- Selvä. Opinpahan olemaan luottamatta kaikenmaailman naisiin tästä edespäin.
- Selvä
- Niin. Minä en ole tässä mitään lakia aikonutkaan rikkoa. Mutta on vaan ihmeellistä tuo miten pitää paeta. On jotain salattavaa selvästikin. Oli varmaan koko suhteen aikana kaikenlaista saltattavaa hänellä. Harmitta että hänet tänne kotiin koskaan edes otin. Ei tuollaisiin voi luottaa näköjään yhtään.
- Ei kovinkaan rehelliseltä vaikuta tuo teidän meininki.
- En ole menossa ahdistelemaan ketään. Enkä kyselemään mitään väkisin keneltäkään. On vaan jännä mikä salamyhkäisyys kaikessa on.
- Kysynpä nyt teiltä kaikilta, jotka olette täällä puolustelleet hänen toimintaansa: oliko teidän mielestänne oikein toimittu?
Oliko oikein, että lähes kahden vuoden yhteisen historian ja parisuhteen jälkeen toinen lähti ilman kunnollisia hyvästejä ja katkaisi kaiken yhteydenpidon? Eikö edes rehellinen ilmoitus suhteen päättymisestä olisi ollut kohtuullista?
Ja minä tiedän, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Hän on itse kertonut minulle toimineensa samalla tavalla aiemminkin muiden miesten kanssa. En siis keksi tätä omasta päästäni, vaan puhun asioista, joita hän on itse minulle kertonut.
Pidättekö tällaista toistuvaa toimintatapaa todella hyvänä ja hyväksyttävänä tapana hoitaa ihmissuhteita?
En kysy, oliko hänellä oikeus lähteä. Tietenkin oli. Enkä ole vaatinut häntä palaamaan. Kysyn, oliko tapa, jolla hän sen teki, mielestänne reilu, kypsä ja toista ihmistä kunnioittava.
Suhteen päättäminen on eri asia kuin toisen jättäminen täydelliseen epätietoisuuteen.
Siihen haluaisin kerrankin suoran vastauksen ilman asian vierestä puhumista, oletuksia tai henkilökohtaisuuksiin menemistä. - Mitäs Elinalle kuuluu, et ole vielä siihen vastannut. Tiedän että olet hän.
- Oliko teistä oikein se miten toimi?
- Kyllä on pelokasta porukkaa, ei voi muuta sanoa. Mutta täällä vaan puolustelette sitä miten ihminen jätetään vaille vastauksia, ja sitä että ihmisen saa ghostata halutessaan täydellisesti.
Onnea vaan teidän parisuhteisiin. - En ole ahdistelemassa ketään. Voitte rauhottua.
- Irtipäästäminen ja tiettyjen vastausten hakeminen ei ole sama asia.
- Ja tämä kehoitus tuli keneltä?
- Ja taas yksi ihminen, joka kuvittelee osaavansa tehdä persoonallisuusarvioita tuntemattomasta muutaman palstakirjoituksen perusteella. Jos sinulla on jotakin asiallista sanottavaa, perustele se. Pelkkä narsistiksi nimittely ei ole argumentti.
- Sanoit luultavasti. Et tiedä mistään mitään, etkä tunne E naista.
- Sitten olen.
- Sinulla on ihan järkeviä ajatuksia, mutta teet myös oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa.
Ensinnäkään en etsi vain sellaisia vastauksia, jotka miellyttävät minua. Halusin ymmärtää, miksi ihminen, jonka kanssa jaoin elämäni, katkaisi kaiken yhteydenpidon. Vastaus voisi olla hyvinkin epämiellyttävä, mutta se olisi silti vastaus.
Toiseksi väitteesi, ettei meistä tullut paria, on väärä. Olimme parisuhteessa, asuimme yhdessä ja jaoimme arkea sekä läheisyyttä. Suhteen päättyminen ei tarkoita, ettei sitä koskaan ollut.
Ymmärrän myös, etteivät selitykset välttämättä poistaisi surua tai pettymystä. Mutta halu ymmärtää tapahtunutta ei ole sama asia kuin kyvyttömyys hyväksyä eroa.
Eikä hyväksyminen tapahdu käskystä tai nappia painamalla. Voin hyväksyä sen, ettei suhde enää jatku, ja silti pitää sen päättymistapaa loukkaavana.
Siinä ei ole mitään ristiriitaa.
Mielenrauha on varmasti tärkeä tavoite, mutta ihmisen tunteet eivät toimi niin yksinkertaisesti, että joku tuntematon vain kehottaa hyväksymään eron ja kaikki muuttuu sillä hyväksi. - Tunnetko hänet ja hänen perhettä? Kun vastailet noin.
- Nyt alkaa mennä jo ihan naurettavaksi. Te rakennatte minusta mielikuvan jonkinlaisena hulluna ja vaarallisena ihmisenä, joka muka olisi valmis tekemään pahaa ihmiselle, jota rakastaa ja josta edelleen välittää.
Millä perusteella? Silläkö, että suren päättynyttä parisuhdetta, kaipaan häntä edelleen ja olisin halunnut selvittää asiat kunnolla?
Se, että olen vihainen ja pettynyt tapaan, jolla suhde päättyi, ei tarkoita, että haluaisin vahingoittaa ketään.
Ja kyllä, haluaisin edelleen nähdä hänet ja keskustella tapahtuneesta. Mitä ihmeellistä siinä on, että haluaisi puhua ihmisen kanssa, jonka kanssa on jakanut elämäänsä ja jota edelleen rakastaa?
Jos saisin tietää hänen olevan onnellisesti uuden miehen kanssa, sekin olisi minulle vastaus. Sattuisi varmasti, mutta ymmärtäisin, ettei meidän välillämme ole enää mitään jatkettavaa.
En minä kuvittele, että hän enää haluaisi minua takaisin. En edes tiedä, ajatteleeko hän minua enää lainkaan. Pitkään jatkunut täydellinen hiljaisuus kertoo jo itsessään paljon, vaikka se ei kerrokaan kaikkea.
Juuri siksi tämä on ollut niin raskasta. Ihminen, jonka kanssa oli päivittäin tekemisissä ja jonka kanssa jakoi kodin, läheisyyden ja tavallisen elämän, katoaa yhtäkkiä kokonaan.
Minä en ole vaatimassa ketään takaisin enkä pakottamassa ketään keskustelemaan. Olisin vain toivonut, että yhteinen historia olisi saanut inhimillisemmän päätöksen.
Te ette tunne minua ettekä tiedä kaikkea suhteemme tapahtumista. Silti vedätte pahimmat mahdolliset johtopäätökset ja esitätte minusta vakavia syytöksiä.
Minulla on oikeus surra, ikävöidä, rakastaa edelleen ja olla pettynyt. Se ei tee minusta vaarallista ihmistä.
Olisi jo aika lopettaa tuo leimaaminen ja ymmärtää ero loukkaantuneiden tunteiden, toteutumattomien toiveiden ja todellisten tekojen välillä. - Mikä määräysvalta sinulla nyt on siihen missä saan mennä käymään?
- Menen ihan just sinne minne haluan ja minne tuuli kuljettaa.