- Etsi aiemmat kirjoitukseni. en jaksa enää kirjoittaa samoista asioista...
- Toki rekisteröity nimimerkki on pseudonyymi, mutta sen takana on sentään pysyvä kirjoittaja, jonka voi tunnistaa keskustelusta toiseen. Aika olennainen ero täysin anonyymiin kirjoitteluun.
Ja onhan sekin sitten omanlaisensa harrastus ja tapa kuluttaa elämäänsä, että esiintyy palstalla milloin milläkin nimimerkillä. Kukin huvittaa itseään tavallaan.
Itse arvostan enemmän sitä, että seison kirjoitusteni takana samalla nimimerkillä. Ei siihen omaa henkilötunnusta tarvitse ilmoittaa. - Niinpä, ja tuossahan on oikeastaan aika mielenkiintoinen paradoksi. 🙂 Toivotaan, että juuri se kaivattu tunnistaisi kirjoittajan ja hänen tunteensa, mutta samalla pelätään, että niin todella tapahtuu.
Halutaan tulla nähdyksi, mutta kuitenkin pysyä piilossa. Ehkä anonyymius tarjoaa turvallisen välimuodon, jossa voi ilmaista tunteitaan joutumatta kohtaamaan mahdollista torjuntaa.
Mutta silloin jää myös kysymys, miten kaksi ihmistä voisivat oikeasti löytää toisensa, jos kumpikaan ei uskalla tulla sumuverhon takaa esiin. - En käytä minäkään nykyään mitään deittipalveluja, mutta olen niihin joskus tutustunut ja todennut ne itselleni huonoiksi vaihtoehdoiksi juuri noista syistä.
Myönnän myös, että oma rimani on melko korkealla ja toiveeni kumppanin suhteen aika tarkkaan rajatut. En etsi ketä tahansa vain siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Pitäisi löytyä jotain aivan erityistä, molemminpuolista vetovoimaa, yhteistä ajatusmaailmaa ja ennen kaikkea aitoja tunteita.
En oikeastaan usko, että rakkautta voi löytää väkisin etsimällä, saati selaamalla ihmisiä kuin tuotekatalogia. 😄
Minulle rakkaus on jotain, joka syntyy ihmisten välille joskus aivan odottamatta. Eikä sitä voi pakottaa tapahtumaan, vaikka kuinka haluaisi.
Toki ihmisiin pitää voida tutustua, mutta itse en jaksa enää lähteä mihinkään loputtomaan kumppaninmetsästykseen. Pelkkä yksinäisyys ei ole minulle riittävä syy ryhtyä suhteeseen. - No tuskin kukaan unohtaa muutamassa kuukaudessa, itselleen tärkeää ihmistä. Outoa olisi odottaa sellaista tapahtuvaksi. Ja kaikenlaiset eteenpäin menemis kehoitukset lähinnä ärsyttää sydänsuruissa vellovaa ihmistä.
- Haluaisin sanoa ja kysyä vaikka mitä, mutta en pysty.
- Ehkä kannattais ottaa häneen oikeasti yhteys ja kysyä ihan suoraan?
- MIkä juttu tämäkin on?
- Sinkut-palsta vaikuttaa olevan enemmänkin sellainen virtuaalinen Esson baari, jossa samat tutut naamat kokoontuvat päivästä toiseen turisemaan milloin mistäkin. 😄 Eivätkä kaikki siellä edes vaikuta olevan sinkkuja, eikä sinkkuus tai kumppanin etsiminen tunnu olevan keskustelujen pääasiallinen aihe.
Varsinaiset deittipalvelut ovat sitten erikseen, myös Suomi24:ssä. Tosin epäilen, löytyykö niistäkään sen helpommin aitoa ihmissuhdetta. Huijareita ja epärehellisiä ihmisiä tuntuu riittävän, ja sama ongelma koskee myös Tinderiä ja muita treffipalveluja.
Välillä tuntuu, että niissä pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset. Osa etsii loputtomasti sitä täydellistä kumppania, osa pelkkää seksiä ja osa ehkä jotain aivan muuta kuin antaa ymmärtää.
Toki varmasti moni etsii ihan vilpittömästi rakkautta ja kumppania rinnalleen. Mutta miten sellaiset ihmiset lopulta löytävät toisensa kaiken tuon keskeltä?
Ehkä tässä onkin nykyajan ihmissuhteiden kummallisin paradoksi: mahdollisuuksia tutustua ihmisiin on enemmän kuin koskaan, mutta aidon ja vastavuoroisen yhteyden löytäminen tuntuu silti olevan monelle tavattoman vaikeaa. - Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tässä tuli hyvä näkökulma, jota en itse tullut ajatelleeksi. Kaikki eivät yksinkertaisesti kaipaa pysyvää nimimerkkiä tai jatkuvuutta keskusteluihinsa.
Itselleni jatkuvuus on alkanut tuntua tärkeältä, koska anonyymien kirjoituksia yhdistellään helposti vääriin ihmisiin ja syntyy kaikenlaisia väärinkäsityksiä.
Toisaalta olen huomannut myös rekisteröitymisen varjopuolen. Tunnistettavista nimimerkeistä tulee täällä helposti maalitauluja. Anonyymien suojista voidaan käydä hyvinkin raa'asti henkilökohtaisuuksiin, levittää perättömiä väitteitä ja riepotella ihmisen yksityiselämää. Olen kokenut sitä itsekin, eikä se todellakaan ole ollut mukavaa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos kaipaa jotakuta, suora yhteydenotto olisi selkein tapa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, varsinkaan jos toinen on katkaissut yhteydenpidon. Silloin tänne voi päätyä purkamaan tunteitaan ilman, että oikeastaan odottaa löytävänsä toista täältä.
Ehkä olen jonkin sortin masokisti, kun kaikesta kokemastani huolimatta palaan aina takaisin tälle palstalle.
Mutta olisi mukavaa, jos täällä voisi joskus vain keskustella asioista ilman, että kaikesta tehdään henkilökohtaista. - Helvetti kun heitti ulos, enkä huomannut. Edellinen pitkä teksi on minulta....
- JA tämä oli minulta, jostain helvetin syystä s24 heitti pihalle ja jouduin kirjautumaan uudelleen
- Ei se nyt ihan niinkään ole...
- En tunne, eikä kiinnosta. Haistele ihan itse vaan
- Onnea teille
- Onhan anonyymiydessä hyvätkin puolensa. Se antaa suojan niin trolleille ja häiriköille kuin niillekin, jotka eivät muuten uskaltaisi kertoa tunteistaan tai kaivata jotakuta julkisesti. Ero on siinä, käyttääkö anonymiteettiä suojatakseen omaa haavoittuvuuttaan vai satuttaakseen muita. 🖤
- Niin. Tämä sivusto taitaa elää trolleista hyvin pitkälle.
- En koe niitä omikseni. olen hyvin ulkopuolinen kaikkialla missä kuljen.
- 🪷 Mestari hymyili ja sanoi:
”Se, joka näkee kaikkialla narsisteja, saattaa unohtaa katsoa omaan peiliinsä.”
Oppilas kysyi:
”Entä ne meksikolaiset naiset?”
Mestari vastasi:
”En tiedä. Minä tulin tänne syömään kuukakkuja, en diagnosoimaan kansakuntia.” 🥮🙏😂 - Uni tulla saa... Kauniita unia 🤍