Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Taas sunnuntaiaamun rauhaa, radio soittaa musiikkia taustalla, se ei häiriötä aiheuta, tykkään musiikista.
Kuuntelin Pyykön haastattelun Eeva Kilven metsärakkaudesta, isänsä kanssa kertoi metsissä kulkeneen.
Muistiinpanemiaan ajatuksia läpi kävi ja näin nuorena olemisenkin hyvin muisti
Paljon jätti jälkeensä ajatuksiaan, runojen ja muidenkin esiin tulleiden asioiden myötä, kevyet mullat taivasmatkalleen.
Eipä voi muuta kuin yhtyä Paloman kiitoksiin siitä, että hyvillä mielin voimme kirjoitella nykyisin, häiriötekijät poissa.
Kiitollinen olen, kun voimme viestitellä ilman suurempia häiriöitä, ilolla luen kaikki viestit, mieli hyvänä näin tältä rupeamalta syntyy.
Eihän sitä paljon ihminen kaipaa, vähästäkin hyvä mieli tulee.
Kiva onkin keinussa istua ja rupatella Römpä ukko ja puhetta varmaan syntyy ;)
Muistan isältäni leikatun sappikivet ja ei niitä ollut kuin yksi iso, sen sai muistokseen.
Minua ei ole leikattu koskaan, toivonkin, että niitä säästyisin loppuun asti.
Monena olet ollut elosi aikana MdK, tulkkinakin;)
Elianalla mahdollisuus luonnon seurantaa, kuten Kilpikin kertoili olleen mökkimaisemissaan.
Mukava saada jälkeläisiään sinne mökkimaisemiin ja kertoilla pienille niistä luonnon ihmeellisyyksistä, ehkä onkimaankin pääsette.
Samanlaisia iloja korpikirjailijallakin, kun vieraat kanssasi mökillä aikaa viettävät.
Ihan oikein ymmärsit tuon "tehopakkaukset", näin sitä pitäisikin aina vaan uskoa kaikki hyväksi kääntäen ja tässä tilanteessa missä nyt saamme kirjoitella ei muuten ajatellakaan.
Tänään torilla on joku tarjouspäivä, yrittäjät tuovat tuotteitaan esille ja sinne tästä naapurin kanssa lähdemme, jospa mansikoita saisi nautittavaksi, ehkä säilöönkin.
Uusia perunoita ainakin, laitan jo pakkaseenkin, vaikka kaksi pussia vielä viime kesäisiäkin.
Saapa nähdä mitä muuta keksimmekään, kiva ainakin porukalla mennä ja kahvit siellä nauttia.
Toivottavasti ei sade yllätä, kovin pilviä taivaalla seilaa, mutta kohtapa se selviää, hyvää päivää teille kaikille. - Vesisadetta ja oikein kunnolla sittenkin , ei mitään tihkusadetta mitä nykyään on alas tullut.
Ikävä vaan, että viikonlopuksi sattui, kun työssäkäyvilläkin lepopäivää kauniina toivoisi.
Torillakin varmasti kato käynyt ja kukkaset avotaivaan alla varmaan uimalla takaisin puutarhalle pääsisi, onneksi on paljon katoksia muille myytäville.
Mansikoita olisin minäkin hakenut, sain eilen luomumansikka maistiaiset ja himo alkoi syntyä näihinkin herkkuihin.
Vesi on kyllä tarpeeseen, kuulin radiosta senkin, että uittoja puiden osilta joutuvat vähentämään, liian alhaalla olevan vesistön vuoksi, ehkä edullisempi muoto saada puuta tehtaisiin.
Kaikesta noita harmeja mieleen kerääntyy, loppujen lopulta ei minuun pitäisi tuokaan asia vaikuttaa, mutta yhteinen hyöty mielessä kummittelee.
Monien asioiden huonosti meneminen mieltä puhuttaa, vaikka ei mitään vaikutusta minun huolehtimisella olekaan.
Korppis aloitti uuden vuoden kertymisen ikänsä suhteen, toivoa sopii, että voimia vaan riittää kuten on tähänkin asti riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun.
Olen paljon vanhempi ja voin todistaa, että kyllä ne vaan tuppaa vähemmäksi käydä joka vuosi, tietenkin persoonasta on kysymys ja sinä olet sisukasta laatua, monenlaiseen pystyt.
Mietin, että taidan olla sukuni vanhin, ei ole kukaan kovin vanhaksi pääsyt, ennen tuonen kutsua, ennen 50 oli jo vanhus, nyt parhaassa iässään.
Isäni oli 67, kun kuolo vei, äitini 76,, siskoni 63 ja veljeni 82, minä pahnan nuorin ja kaiketi melkein huonomman ajan lapsena elänyt, yhä aikaani odotan.
Kyllä se kutsu lähiaikoina tulee, näin uskon, kiitollinen olen jokaisesta eloni päivästä.
Jos jotain huonoakin on ollut, ne kaikkoavat mielestä ja hyvä olo päiväni täyttää.
Saamaton olen, ei mitään muistoja ole taltioitu ja mukanani ne vien, ehkä ei mitään ihmeellistä ole olemassakaan, olisi tietenkin mukava muistella itsekin, kun jotain talteen olisi merkannut, nyt vaan yritän muistikuvia haikailla milloin mistäkin.
Vieraita odottelet MdK, älä nyt kuitenkaan rassaa liikaa voimiasi, ei nykyisin vaatimukset vieraillakaan ole mittavia, jokainen ymmärtää ajan hengen ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tiedän turhaan varoittavani, sillä kyllä sinulla on hanskat käsissä joka asian kohdalla, ei sormi suuhun mene;)
Demeter, kyllä se pienikin maanviljely on hyvästä, vaikka voimia ei meinaa riittääkään, sen olen kokenut minäkin parvekkeen kukkien kanssa, vaikka en multasäkkejä nostelekaan, voimat on vähentyneet.
Sinulla kuitenkin vielä nuo lenkit sujuu, mutta olethan paljon nuorempi sinäkin, en pelotella halua, mutta aina vaan ne voimat hupenee, yritä vaan sinnikkäästi liikkua, ja voimiesi mukaan viljelyksiäkin hoitaa.
Naurusta sitä hyvää mieltä saa ja sitä pitäisi aina vaan ruokkia, huolet ei hyväksi ole.
Ilonasi pienet koulukkaat, heistä sitä jaksamista voi ammentaa;)
Joko palautuminen matkaltasi on onnistunut ja koti ja sen puuhat tutuilta tuntuu Paloma?
Nuo maalaukset ja muut talon korjaukset varmaan osansa vaatii ja pakko on palautumisen tapahtua, kauan kuitenkin muistoja mieleen palaa.
MdK iloa luvassa, kun saat poikasi ja miniäsi luoksesi, uskon että aika rientää yhdessä olen ja kaikkea mukavaa tehden.
Nyt taidan herkkusienet kääräistä pekonisiivuihin ja pannulle, siitäpä sitten pääruoka tälle päivälle, kukkakaali ja porkkanalisukkeina perunoiden kanssa, ehkä maistuisi toisillekin;)
Ajatellaan, että sade on hyväksi ja keksitään jotain sisällä tehtävää, vaikka ristikoiden täyttöä, se on hyväksi muistille, mukavaa päivää kaikille teille mukana oleville;) - Huomenten lisäksi onnittelut vuosijuhlaansa juhlivalle ja nauti mummoilusta.
Nyt on tuo pilvisen oloinen jäänyt kai pysyväksi, eilinen päivä meni tihkusateessa ja koko ajan sama tuntuma yllä on.
Sateessa kävelin kauppaan, mutta niin pientä sade oli, että en kastunutkaan, melkeinpä virkisti vaan.
Jääkaappi täyttyi ja taas viikon eteenpäin pääsen.
Sain eilen luomumansikka maistiaiset, hyviä, mutta ei sitä entistä halua kuitenkaan tuoneet, tämäkin ihanuus on kaikkoamassa.
Milloinkahan tulee aika, että mikään ei miltään maista, näin kälyni kertoo hänen kohdalla olevan., minulle ruoka maistuu, onko syy siihen, että aina mielitekojani toteutan.
Muistan takavuosilta venäläisen lääkärin kysyneen, maistuuko ruoka, totesin, että kyllä, siihen hän vastasi syö vaan, kun kerran maistuu.
Noista toistamisista joku mainitsi, eihän kukaan jaksa muistaa mitä on aiemmin kirjoittanut, toistoja tulee.
Minäkin olen niin kauan täällä pyörinyt, että en edes tiedä monesko kierros kerronnassa on menossa, mutta lohduttelen itseäni, että ainahan uusia lukijoitakin tulee ja sanotaan kertauksen olevan oppimisen äiti.
Omasta elämästä, kokemuksista, iloista, suruista ketjumme muodostuu, niin on tarkoitettukin.
Toisilla on kyky muistaa ja mukavasti kertoilla, vieden lukijan mennessään ja se on asian idea.
Sanonta kuuluu, että lyhyesti virsi kaunis, ei kuitenkaan koske keinutuolia, mitä runsaampi on viesti, sen mielekkäämpää on lueskella.
Kaikki nuo uudistukset mitä yritetään tehdä yhteisen hyvän eteen, ei onnistu, aina jotkut kapuloita rattaisiin tunkevat, mutta kiva että yritystä kuitenkin löytyy.
Aina pitäisi riittää innostusta kaikkeen uuteen, kun katselen sarjoja Korean sunnasta ei voi kuin ihastella sitä kuntoilupaikkojen runsautta ihan vaan puistikoissa ja talojen pihoissa ja kaikki hyvässä kunnossa.
Täällä meidän kulttuurissa on tavaksi särkeä kaikki mitä yhteiseksi iloksi on yritetty laittaa.
Toivotaan jatkumoa tuolle teidän nurkilla tapahtumaan MdK.
Tuo halkomakone oli minullekin kokemus, ihmettelin sitä voimaa mikä koneella oli, isokin puu pieniksi meni, siinä työssä viihdyin minäkin.
Siinä pienellä liikkeellä sai liikuntaakin, jos selkä kestää.
Minulta on mennyt ohi tuo veroasiakin, eikö enää paperista selvitystä tulekaan?
Matkailuavartaa sanotaan, minulle se on melkein jäänyt telkkarin varaan, mutta ihmeesti sekin on tietoa tuonut, eri maiden kulttuureista, ehkä minulle riittävästi.
Yksin ruokakulttuuri on auennut monella suunnalla, joskus ihmeeksi olen ne todennut.
Nyt sitten tätä viikonlopun menoa alan toteuttamaan, mikä minulla ei juurikaan muuksi muutu, arjeksi on pyhäkin muuttunut, mutta eipä harmia sekään tuota.
Iloitaan kaikesta näkemisistä, koetaan elämää mikä kellekin on syntynyt ja iloitaan olemassa olostamme, toivon, että iloa kaikille edes vähän löytyy. - Huomenta ja tasainen harmaa taivaan peittää, jotakin sataa, koska maa kastuu, eli tihkusateinen aamu Savon suunnassa.
Kauppaan lähtökin mielessä, mutta katsotaan nyt, mansikkahimo iski.
Noista lääkkeistä, olen kyllä melko kiltisti ottanut lääkärin kirjottamat lääkkeet, en ylittänyt, en alittanut, nyt tuli taas kerran mieleen, että labraan olisi päästävä.
Kilpirauhasen toiminnan arvot pitäisi tarkistaa, paino vaan meinaa nousta, vaikka kuinka tarkkailen suuhun pantavaa, vajaatoimimisella sen tyylin tavat on.
Kerran vuoteen olisi arvot katsottava, nyt on vaan jäänyt, kun en mitään oireita ole muuten huomannut.
Katsotaan nyt sekin homma, kun saan itsestäni jotain aikaan, kuihtumisesta ei kuitenkaan pelkoa ole.
Tuota kuumuutta en ole vielä tänä kesänä korkeana ole kokenut, tällä hetkellä näkyy olevan 17 astetta.
Vieläpä sitä ehditään hikoillakin, kun kesä vasta tässä vaiheessa, pyörivää tuuletinta en ole vielä toimimaan laittanut ja en mielelläni sitä teekään, kun vetona tunnen luissani.
Kaikilla toiminnoilla se harminsa löytyy.
Kyllä ne mieliharmia nuo pienet rempat aiheuttaa, kun itse ei pysty korjaamaan, minulta irtosi pesukoneen letku liitoksestaan ja kylppäri ui veden vallassa, onneksi viemäri veti ja kynnys piti, ettei muihin tiloihin päässyt.
Osaan kyllä sen liitoksen paikalleen laittaa, mutta voimat ei taida riittää tarpeeksi tiukkaan sitä saada, joten apua joudun pyytämään.
Sähkömiestä joudun minäkin piakkoin ehkä käyttämään, kun valo kylppärissä vilkuttaa, eli joku kosketusvika on.
Puheenjohtaja kävi kurkkaamassa, kun tulipalon vaaraa pelkäsin, sanoi ettei siihen pelkoa ole, niin pienesti sähköä kuluttaa, on led lamppu.
Aina näitä pieniä pelon aiheita löytää, kun tietoa ei vaaroista ole, mielikuvitus sitten kaikkea mieleen lennättää.
Siltä osin soisi miehen huushollissa kaverina olevan, kun nuo tekniikka asiat heille enemmän mieltä kiehtoo.
Teillä toisilla on vieraita tulossa, minulla ei sukua juuri muualla asu, kaikki lähiseudulla, no kumminkin tyttärenpojanperhe siellä etelässä asustaa, Kotka ja Siuntio asunpaikkana, sinne on aikomus mennä katsomaan uutta asuinpaikkaa kumpaankin paikkaan.
Saa nähdä toteutuuko kohdallani, hieman epäillen asiaan suhtaudun.
Korpikirjailijalla synttärit, onnea vaan jos en oikeana päivänä muista, oliko se päivä perjantai?
Palomalla varmaan mielessä monia mukavia asioita matkanne johdosta, riittää muiden asioiden lomassa niitä muistella.
Kesä jatkuu kaikilla ja sää suosii kesän tyyliin, toivotaan kuitenkin maltillisia ilmoja, helle meinaa voimat viedä.
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan, varma on ainakin, että ilta tavoitetaan. - Huomenta ja tervetuloa Paloma kotiin, varmaan uni omassa sängyssä maistui;)
Kiitos Ano 00074 , mukava on myönteinen viesti saada, hyvää jatkoa sinullekin.
Korppeja en ole täällä tunnistanut, varikset ja harakat, myös naakat meilläkin näissä ympyröissä viihtyvät.
Naakat suurina parvinakin, lokit sitten kesäajan taivaan näkymiä peittävä, veden ympäröimä on kotipaikkani ja niin sitten lokitkin pesiään meinaa talojen katoille laittaa.
Estoja ja pelokkeita talojen väet yrittävät katoille laittaa, kun poikasten synnyttyä, jopa vaarallisiksi käyvät syöksyineen.
Olen ymmärtänyt, että alataloksi nimittäväsi talo on kotipaikkasi Eliaana, onko mökkisi kauempana järven rannasta, kun kertoilet saunovasi siellä alatalossa ja uiminenkin siellä onnistuu.
Asuttaako veljesi sitä alataloa ja mökit sitten nuorempien hallussa, anteeksi jos kyselen liikaa, ei tarvitse vastata, jos tuntuu uteluni ikävältä.
Jotenkin sitä mukana elää kertomiesi asioiden myötä, siitä tämä uteliaisuus kumpuaa. elosi kuulostaa niin mukavalta, että tuntuu kuin mukanasi kuljeksin.
Ehkä olet liian vaativa ruokatekemisiesi kanssa demeter, kun et usko onnistuvasi, ei niin täydellistä tarvitse ollakaan, kyllä itselle kaiken uskon kelpaavan.
Vieraille tietenkin pitää jo onnistuneita ruokia esiin tuoda, innostan vaan kokeilemaan omaan käyttöön, kun hyvät aineet on, kaikki hyvältä maistuu.
En usko jalkahoitajan vaan kehuja jakaneen, kyllä minä ainakin sain ihan rohkeasti esiin tulleen arvion kuivista jaloistani, no en niitä kyllä muista kovin sein rasvaillakaan.
Olen kyllä tehnyt itselleni komennon, että aina saunan jälkeen sen toimenpiteen tee., Jotenkin kiukuttaa, kun näitä tehtäviä itselleni oman kehoni suhteen aina lisään, kun sitten pakko on asiat hoitaa, kun hyvin periaatteellinen olen.
Yli kymmenen vuotta on joka ikinen aamu tuo "voimistelukin" auttaako mitään, mistäs sen tietäisin.
Jossakin vaiheessa en niin tarkkana pitänyt, että kaikki asiat hoidettua tuli, mutta nykyisin "omatunto" niin vahvana vaikuttaa, että tekemättä jättämät tehtävät koko päivän pilaa.
Aiemmin heitin vaatteen tuolin karmille, mutta nyt pitää kaikki heti omille paikoilleen viedä, onko jo liian tarkaksi elämäni mennyt?
Tuo lintujen tunnistus oli mökkiaikoina paljon houkuttavampaa, koska lajeja esiintyi paljon siellä mökkimaisemissa, kaupungissa vähemmän tulee seurailtua.
Olen perunapellolla joskus tuon havainnon tehnyt, ehkäpä syödäkseen närhit niitä pieniä perunoita vei, Ano 00072.
Kekseliäs pitää olla, jos sellaisen pelokkeen keksii, että linnut pois häätää, tottuvat mokomat kaikkeen, sekin on todistettu, mutta jospa onnistutkin korpikirjailija.
Minäkin olen komeasta pelakuusta kaikki karisevat kukat poistanut, jokunen nuppu on näkyvissä, mutta varmaan ei samaa loistoa enää tee, kuin sen saatuani oli.
Muutenkin taidot taitaa olla ruostuneet kaikkien kukkien hoidon suhteen, mikään ei oikein mieleni mukaisesti kasva, kai liikaa niitä hoidan.
Mainitsit tuon huolenpidon omaisista, kyllä se vaan meillä kaikilla taitaa elää vahvana, vaikka minäkin olen päättänyt tätä asiaa vähentää, miettien sitäkin, että minulla kuin lapsillakin on oma elämä elettävänä, turhaan odotan heiltä mitään ja samoin yritän itsekin selvitä vähin avuin.
Pitäisi itsekkyyttä siltä osin kasvattaa.
Elämä on kaikilla muuttunut niin vaativaksi, että aika ei millään enää vanhojen muistamisille riitä, sen yritän muistaa ja pyrkiä omatoimiseksi kaikilta osin, aika hyvin olen tähän asti selvinnyt.
Tuskin niitä huoli ajatuksia osaa tai pystyy unohtamaan kokonaan, mutta yritystä koetan hakea, toivon samalla etten paineita jälkeläisilleni aiheuta.
Mummula ajat on ohi, on vaan ihmisiä ja kiireitä joka puolen, mikä kaiken entisen kokeneena pahaltakin tuntuu.
Toivottavasti sait silmäsi tällä kertaa hoidettua MdK ja elämä hymyilee, toivotaan onnea mukaan veljesi matkalle.
No tässäpä tämän keskiviikon ajatuksia, jatketaan hyvillä mielin, vaikka aina ei niin hyvin menisikään, huomenna päivä on taas uusi. - Huomenta, nyt sitten on kesäkuu jo kuittausta vailla ja keskikesä alamme tavoitella.
Heinäkuu oli aika yleisesti lomakuukausi ja tuntui, että kaikki virastot ja muutkin pitivät lomaa heinäkuussa.
Elämä jatkuu ja voi vain toivottaa ilolla vastaan heinäkuu, vaikka minusta elokuu on antavampi kuukausi.
Pimenevissä illoissakin on oma viehätyksensä ja se utuinen, hieman kostealta tuntuva sää pitkähihaisen päälleen saa laittamaan.
Niin se vaan elämä kulkee, aina jotain odotetaan ja aika ei pysähdy, vaikka joskus sitäkin toivoisi.
Nuo turhat menemiset harmittaa, nostaa verenpaineen, jos matka on vielä pitkä ja sanotaan, että tule huomenna varmaan siinä jotain suustaan päästä, vaikka vaan itselleen kiroillen.
Näitä kuitenkin sattuu ja hyvä on todisteet olla ainakin itselleen voi todistaa, että en minä erehtynyt, kaikille unohduksia tulee siitä ei mihinkään päästä.
Minulla vähän noita menoja onkaan, mutta aina allakan kulmaan merkkaan menot, yleensä se on vain kampaajalle meno ja he ilmoittavat vielä hekin tekstiviestillä.
Tunne siitä, että voi unohtua tekee muistiinpanot tärkeiksi, onnekseni menoja on vähän ja en vielä mitään ole tyystin unohtanut.
Oikeassa olet korppis, sitkeyttä on vaadittu, että jatkuvuus on säilynyt ja tavallaan siihen nojaten, että oikeus on meilläkin ketjussamme kirjoitella, kun emme ketään loukkaa ja senhän pyrimme unohtamaan.
Nauti nyt kesästäsi sinäkin, olet ansainnut hellittelyn itsellesi, kun on seurannut tuota menemistäsi, tauot on paikallaan.
Kiva kuulla, että vointisi on parempi demeter ja jaksat talostasi ja pihastasikin huolta pitää.
Noita vaivoja ei kenellekään toivoisi, mutta totuus on se, että iän myötä niitä vaan ilmenee.
Minäkin olen yrittänyt hyväksyä kolotuksiani ja itsehoidoilla saada oloa paremmaksi, aika hyvin onnistuenkin, myös se sitkeys on hyvä lisä tähänkin kohtaan.
Olen huomannut apua joistakin ihan tavallisilta kolotuksilta selviämiseen löytänyt villasukista, kun toinen jalkani etenkin alkaa vihvomaan, laitan sukan jalkaan ja vot, kolotus häviää.
Vanhan luut ei vetoa siedä. varsinkin kesällä tuo veto on ihan huomaamatta tulevaa, kun kaikki reiät auki laittaa, vetohan siitä syntyy, vaikka muuten hiki virtaisi.
Huomennahan se laki siitä tullimaksusta tulee voimaan, ehkä tuo laki jotenkin ihan hyvältä tuntuu, kun ainakin oman kokemuksen myötä aika kelvotonta tavaraa sieltä meille tulee.
Muutaman kerran olen tilannut ja aina jotain harmia, milloin tilauksen, milloin laadun suhteen on tullut.
Hyvillä mielin katselen tässä kirjoittaessani, miten mummot vastapuolen tietä kukkiaan parvekkeella hoitavat, näin iloa jopa naapureille aikaan saavat, näinhän me mummot toimitaan;)
Oikein kaikkea hyvää mieltä tuottavaa päivää toivottelen, pienestä se ilo löytyy. - Kuulin varmaan väärin, mutta ei kauppias tappiokseen sitä kuitenkaan ottaisi, hinta nousi jos myyjä sen maksasi., ehkä ostaminen tässäkin tapauksessa väheneisi.
Kiva, että jotain kumminkin tehdään, miljooniia kappaleitaita kuitenkin on nykyinen osto määrä.
Kotimaankaupan käynti, kotimaisilla tuotteilla, työpaikat lisääntyisi ja ostettava olisi luotettavien tekijöiden varassa. - Huomenta, jopa mieli ilostui, kun näki tutut kirjoittajat viesteineen, en uskaltanut kaipailla, vaikka mielessä olette olleet.
Tuttuun tapaan saimme kuulla demeterin kirjailijakertojien tarinaa, viisauden sanoja onnellisuusprofessorin suulla, hyvin tärkeä onkin kuunnella, monta kertaa itsekin siitä jotain hyötyy.
Itsepäiseksi voin itseni luokitella, mutta en itsekkääksi, tilaa yritän aina tehdä toisillekin, helposti onnistuukin, usein hymyllä vastataan.
Eliaana on kuntonsa kohdilleen saanut, kun puusavottaan on uskaltautunut, onhan sinulla noita auttavia käsiäkin, mutta sinne mukaan vaan mieli tekee.
Kukkakedoista puhut, onpa aikaa, kun sellaisen olen nähnyt, haaveilin viimeisessä kesäpaikassa niityn perustamisesta, niitin kukat viikatteella, että siemenet maahan putoisi, no putosivatkin, mutta useamman vuoden se luonnonniityn kasvavaksi on kestävä.
Sinne jäi jälkeeni, joko lienee kukkaketo ilmaantunut.
Navetan purun jälkeen avautui viljapelto näkymäksi ja siellä kurjet ruokaili, iloa silmille sekin.
Joudut aika usein silmiäsi hoitamassa käymään MdK, mutta iloahan se tuottaa, kun näkö mahdollistui.
Muistan kertomasi silloin näkösi heikentymisen jälkeen, asuitko jo silloin Hämeenlinnassa?
Minulla korvat kutiaa paljon ja olen ajatellut lääkäriä vaivata niiden suhteen, mutta jäänyt on.
En tiedä onko kuulossani jotain vikaa, kun en saa selvää monestakaan suomalaisesta elokuvasta tai puheesta muutenkin.
Toimittajien ääni kuuluu, mutta näyttelijöiden kohdalla monellakin puuroutuu, ihme kylläkin, puhetyöläisiä kun ovat,
Voihan äänentoistokin olla syypää moiseen.
Kuuntelin tullimaksujen uudistuvan, ulkomaan kauppa saa maksaakseen tullin tavaroista, 3,00 euroa kappale, isoja summia näin valtionkassaan kerätään,, kauppias joutuu hinnan maksamaan ja näin tuotteiden hinta nousee.
Itse en paljon ole tilannutkaan, mutta tyytyväinen harvan asian kohdalla olen, joten nyt sitten vaan kotimaista, jos jostain löytyy.
Aina lapuissa joku Aasian suunnasta tuleva maa mainitaan tekomaaksi, suomalaiset yritykset halpamaissa teettävät tuotteensa.
Kotimainen suosioon, niin ruuan kuin muidenkin tuotteiden kohdalle.
Viikko aluillaan ja siirrymme jo heinäkuun puolelle, alkaa seuranta päivän lyhentymisen myötä ja aina uutta satoa torille ilmaantuu, sinne pitäisi jaksaa kulkea ja haalimaan säilöntään tarvittavia.
Kivaa hommaa on valmistautua talven varalle, en mitään valmistuotetta ostanut
viime talven aikana, kaikki jääkaapin ja pakastimen hyllyiltä löytyi.
Tekemisen vaivan, mutta myös ilon mukana koen ja tiedän mitä milloinkin syön ja aika kuluu jotain aikaan saaden.
Nyt tätä päivää kuluttamaan, pyykin silitys odottaa, pienen tuokion sen puuhan seurassa vietän ja sitten onkin muuta keksittävä. mukavaa päivää alkavaan viikkoon. - Huomenta, tänä aamuna nukuin pitkään, tapanani on mennä kurkkaamaan parvekkeelle aamuisin ennen kahvin keittoon rupeamista, niin tänäkin aamuna.
Piti istahtaa ja kuunnella hiljaisuutta mikä kaupungin yllä oli, ei autoja, ei ihmisiä, enpä muista yhtä hiljaista sunnuntaiaamua nähneeni.
No lyhyeksi jäi hetki, sairaanhoitaja ajoi autonsa pihaan ja talon vanhin asukas sai hoitonsa.
Miten hyvältä tuntuikaan täydellinen hiljaisuus, vaikka en ole häiriintynyt juuri mistään muutenkaan, kai näin täydellinen rauha hämmästytti.
Tuli mieleen , että siellä ruuhka suomessa keskellä kaupunkia ei tätä voi kokea ja ymmärrän ihmisiä joille tämä hiljaisuus on ihana kokemus.
No kahvitkin on juotu ja Mirja Pyykön seurassa tovi vierähti, lintujen laulusta juttelivat.
Kohtahan varmaan ei lintujen laulukaan kuule, kun kertovat kuulon vanhemmiten menevän, no minulla jatkuva sirinä korvissa, ei täyttä hiljaisuutta siltä osin koskaan.
Jossakin ketjussa lukaisin miten me Mdk ja minä kaksin keskustellaan ja ei meidän kirjoituksia jaksa lukea, mikä onkaan se hyvä mitä sanotaan "ei pakko" olekaan, voi yli hypätä.
Eihän mitään ihmeellistä jääkään kokematta, eihän tämä tavanomainen oman elämän kokeminen mitään ahaa elämyksiä anna, mutta itselleni on juttelua jonkun kanssa, vaikka nimimerkin ja sillä tapaa aivojani rasitan, että jotain pohtimista päivän viettoon.
MdK jutut muuten mukaansa tempaa ja hän värittää kertomansa ja niinpä on mukava mukana elää.
Minua taas ei ikävillä viesteillä pois saa, lähden, kun se aika täyttyy, ehkä jo ennen rajan ylitystä, malttakaa ja hyppikää yli, selkeä on otsikko.
Harmissani toki olen monen mukavan kirjoittajan poistumista, mutta mahdollista ei ole ketään mukaan pakottaa, joten tähän on tyydyttävä.
Korpikirjailija oman elämänsä, mökkinsä ja harrastusten voimin erinäkemyksiä mukaan tuo, mikä rikastuttaa ketjua,.
Palomakin varmaan kohta tulee kertomaan, miten helteestä selvisi, nythän hellettä povataan meillekin.
Radiosta taustalla kuuluu haikeaa viestiä rakkaudesta, niinpä niin, sekin aika on eletty ja koettu, nyt vain muistoissa voi elää.
On muuten ihana asia, että muistot pystyy muistamaan ja niiden avulla elämän nautittavaksi saada, muistoissa kaikki kultaantuu ja elämä menneessä vain hyviä asioita tuo mieleen.
Miten rikas elämän kirjo onkaan, nuorena unelmoitiin, haaveiltiin, nyt vanhana sitten muistot elämän sulostuttaa.
Ehkä tulee ajatusta, että jotain olisi toisin voinut olla, mutta kuitenkin vahvana ajatus, päivääkään en vaihtaisi pois.
Voi sentään, tuli kuin erokirje, sitä tämä ei ole, huomenna jos elämä on niin ajatellut taas täällä sekoilen, kestäkää;)
Rauhaisaa pyhäpäivää ja iloiten se eläkää. (toivomus) - Kesä.
Kesä, pieni iloinen tyttönen,
paljain varpain astellen.
Hymysuu ja silmät tuikkii,
onnesta, lämmöstä meille kuiskii.
Ystävä tämä tyttönen on,
tuoden meille valon ja auringon.
Suloisen leppoisan tuulen,
lintujen laulunkin nyt mä kuulen.
Tuo rakkauden kuiskeen illoin,
missä lienet, mitä tehnet silloin?
Mielen se valtaa tunne tuo
ja ystävän rakkaan kaipuun suo.
Vihdoin kun hänet kohtaan,
silmät ne sinunkin tähtinä loistaa.
Ei maailma mustalta näyttää voi,
kun kesä meille rakkauden toi.
Tämä pieni tyttönen kesäinen,
on ystävä hyvä kaikkien.
Häntä mielellä hyvällä tervehditään
ja kesästä kauniista nautitaan.
Kirj. joskus 2006 vuonna. - Taas on päästy lauantaihin ja viikko täyttyy, mihin tämä aika rientää, aina vaan tuntuu kuin viikonlopuissa oltaisiin.
Kuuntelen lauantaiaamuisin onnittelukonserttia, tuttuja vanhoja kappaleita aika usein soitellaan, näin myös vanhat artistit mieleen tulee ja Reijo Taipale yksi tykätyimmistä laulajista minun mieltä ilahduttaa.
Harvoin nykymusiikkia tässä ohjelmassa soitetaan, varmaan siksikin, että onniteltava ovat vanhoja enimmäkseen.
Sanoista saa selvän ja sävelet soivat loppuun asti, nautittavaa.
Kaupassa eilen tuli taas ajatus siitä, miten meillä vanhoilla ei enää ole kiirettä mihinkään ja sen huomaa kassajonoissakin, hitauden ymmärtää, mutta kun ei pienintäkään aikomusta toimia niin, että ei turhaa tukoksi jäisi.
Jopa jutustelemaan jäädään toisen asiakkaan kanssa kassajonossa, hyvin ymmärtää kiukustuneet katseet heiltä joilla kiire jonnekin.
Minulla on tapa nostella tavarat takaisin kärriin ja siirtyä penkille kassia täyttämään, itsellekin mukavampi, kun saa kassin oikeintäytettyä.
Näin se unohtuu vanhoiltakin ajatus siitä, miten voisi pyrkiä olemaan niin, että ei tuhottomasti aikaa toisilta viedä, oikeus on tietenkin rauhassa toimia, mutta pienelle keinoin voisi sujuvuutta lisätä, se on sitä toisten huomioon ottamista.
Onhan meitä monen laiseen lähtöön ja vanhanakin voi olla huomaamattomuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Taas radio kertoili ongelmasta nuorien keskuudessa, mielenterveyteen johtavat videot, joita lähetellään toisille, ehkä juurikin hieman syrjäytyneen kohdalla.
Itsemurhaan johtavia videoita ja sen tapaista ja moni on näiden voimin rohkeutta saanut ja pyrkinyt toteuttamaan asian.
Vanhemmilla kova huoli ja jos kauempana opiskelee, kodin käsikään ei aina apuun yllä.
Näitä kertoili 18 vuotias nuori aikuinen, yksin ajatuksineen, voi olla syy ettei jaksa selvitä.
Näitä ongelmia ja harmeja paljon nykyisenä aikana esiin tulee, lakeja laaditaan, mutta näihin asioihin ei riitä huomiota paljonkaan.
Jotain on yhteiskunnassa pielessä?
Päätöksiä tekevienkään osa ei helppo ole.
Minun päätökset hyvät tai huonot, on omalla kontollani, jos sotken asiat, on ne selvitettäväkin ja aika usein sormi suuhun menee, mutta selvinnyt olen tähän päivään.
Puuhailut olisi nytkin aloitettava ja tyytyväisyys mieleen saada.
Hitaasti touhuten paras tulos syntyy, istahdan lepäämään, kun voimat ehtyvät ja taas jaksaa, lopputulos palkitsee.
Iloa päiväänne! - Uusi päivä, uudet kujeet, perjantaihan se on ja viikonloppu edessä.
Kaupalle lähden, viikko onkin vierähtänyt edellisestä käynnistä, kiitollinen pakastimen mahdollisuuksista.
Tänä aamuna puhuttiin radion aamussa koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista.
Vuosia jatkunut kiusaaminen on jäänyt vaille huomiota ja se jatkuu aina vaan.
Aivan pelottava ajatus, että alakouluun menevät joutuvat ympäristöön missä näkevät toisten kiusaamista, jopa väkivaltaa.
Kotona on kasvatuksen alkua annettu ja toivo siitä, että koulu jatkaa, kuitenkin piankin voidaan huomata, että näin ei ole.
Pelkoa kouluun menoa kohtaan ei saisi olla, mutta ikävä kyllä näin on huomattu tapahtuvan, vanhemmat oat huolissaan ja tehneet valituksia.
Opettajat ovat joissakin kouluissa neuvottomia, nuoret osaavat salata asioita pelon edessä ja näin nämä jäävät ilman huomiointia.
Vakavasta asiasta on kyse ja aina on huomattava sekin, että pieni määrä näitä kiusaajia on, mutta pelko lietsoo asian jatkumista.
Ketään syyllistämättä on todettava, että väkivalta on kaduillakin lisääntynyt ja vanhatkaan eivät uskalla liikkua syrjäkaduilla, esimerkki vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Aivan kamala tuo Venetsiankin maanjäristys, luonto näyttää mahtinsa, se on asia, mitä ei rahalla ei vallalla poisteta.
Näyttöä ihmisen pienuudesta, kun luonto näyttää mahtinsa.
Onneksi auttamishalua löytyy, mutta joidenkin kohdalle ei apu ylety, surua moneen kotiin.
Tuo kierrätys on meillä laatikoiden varassa, pieni 30 taloutta ei suurempia tarvitse ja jos oikein opitaan täyttämään astiat.
Eipä kyttäämistä tarvita, kun huomaa nämä virheet, kun pahvilaatikot on sekajätteessä ja päinvastoin, sokea on jos ei tätä huomaa.
Kyltit selkeästi näyttää mihin mikin kuuluu, mutta lukemisen taito on joillakin erittäin huono, vaikka jo itsenäisiä nuoria aikuisia ovatkin.
Eihän voi yksin nuoria osoitella, kyllä vanhoistakin löytyy mistään välittämättömiä, mutta oman taloni vanhukset tunnen.
En osaa tietotekniikkaa maaluksien apuna käyttää, en vihjeitäkään ottaa, maalasin vain oman itseni taidoin ja valot ja varjot aina pielessä, opettaja yritti korjailla ja opastaa, no se riitti minkä sain pohjalle syntymään, ei mitään taiteilija ainesta tällä mummolla, mutta yritetty on sekin mahdollisuus.
Eipähän harmita, etten edes yrittänyt.
Kauppa alkaa kutsumaan, kohta mummo taivaltaa kärri perässään (hyvä keksintö sekin) ja kasaa kärriin tarvittavat ja kotiin muita asioita miettimään, ehkä jotain tekemistäkin vielä tälle päivälle löytyy.
Hyvää ja kaunista päivää, täällä aurinko paistaa. - En ehdi, kun pitää tännekin kirjoittaa ja lukemassa käydä jospa fiksuja viestejä olisi tullut, kiitos kysymästä.(viestistäkin)
Kerron kuitenkin, että keskimäärin kerran viikossa roskani vien,,, lajiteltuna ja kun laatikon kannet aukaisen, näen tämän kertomani surullisen tosiasian.
Minulle ei suurta haittaa ole, on vain paljon suurempi huoli tulevaisuudesta. - Huomenta taas viikonloppuun kääntyvään ajan ja torstain maisemiin.
Mitähän sitä toivoisi, olisiko torstai toivoa täynnä, vai eikö sekään ei paikkaansa pidä;)
Toivoa kyllä riittää, aina jotain vailla olen, jos ei muuta niin kipujen poissa oloon toivomukset aina yltää, aika hyvin siltä osin olenkin päässyt.
Myönnettävä on, että aina jossain päin kehoa oireilua näyttää, mutta olen keksinyt keinot millä saan siedettävän olon vähäsi aikaa takaisin.
Selän ja jalkojen kivut niitä vaivoja esiin tuo, mutta istumalla hetken taas jaksaa, näin olen vaivojani oppinut siirtämään, särkylääkkeitä syön aika vähän.
Tämä näistä vaivoista mitä varmaan kaikilla tämän ikäisillä jo on.
Tuosta maalaamisesta puhun, kuin jotain asiasta ymmärtäisin, taitoni on hyvin vähäiset, piirtääkään en osaa ollenkaan, mutta öljyväreillä on helppo värejä pohjalle laittaa, värisilmäni kai sitten se ainoa onnistumisen määre onkin.
Aika siinä hommassa kyllä lentää, siitä olen samaa mieltä ja öljyvärit antavat erehdyksille mahdollisuuden, uudelleen maalaus onnistuu päälle.
Olen kyllä hyvilläni, että jotain olen aikaan saanut ja näitä" taulujani" katsellessani huomaan taitoni vähäisiksi, mutta voisihan mennä sen ajatuksen taakse, että taiteilijan näkemys on tämän kaltainen.
Voin kuitenkin todeta koettu on ja kevyeksi havaittu taiteilijan taitoni.
Tyydyn näihin tavan omaisten arjen kerronnoissa, onnea vaan teille maalauksen oikeille harrastajille.
Ahventen narraamisen heti suostuisin jos mahdollisuuden saisin.
Korpikirjailija mainitsit aiemmin sielunsisarista, ehkä hieman yliampuva, mutta näin olen kokenut joidenkin kirjoittajien kanssa, harmi, että eivät enää mukana jaksaneet.
Jospa kumminkin vielä innostus syttyy ja mukaan tulevat.
Terveyden tilasta monikin kertoili, eihän koskaan tiedä mitä on tapahtunut, torstain toivossahan tässä ollaan, jospa vielä kaikista kuulemmekin.
Olen minäkin ollut perunamaalla perunoita keräämässä, mutta kone ne esiin nosti, niitä noukittiin ja selkä tunsi ahertamisen.
Marjapensaissa säilömarjani olen kerännyt, siinäkin jaksamista aina kysyttiin, kun aurinko paahtoi ja jotain juureksien kasvattamistakin olen kälyni kotipaikalla kokeillut.
Kyllä se niin sanottu maalaisuus on perittyä , sillä vanhempani maalta kotoisin, mullassa kädet useinkin ja aika omalta asia tuntuu.
Into yrittämisiin kai siirtynyt myös tyttäreeni, kova halu kokeilla kaiken mahdollisen kasvatusta mökillään, siinäkin hommassa aika kuluu ja luonto palkitsee, jos hyvin sattuu.
Onhan se kasvamisen seuranta yhtä kesän onnea.
Mitäpä sitä tänä päivänä, ehkä vaan kuljeksin huoneesta toiseen ja hypistelen jotain, aikaan en kai mitään ihmeellistä saa, no teen ainakin tyhjennyksen jääkaapin sisällöstä, sekalainen on lounaani tänään, mutta hukkaan ei mitään.
Vielä harmittelen tuon lajittelun osittaiseen epäonnistumiseen, talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi.
Pitääkö vanhaksi elää, että tämänkin ymmärtäisi, no minä ainakin joka laatikkoon oman sisällön osaan laittaa.
Hyvää tätäkin päivää ja nauttikaa, aurinko ainakin tällä suunnalla vain paistaa ja paistaa;)D - Aamupäivää, kyllä nyt kesä meitä hellii, taivas pilviä leijaa, mutta aurinko aina voiton vie.
Kasvuston kukinnat melkein kaikki ohi, on kypsymisen aika edessä, niin luonnon piirissä kuin kasvinmaillakin.
Mieleen tulee ne ihanat kasvinmaan kuokkimiset, uusia perunoita keräten, juureksia irti repien, oli kuin olisi jotain suurta aikaan saanut, palkitseva hetki se oli.
Nyt pyörin vaan näiden kukkieni kanssa ja sekin alkaa väsyttää.
Eilen sain sen peikonlehti urakan tehtyä, vaatikin voimia ihan viimeiseen asti, kannoin kukat parvekkeelle ja siellä sitten yhteen ruukkuun molemmat laitoin, kiskoin maton avulla ruukun paikoilleen ja siihen voimani hupeni, työ tuli kuitenkin tehtyä ja onnittelin itseäni.
Parvekkeen siivous jäi tähän päivään, niin uupunut olin.
Nyt toivon kukkani iloa kasvun voimalla minulle tuottavan.
Olen tuota maalaushommaa minäkin joskus ajatellut, mutta olen telineenkin hävittänyt ja pensselin ostoon olisi mentävä ja niin sitten asia on jäänyt.
Tekeleitäni katsellessa korjaamista löytyisi, olen ottanutkin muutaman taulun alas ja yrittänyt korjailla, opettajani aikoinaan sanoi näin tekevänsä.
Tyydyttävää tulosta en ole saanut ja nyt mieliharmikseni virheineen seinillä riippuvat, no joku kuitenkin hyvinkin silmään sattuu.
Rohkea on veljesi lähtiessään noin pitkän matkan tekemään ja se kuumuus, mutta jos kiirettä ei ole voi hyvinkin onnistunut reissu olla, välillä lepäillen.
Aloitekykyinen olet sinäkin Mdk, taitaa perintöä kotielämästä olla teille sisaruksille. paljon kokemuksia on kertynyt sinullekin ja haasteet olet vastaanottanut.
Nyt ruoka-asioihin, tein uuden kokeilun Facesta näkemäni perusteella ja yllätyin onnistuen , hyvä lisuke muun ruuan joukkoon.
Ison tomaatin otin ja paksuja siivuja leikkasin, otin keskusta pois, tein sisäosista ja sipulista haketta ja kuullotin pannulla, lisäsin munan ja vähän vehnäjauhoja, suolaa, täytin tomaattirenkaiden keskustan ja paistoin pannulla kuten ohukaiset, syötävän hyvää ja vaihtelua.
Tykkään katsella ruokaohjeita ja kokeilla kaikkea mikä uutta elämystä tarjoaa, sehän on sitä dementian estoa sekin, näin sanotaan;)
Toivotan onnistunutta päivää jokaiselle, kesästä nautitaan;) - Huomenet taas uuteen aamuun ja kauniina näkyy nousseen, aurinko jo korkealla.
Huomenna siten sen minuutin lyhempänä, kuten Ano 00046 kertoili, eipä taida huomiota herättää tämä minuutin lyheneminen.
Tuo huomio, että nähtiin vielä juhannuskin voinee yhtyä, aina sitä mietiskelee tulevaa, vieläkö kesänkin näen.
Nyt tavoitteena sitten joulu ja sen tuomat haasteet.
Paljon ehdimme nähdä jouluun mennessä, syksyn värikkyys, sadon säilöön saamiset, lintujen muutot ja räntäsateet, sillä nekin kuuluvat elämään.
Samalla kaiken aikaa ikää lisää tulee, remppoja syntyy ja arvoituksena eläminen sujuu, olenkin ihmetellyt omaa ikääni, sukuni ei ole pitkäikäistä, mistä näitä vuosia minulle vain kertyy.
Kälyni pistäytyi eilen illalla, soitti ja kysyi saako tulla kylään, no tietenkin, ihmettelin vain aikaa , kun tavallisesti päivällä tulee.
Varoittelin tien yli tuloa, mutta ikkunasta seurasin, hyvin sujui, yksin käy joskus rollaattori lenkilläkin.
Yritin muistoja herätellä, mutta aika pieneksi jäi hänen muisto osuutensa, mutta jotain mieleen tuli, kun keskustelua käytiin.
Toistoja jo puhutuista tuli ja sain moneen kertaan hänen päivänsä kulumiset kuunnella, mutta varmaan hänelle hyvää teki niistä puhua.
Hoivakotiin pääsyä kaipaili, tyttärensä taakkaa osasi harmitella, toivoisi todella , että onnistuisi tuo odotus, olisihan se hänellekin mukavampaa, kun elämää ympärillä olisi.
Kovin pieneksi on kutistunut, tytär kertoi, että ruuat jää syömättä, jos ei kukaan valvo., huomenna tulee joku arvioimaan hänen yksinelämisen rajansa, jospa nyt löytyisi hänelle koti yhteisasunnossa ja toivoisi myös, että tänne se paikka löytyisi.
Surullista kerrontaa, mutta kuinka monelle onkaan tuttuja nämä asiat.
Naurattaa ja ihmetyttää, että olemme saaneet melkein kahdelleen käyttöömme ketjun MdK kanssa, mihin onkaan kadonneet kaikki entiset kirjoittajat, en valita, mutta totean asian.
Onnistuuhan tämä näinkin.
Jospa kuitenkin mukaan tulisi useampi, olisi hauskempaa, kun useamman suulla juttua tulisi, siis sitä rauhaista arjesta ja arkisista asioista kertoen.
Uskon kyllä, että tekstiä syntyy näinkin, olemme puheliaita ihmisiä, MdK ja minä ja yhteisiä muistojakin kertyy himpun verran.
Eilen naapurini tarjosi kyytiä kauppaan, piti kieltäytyä, kun ostin juhannuksen alla niin paljon tavaraa, että viikoksi riittää.
Pakkaseen osan laitoin ja nyt sieltä yritän tuhota, että voin kauppareissuni uusia.
Sovittiin, että hän kilauttaa kelloa, kun kaupalle lähtee, samassa rapussa asumme, joten ei vaivaa siitäkään ole.
Hän pohti, että mitä ostaisi, mitä ruuaksi laittaisi, minä luettelin ruokia, mistä voisi maistuvaa saada ja niinpä hän ihastui ajatuksesta tehdä perunalaatikko uuniin.
Yllytin vielä riisipuuron samaan uuniin laitettavaksi, marjakeiton kyydin antajaksi, sanoi marjoja paljon vielä olevan pakkasessa, ehkä innostuikin tekemään.
Olen 15 vuotta vanhempi hänen iästään ja vähän äitihahmona minua pitää.
Kehoitin vanhoja perunoita ostamaan, sillä ei uusista perunoista oikein hyvää laatikkoa saa, samaa mieltä kanssasi MdK.
No jospa alkaisin miettiä mitä tänään tekisin, mielessä kytee ajatus yhdistää kahdessa ruukussa kasvavan peikonlehden yhteen laittaminen, hieman kituilevia kumpikin.
Isot ruukut, mutta jospa voimia olisi niitä liikutella, ehkä parvekkeella tämän homman aioin toteuttaa, hirveä sotku, mutta mieltä painaa tämäkin asia ja tekemällä sen saa pois ajatuksistaan.
Mitä kivaa teillä toisilla mielessä? - Huomenta juhannuksen jälkeiseen aikaan, kohtahan se päivän pituus alkaa lyhentymään, ei kannata surua tuntea, syksykin on kaunis ja ne elokuun kuutamot, voi sentään taas muistoja mieleen tulee.
Viimeisempiä kuutamo elämyksiä koin mökilläni, yksin katselin kuunsiltaa ja niin todellinen oli, että hyvä, että en kävelemään sitä pitkin lähtenyt.
Pimeys ympärillä ja vain kuu taivaalla valonsa järveen heitti, jotakin herkkää se mieleen nosti ja vieläkin sen tunnen.
Nykyisin kuu ilmaantuu kahvipöytääni, isona, ei lainkaan sellaisena kirkkaana ja romanttisena, kadoten sitten taivaanrannan taa.
Hyvä neuvo Ano 00044, kiitos, omistan älypuhelimen ja eilen jo yrittelin sitä parvekkeella kuunnella, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin kuulokkeilla kuunnella, niitäkin on useita, ainut harmi, että lataaminen ei onnistu parvekkeella.
Yksi pistoke vain ja sekin toisella puolen parveketta, mutta kestäähän se jonkun aikaa kuunnella täyteen ladattuna.
Olen kyllä melkoisen tyhmä näiden teknisten laitteiden kanssa, jos jotain opin, pian on jo vanhoja taitoja, koko ajan pitäisi osata aikaansa seurata.
Alkoholilaista tänään päättävät eduskunnassa, onko järkeä tuommoisen asian kimpussa pyöriä, paljon tärkeämpään pitäisi tehoja säästää.
Aina on jaksaneet viinansa hakea, jotka sitä on tarvinneet kautta aikojen, pitääkö nyt sitäkin useasti harmia tuottava aine jo kotiinkin tuoda.
Ei taida kukaan alkoholin puutteen vuoksi henkeään heittää, usein liikana hengen vie.
Minun mielipide on, että alko entiselleen ja ikäraja tiukasti nykyisellään.
Kaikelle löytyy tarvitsijoita ja tarpeita, kaikkea ei kuitenkaan kotiin tarvitse tuoda.
Kuinka paljon tarvitaankaan näitä surullisia tarinoita alkoholin alaisuudessa tehdyistä, pitääkö vielä helpottaa sen käyttöä.?
Kaikelle löytyy puoltajansa ja minä olen vanhanaikainen, sen tiedän.
Toivon nuorison viisastuvan, niin kuin on saatu ilolla kuullakin joiltakin osin..
En ole kuunnellut uutisia, mikä onkaan tämän juhannuksen saldo vahingoista, ehkä lämmin sää uimareitakin järveen ajoi ja toivottavasti tilastot pysyivät siisteinä.
Tieliikenne oman osansa varmaan on tavoittanut, aina vaan toivoisi, että ilman surullisia tapahtumia tämän kesän juhla säilyisi, kuin koko kesäkin.
Kyllähän sitä tavallaan jo näistä juhlapäivistä on kylläkseen saanut, kuten MdK sanoi, arki on tasaista taivaltamista näin vanhalle ihmiselle, , aikataulut menee tutulla tavallaan ja elämä sujuu.
Pyhäinpäivä loka-maraskuun vaihteessa ja Itsenäisyyspäivä sattuu pyhäksi, jouluaatto on torstaipäivänä, siinäpä juhlat tälle vuodelle.
Huomisesta tasan puolivuotta, kun minäkin taas yhden vuoden täyteen saan, niin se matka jatkuu, jos on jatkuakseen.
Aloitellan nyt arkinen uurastus sanan täydessä merkityksessä, ei suurempia juhlia, mutta aina se elämä yllättääkin ja jotain mainittavaa eteen tulee, kaikki vastaan otetaan. - Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme. - Oikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.
Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)
Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.
Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.
Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?
Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.
Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin. - Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.
Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.
Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.
Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.
Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.
Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.
Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.