olla tosin olen huomannut et lihasmassa on alkanut kankistaa nuorta seksi sympoolia. - Nurmi ei paljoo puhunu se vaan kattos kelloo,se karas sillon ku hannes hymyili ja peräseinäjoen susi irvisti juostessaan.
Se pariisin maratooni oli karsee taival. - Minä kun oon tämmönen kotona viihtyvä kotiseurun reissumies niin olen ajatellu et laitan matkarahat seiniin kiinni.
Ei semmonen paljoakaan ajatuksia avarra mut ompahan siistit nurkat.
Mä taivastelen vaik sitä et miten ihmiset jaksaa rähjätä toisilleen,ventovieraille ihmisille.
Vaatiiks häränhäntien keittely sellasen pitkän ja kapean kattilan? - Viimesen päälle tietenkin,kaksinkertanen eriste ja nauhat kulmiin,ei tipu eikä lirise.
Kun kattelee kuvia ennen ja jälkeen niin olihan vanha nuhruinen. - Näin viikonloppuisin varsinkin kun voi valvoa pikkasen myöhempään aamuisin.
Kuhan kattelen kirjotuksia ja taivastelen noit sanailuja.
Nytkin ajattelin et ei oo ketään jolle hehkuttais uuren saunaosaston kiiltoa ja saresuihkun pehmeyttä, kelpaa siel loiskia. - Eihän ny mitään arkipäivästä,jos hunksi lupaa oikein paraatipuolestaan kuvan niin jotain sen tasosta pitää keksiä.
- Jos tekee toiselle pahaa niin on epäonnistunut? nut jos onnistuu siinä pahanteossa kuten se hesalainen pariskunta? onko silloin onnistunut omassa lajissaan?
Mä sanoisin et tollanen pahuuren teko on oman elämänsä väärinkäyttämistä ei epäonnistumista.
Epäonnistumista vois olla esim,oman lapsen suojeleminen joltain ja siin mennää metsään. - Ollaanko me ystäviä?
Juuri näin tää homma etenee,luehan mun eka kirjotus ja ota siitäkin opiksesi jotain mun mustavalkoisesta luonteesta.
kaikkee ei tarvitse ymmärtää ja kaikkee ei tarvi hyväksyä. - Ken lie tää tuntematon ? Leinon siskoko kenties?
- Olisin erimieltä kanssasi,sillä kansakoulupohjalta on parempi touhuta tääl netissä omin nimin.
kirjastossa semmosia kirjoja ettei nimeäkään osaa lausua ,hae sieltä sitten tietoa.
Mulla tää netti on verraton tietolähre ja hakeminen on nopeeta verrattuna kirjasta hakemiseen .
Ei muuten olis varaakaan sellaseen kirjamäärään et sama tieto olis käsillä,puhumattakaan siit pölymääräst minkä ne keräis.
Jos pelkää epätarkkaa tietoa niin ei se kirjakaan oo jumalan sanaa.
Jos tarkotat osaamisella kärentaitoja niin ei niitäkään kirjasta opita. - Moi maarina
Minähän oon jo museokamaa nuorten mielest ja pitäs harkita hautapaikkaa itelleen mut ku ei pysty,ei vielä.
Sain viikko takaperin sellasen halauksen et vielkin tunnen lämmön rinnallani.
sen kunniaks antaa trumpetin soira
http://www.youtube.com/watch?v=mljDbWgBk8c - ainoo asia mist olen purnannu alotuksissa on se kun alottaja jättää kirjotuksensa täysin tuuliajolle ja aloittajan tarkotus jää hämärän peittoon.
- Eipä se ollu jokapäiväist meilläkään,halaaminen nimittäin lapsuurenkorissa.
En kans muista paljoakaan sylissä roikkuneeni,sillon ku oltiin kipeitä isäkin voi tulla sänkyn viereen.
Ei menny miehuus ku turhaan lapselle leperteli. - Vähemän on tullu haastettua viimeaikoina,enempi hiljaa olen ollu.
Mul on sellanen tunne et tää on mun kotopaikkani ja tänne mää kuulun,tääl on muitakin Suomalaisia. - Kukas sitä nyt neulaa,herneitähän sinne kiskotaan.
Olen viimesen tunnin miettihy sitä et voiko puita halata noin vaan?
Jospa joku puu onkin enemän kättely linjalla ja tykkäis enemän ku oksist vaan vähä kiinni pitäs?
Ne voi pahotta mieles ko halita varottamatta,jos noi männyt purottaaki neulases mielipahast? - Mä olen aina totellu määräyksiä,kotikiusattu kun olen mut onks se niin vaarallist jos pikkuse hyppi aisan yli?
Mil taval se haittaa meit vanhempia? - Eiks se o hyvä jos on nätti ehtoo?
Mee terassille tietsikkas kanssa ja nauti molemmista,pelistä ja luonnosta.