Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Oikein hyvää tämän vuoden viimeistä päivää teille kaikille, jotka ketjussa piipahdatte.
Nyt on talven tuntua, lunta sen verran, että hiihtämään pääse ja pakkanen kirii, kohta jäät kantavat, 11 astetta mittarissa.
Toivon kyllä, että jäälle ei vielä mentäisi, vältyttäisiin ikäviltä tapahtumilta.
Tapahtumia ei kovin paljon kodaltani muisteloihin jää tältä vuodelta, aika hiljaista on niiden osalta ollut.
Terveys on ollut kohtalaisen hyvä, silmälääkärissä kerran ja rokotukset muulta osin on vaatinut hoitotoimia.
Samaa toivoisin tulevalta, uudelta vuodelta, ennustaja en ole, joten kaiken vastaanotan mikä on niin laskettu, muutahan en voi.
Maailman tilanne on tapahtumia ja muutoksia sisältänyt ja ei siltä näytä, että mikään muuttuisi, ainakaan parempaa hyvin vähän tiedossa.
Suomen talous on huonossa tilassa ja ei lupauksia paremmasta, vielä vaan säästöjä on keksittävä, mistähän ?
Viisautta ei vaan löydy asioiden kohdilleen saamisessa ja aina maksamaan joutuvat he, joilla jo vaikeaa on.
Surullista on kuunnella ja lukea mediasta lapsiperheiden vaikeuksista ja vanhusten huonosta kohtelusta, työttömyys yksi syy näihinkin asioihin.
Lapset joutuvat kärsimään ja täysin syyttömiä ovat, vanhukset jotka hyvinvointi valtiota ovat rakentaneet, ei suinkaan hoitoa tarvitessaan, ansaitse huonoa kohtelua.
Toivoa ei kuitenkaan saa jättää, pitää uskoa paremman ajan koittavan ja siihen ponnistella.
Minun kykyni ja voimani ei paljoon yllä, mutta toivon asioiden kaikkien epäkohtien kohdalla paranevan.
Toivon inhimillisyyden ja toisten hädän tunnistamisen kasvavan, yhteen hiileen puhaltaminen hyvää lisäisi.
Jokohan arki alkaisi ja kirjoittajat viestejään esiin toisivat, melkein yksin tässä mielipiteitäni yritän ilmoille tuoda, kiva oli kuulla, että myös sinne meren rannalle on tavi tullut ja vaikka hiihtäminen saisi voimia lisäävän.
Kiitän kauniisti kaikkia loppuvan vuoden ketjuun kirjoittaneita ja jatketaan samoissa merkein.
Rauhaisaa vuoden loppua ja huomenna sitten aloitamme puhtaalta pöydältä ja toivorikkaana huolista huolimatta kirjoittamaan vuosilukua 2026. - Oikein hyvin kelpaa Kristiina23, onnea ei koskaan liikaa tule.
Kertoile vaan vapaasti, palautteisiinkin tottuu ja eihän tuntemattomien sanomiset mitään merkkaa.
Tuon ikävän olen kokenut ja olen jopa oppinut yksin puhumisenkin, riita harvoin näin tulee.
Täällä meillä sataa lunta parasta aikaa, vielä on paikkoja mihin työntävät, niin vähän on lunta kertynyt, pakkasta luvataan vuoden vaihtumisen aikoihin, eiköhän siitäkin selvitä.
Oikein hyvää odottelua, kohta opettelemme uuden vuosiluvun, luvun 2026, totuttelua vähän aikaa. - Huomenta aikaiseen aamuun, uni katosi viiden aikoihin ja en jaksanut houkutella takaisin, siksipä tässä jo kirjoittelen.
Kahvi juotu ja liikennettä katselin, mikä oli todella hiljaista oli, pari pyöräilijää, muutama auto, kuudelle kai työpaikalleen kiirehtivät.
Lunta satelee hissukseen ja sen verran on kertynyt, että aura-autoja kohta tarvitaan.
Ihan mukava on heräävän kaupungin liikkeitä seurata, arvailla kaikenlaista.
Olen pyydellyt nuorisoa katselemaan johtoja kaupasta, josko löytyisi sellainen vempele, millä voisi katsella digi laitteella (tai mikä se oli millä katseltiin kasetteja) vanhoja elokuvia, lupailleet ovat ja todenneet, että se kyllä onnistuu, ei vaan ole johtoa ilmaantunut.
Nyt vävyni osti jonkun laitteen, mutta vielä sopivaa johtoa vailla on yrittäminen, se hoituu jossain vaiheessa.
Saa nähdä pimeneekö koko televisio näillä hommilla, kaupassa oli kyllä vakuuteltu, että onnistuu.
Haluaisin katsella vanhoja elokuvia, kuten Tuulen viemää ja muita joita on tullut hankittu, sellaisia joita ei telkkarista näy.
Vävyni on kiltti ja yrittää toteuttaa haaveeni, saa nähdä pystyykö?
Nykyinen anti telkkarista pääosin jotain väkivaltaa sisältää ja niitä ei jaksa katsoa.
On muutamia videoitakin mökki ajoilta, niitäkin olisi kiva katsoa, joku yhteinen joulu, liekö ne nauhat enää katsottavissa?
Katselin eilen Monte Kriston kreiviä, olen sen jo nähnyt, mutta mukaansa tempaisi.
Kyllä tuo myönteinen katsonta elämän suhteen olisi aina hyvä, yritystä nähdä kaikesta jotain hyvää ja näin elämä olisi elämisen arvoista.
Usein käy niin, että myönteisten asioiden näkymä kapenee ja siitä alkaa elämän into ja kaikki taito katoamaan.
Kinkun tähteitä ei ole, mutta perinne vaatii hernekeiton ja letut Loppiaisena, näin aion tämänkin perinteen toteuttaa.
Aiemmin, kun oli iso kinkku jouluksi, siitä jäi luita ja lihaa sen verran, että makua sai hernekeittoon ja maistuihan se kaiken runsauden jälkeen.
Siitäkin yhteinen perinne tuli, nyt sitten yksin tätä herkkua nautin.
Noita kukkakoreja harvemmin näkee, nyt ruukut suojaruukkuihin laitetaan, kauniita nekin.
Sain joulukuun alussa orkidean, valkoisen, vielä täydessä kukassa, saapa nähdä saanko kukinnan vielä onnistumaan tämän kukan kuoltua, huono olen orkideoita kasvattamaan.
Punainen joulutähti vielä loistossaan, ei ole lehtiä tiputtanut ja samoin hyvin voi amarylliskin, punavalkoinen se minullakin on.
Viime vuotiset amarylliksen mukulat eivät kukkavanaa tuottaneet, vaikka lehtiä tekevätkin, en siis siinäkään hommassa onnistunut, mukulat oli parvekkeella koko kesän.
Taitoja vaatii kukatkin hoitajaltaan.
Paljon joulukoristeita laitoin minäkin takaisin muuton yhteydessä kirpparille ja tänä jouluna karsin taas, ihan kylmästi roskiin osan laitoin kelertyneen kirjan lehdistä tekemäni enkelit roskiin, rikki oli osa mennyt vähän vaikea säilytellä.
Enää ei halua kotia pukea paljolti joulunkaan aikaan, avaruutta ja helppohoitoisuus on parasta, valoja laitoin melkoisesti, ne saavat Loppiaiseen asti valaista.
Yksi joulu alkaa olla muistoihin liitettävä ja uutta vuotta odotellen nämä viimeiset päivät elämme, hyvää vointia ja jaksamista. - Huomenta vuoden viimeisen viikon maanantaiaamun, sitten kirjoitamme jo loppuviikolla uuden vuosiluvun.
Paljon on tapahtunut asioita mjtkä muuttavat elämäämme, pussin nyöriä on kiristetty ja lisää on luvassa.
Ikäviä yllätyksiä, esimerkiksi asuntotuen kohdalle on tullut, liikaa maksettu ja joululahjaksi on saatu yli kuusisataa euroa maksaa takaisin, tuntuva isku pienen eläkkeen kanssa eläjille.
Onneksi olen elänyt ilman minkäänlaisia tukija, mutta pahalta tuntuu kuunnella heitä jotka niitä tarvitsee.
Ano 00098, mistäpä löydän sopivaa kerrontaa, kuin omasta elämästäni, siitä kertoillen en usko kenenkään loukkauksia joutuvan lukemaan.
Itsekseen ei keskustelua synny ja siksi odotankin viestejä teiltä toisilta, josta saisi jutun juurta ja jopa ilon aiheita,
Ehkä et tykännyt kertomastani ja näin sait tilaisuuden purkaa mielipahaasi.
En voi muuta sanoa, jätä viestini lukematta, kun nimimerkistäni sen tunnistat.
Ei kai liene tarkoituskaan viihdyttää jokaista, sen verran vaan aiheita esiin nostaa, että innostuisi toisetkin viestittelemään.
Näin pyhien aikaan ei ymmärrettävästi jouda kirjoittamaan, kun vieraiden kanssa seurustellaan.
Mukavaa, kun vierailusta saat iloa korpikirjailija ja parantuminen ottaa vauhtia,
Vuosi kohta vaihtuu, sitten Loppiainen ja sen jälkeen onkin pitkä matka seuraaviin juhlapyhiin, ehkä arjen kerrontaa löytyy useammin.
Toivoa on ja pitääkin olla, että jaksamme päivästä toiseen.
Jätänpä lyhyeksi päiväkirjani ja lisää toiste, mukavaa päivää kaikille. - Hyvää sunnuntaiaamua, pitkään meni tämäkin aamu, sängyssä loikoillen.
Hieman ajatuksia sotkee nämä pyhät keskellä viikkoa, väliin pitää oikein pohtia, mikäs päivä se taas olikaan.
Eilen naapurit tulivat kylään ja päivä sujui hyvin, sain vähän tietoa talon asioista, kattoremontti ei lähiaikoina toteudu, ja huoltofirmaakin vaihdamme.
Myös puheenjohtaja, toinen vieraani harmitteli, koska tämä nykyinen "talkkari" on hyvin hoitanut työnsä, nyt kumminkin jotain harmeja on ilmaantunut.
Kolmisen tuntia vierähti, politiikkaakin sivusimme, samoin mielipitein, ihana parislunta, jaksavat vanhaakin viihdyttää.
Kiitokset, harvoin palstalla käyneelle onnitteluista ja toivomuksen esitän, käy useammin.
Kyllähän se 90:nen lähestyy, juhlinko sitä , jää nähtäväksi, elämän halu on kyllä voimakas, mutta kauankos se vaati muuttuakseen.
Uhmaikä varmaan kaksosilla, mutta myös vahvatahtoisia ovat, samoin vanhempi sisko, mutta hän on ottanut ison siskon elkeet, valvoo ja hoitaa.
Kyllä tässäkin perheessä on avulias isä, ruokaa tekee ja tyttöjään hoitaa, pakkohan se onkin, ei kaksi kättä riitä kolmea lasta yhtä aikaa hoivata.
Onkin mukava seurata tätä nykyistä perhe elämää, isät osallistuvat muutenkin kuin vaan rahaa hankkien, näin ei ollut minun kohdalla, isä ei osallistunut, ei tosin kerennytkään, kun töiden jälkeen kohta harrastukseensa lähti.
Lapset kai oli kiltimpiä siihen aikaan, en kokenut raskaaksi hommaani.
Facessa luin miten kissat hyppäsivät yhdessä (kaksin) juuri kuusen ,saaden ne sen kaatumaan, sitten pakoon pötkien.
Tämä kissa pari Suihkasten nimeä kantavat, toinen on eversti, mikä hiiret kurissa pitää ja ohjaa toista kissaa, upseeri sekin.
Rötöshiiret kiinni saadaan ja tuomiot luetaan., hyvällä mielikuvituksella kissoista kertoo isäntänsä, hauska seurattava.
Katson paljonkin kissojenelämää, miten kissakin osaa kiintyä ja tunnistaa isäntäväkensä.
Tuuli ulvoi yöllä ja luntakin vähän satoi, voi puhua valkoisesta joulunajasta kumminkin.
Nyt sitten voimia kerätään uuden vuoden vastaanottoon, minulle ei suurtakaan muutosta tämäkään asia saa aikaan, katselen toisten aikaan saannoksia ja syön ja nukun, kaikkea sitä on lupa tehdä.
Näin elämä jatkuu meillä joilla vielä on jotain tekemättä ja muistot on luvallisia, niitä muistellen, menneitä juhlimisista ja muusta vastaavasta, onhan sitä kertynyt muisteltavaa.
Tässä tämän aamun turinat, tulkaa kertomaan omianne, rauhallista päivää. - Huomenta väliin arkiseen päivään, mutta odotuksissa on uuden vuoden tapahtumat ja ihmeet.
Ilotulituksen katson ikkunasta, siihen ne minun juhlimiset jääkin.
Olen jo kyllästynyt joulukoristeluun jopa valoihin, tavallista eloa kaipaan.
Eilen piipahti pojannuorintytär neljä ja kaksivuotiaan kanssa luonani ja sain makua tämän hetken kasvatuksesta.
Minulta olisi jo kärsivällisyys loppunut, kysyin etkö voisi vähän nipistää niskakarvoista, ei voinut, sanan voimaan uskovat,
Niinhän se tietysti onkin, mutta ei pieni nipistys hallaa aiheuttaisi.
Vanhempi tyttö jo puhetta kuunteli, mutta kaksi vuotias kaikkensa yritti, että pieleen menisi.
On hyvä, että vanhemmat ymmärtävät ja kestokyky on rajaton neuvoa ja ohjata, ihailla pitää heidän taitojaan.
Tytär nauraen kertoili heidän aamutoimia, tunti menee ennen kuin autoon päästään ja päiväkotiin joudutaan.
Kaksosilla vahva oma tahto, saavat aikaan paljon ihanaa, mutta myös koettelevat vanhempia, onneksi on koulutuksen näiden omatahtoisten äitinsä saanut.
Muisteli omaa lapsuuttaan ja tunnusti äidin peruja olevan nuo tytärten luonne.
Tuli mieleen miten minä olenkaan selvinnyt lasteni kanssa heidän pienenä ollen, en muista mitään vastaavaa, oliko lapset silloin kiltimpiä?
Piiskannut en kumpaakaan, sanaa uskottiin, taisin jotain pelottelua apuna käyttää, nyt ei sitäkään saa tehdä.
Maailma muuttuu näiltäkin osin, hyväksi, mene ja tiedä.
Mistä se väkivalta kuitenkin kasvaa yhteiskunnassa, jos sitä ei lapsena ole käytetty, ei missään muodossa.
Ihania kuitenkin ovat, kun vaan terveys säilyisi ja kasvu aina viisauttakin mukana tuo.
Tinan sulattaminen on jo vuosia sitten loppunut, vuosi vaihtuu nykyisin aivan tavallisin oloin, joskus sitä juhlittiinkin.
On se kumma, että nuo juhlimiset on ihan sulavasti jääneet, ei mielipahaa, ei ikävää moiseen.
Kiitos korpikirjailija muistamisesta ja vielä kiitos kaikille toisillekin, nyt sitten pohdintaa ja arvailua siitä, että vieläkö elämää riittää kesään asti, hyvällä alulla on tämäkin vuosi, minkä vaihdoin.
Olen kertonutkin, että meillekin on jännitystä yhden suvun jäsenen ilmaantuminen maailmaan, näinä päivinä pitäisi uusi ihminen maailmaan tulla, minun yhdeksästoista jälkeläinen, kunpa toisi iloa ja onnea perheelleen.
Nyt pientä pölyjen keräämistä, astioiden paikoilleen laittamista, taas vuoden ehkä paikoillaan saavat olla.
Olen jakanut astioitani niin rajusti, että ei meinannut uuniin pantavia astioita enää löytyä.
Kaikesta kuitenkin selvisin ja nyt sitä uuden vuoden alkua odottelemaan.
En tänä vuonna enää kaupassakaan tarvitse käydä, ruokaa joka päivälle riittää, säilytys onnistunut.
Hyvää tätä lauantaipäivää teille ystävät ketjussa. - Kiitos muistutuksesta, en pakasta parvekkeella, säilytän vain niitä ruokia joita en voi pakastaa ja seuraan myös tilanteen aina sään mukaan.
Pakkasessa aina 20 astetta. - Kirkas päivä alkamassa, kahvia juoden pohjantähteä ihastelin, ajatus tuli ,kuka omaisistani seurasi aamupalan nauttimistani?
Haudoilla käydessä tuli pitempi kävely, lenkistä kävi, kun haudat ympäri hautausmaata. mieheni, isäni, ja äitini saman kiven alla, siellä odottaa paikka minullekin.
No vuoro tulee, kun aika täyttyy.
Eilinen joulupäivä mennä hujahti, laittelin ruuat pakkaseen ja sieltä sitten tarpeen mukaan niitä otan, ruokavieraita ei tiedossa, joten loppiaiseen pääsen ilman suurempia täydennyksiä.
Aino jäätelörasiat ovat oivia pakkaseen laittamisessa ja kestävät astianpesukoneenkin pesun, voi pinota päällekkäin, tilaa riittää paremmin.
Paistettuani en pakkaseen laittanut, nyt voi hyvin pakastaa.
Parvekkeen lämpötilaa joku epäili, pitää olla jo kovempi pakkanen, ennen kuin lasitetulle parvekkeelle tulee jäätymispiste.
Tänään voin saada kylään kolme pientä tyttöä, nelivuotis ja kaksivuotiaat, jos ovat tervehtyneet.
Poikani nuorimman tytön perhe, heitä on vähän koitelleet vaivat, äidin nilkka oli kuusi kuukautta kipsissä, nyt sitten tytöt sairastuivat, tahtoo olla, että kun yksi sairastuu, kohta kaikki taudin läpi käyvät.
Olenkin sitten kaikki, paitsi yhtä jälkeläisporukka en tänä jouluna tapaa, Ruotsin puolelta tullut tyttärenpojan perhe viettävät joululomansa Loviisassa, odottaen perheenlisäystä, tyttärenpojanpojan perheeseen.
Yhdeksästoista on vuorossa oleva, kohta syntyvä vauva, suoraan minun jälkeläisiäni, komea katras;)D
Tulipa sukuselvitystä taas kertaalleen.
Lueskelin ketjua tarkemmin ja huomasin Tellukan ihmetelleen ikääni, niin se vaan on ja onnellinen olen, että tässä kunnossa olen ja vielä näpyttelen ajatuksiani esiin.
Syy miksi sitkeästi kirjoittelen ja toivon ketjun olemassa olon jatkuvan, on juurikin ikäni ja tästä saan ajatuksen virkeänä pitämiseen.
Aina ei selkeää ole ilmaisuni, mutta hyvin olette ymmärtäneet.
Nyt Tapanin ajelut ainakin reellä jää ajamatta, mutta onhan autoja nykyään millä tätäkin perinnettä voi toteuttaa.
Tuuli on tyyntynyt, yhdeksän astetta mittarissa, oiva ulkoilusää, kun vaan saisi lähdettyä, ehkä istahdan katselemaan telkkaria ja odottelemaan tulevatko vieraani.
Oikein hyvää Tapania kaikille teille kirjoittajaystävät. - Joulupäivä, ohi kiireet, hyvin nukutun yön jälkeen mieli on kevyt.
Vanhan runon löysin kirjastani, 23.12. 2008 kirjoitettu nimenä Valkea Joulu, ihan niin ei tänä jouluna ole, mutta huurre kuitenkin maan vakoiseksi saa.
Se saatiin kumminkin,
se valkea joulu.
Puut pukeutuvat valkoisiin,
kinokset kasvavat,
on jouluinen,
sininen hämärä.
Tuleeko joulu joka kotiin,
onko mieli, hyvä, hellä?
Loistaako lasten silmät,
kera kuusen valojen.
Unohtuuko vanhus,
yksin joulun viettää saa.?
Surua, sairautta, pahaa mieltä,
sitä joulukaan ei poista.
Antakoon joulun henki,
rauhan, hyvän olon,
joka kotiin, pirttiin matalampaan.
Tulkoon joulumieli,
sydämeen kovimpaankin.
Kinokset puuttuu tänä jouluna, mutta olo on jouluinen ja muistot elää.
Vapaa päiviä riittää monellakin, vietetään yhdessä olon iloa ja muisteloita herätellen jatkossakin, hyvän mielen jouluaikaa.
Kaikille hyvää oloa ja läheisyyttä rakkaiden kanssa, kauniita muistoja yksin oleville. - Tervehdys Savosta ja lumisateesta, näin saatiin valkoinen joulu viime hetkellä.
Kiitoksia kaikille muistaneille ja Hyvän Joulun toivotus tavoittakoon jokaisen kirjoittajan, rauhaa ja rakkautta mieliin.
Eilen aamulla, kun kirjoituksen aloitin, oli osuvasti 88 kirjoittajaa ketjuun kirjoittanut juuri sinä hetkenä, kun koneen avasin,, jotenkin tuntui kuin tämäkin asia muistutti vuoteni täyttyneen.
En itseäni oikein usko näin vanhaksi, mutta olkoon, ei tämäkään pahalta tunnu.
Eilen piipahti poikani, miniä ja pojan vanhempi tytär tyttärineen, pieni poika oli kipeä, häntä en tavannut, isä oli jäänyt hoitamaan.
Tapanina tulee nuorempi tytär tyttöineen, jos tauti on jättänyt, ihana olisi heitäkin nähdä.
Tyttären poika perheineen viettävät joulun Loviisan tienoilla, heille on odotuksissa uusi tulokas perheeseen, siksi eivät tännepäin tule.
Näin on kaikki jollakin tapaa tavattu, kaikki minua muistaneet ja elämä hyvissä kantimissa jokaisella, se aina mielen kiitoksella täyttää.
Tänään sitten haudoilla käynti, muistamme läheisiä rakkaitamme ja sen jälkeen rauhoitumme joulun ajan tunnelmiin.
Joulurauhan julistus kuunnellaan ja sitten kolmistaan istumme jouluruuan ääreen, yritämme unohtaa arkisen touhun ja kiitollisin mielin nautimme pöydän
antimista.
.Kohdallani joulu sujuu hyvin, näin toivoisi kaikilla olevan.
Illalla on talon joulusauna, voi olla, että yksin siitä nautin, mutta hyvä loppu kaikelle touhuille ja silloin viimeistään koen elämän täydellisyyden kohdallani, löylyä heitellen herkistyn nöyriin kiitoksiin.
Kiitokselle ja hvvälle mielelle pitäisi aina tilaa olla ja nyt kiitoksen lähetän jokaiselle kirjoittajalle ketjussa mukana olleille, niin myönteisin ajatuksin kuin myös teille joilla ei hyvä mieli ole, jospa se näin jouluna mielen täyttää.
Ne Ramoonan toivottamat kirkkaimmat tähdet kaikille vilkutelkoot ja rauhan mieleen tuottakoon. - Hyvää huomenta tännekin, hoohetki jo oven takana, alkaa puuhat olla loppusuoralla.
Olen lueskellut ketjua ja ihmetys on suuri, mistä riittää tämä jatkuva vikojen ja erheiden etsiminen.
Kertoilin eilen kahvihetkessämme, mitä kaikkea 80+ palstalta löytyykään, tyttärentytön tyttö ihmetteli, että nuoretkin oppia käyvät täältä etsimässä, muuten sanoi ihan asiallista nuortenkin joukosta löytyvän.
Saahan sitä ihmetellä, muuta ei voikaan.
Joulu on perinnejuhla ja ne samat "sörsselit " tätä juhlimista ilmentää, mutta missään ei kielletä muunkin laista elämää ja juhlaa viettämään.
Miten monella suulla onkaan sanottu, että jokaisen joulu on sellainen minkä pystyy ja haluaa tehdä.
Tuokin, että osattomiksi olisi jääty ei pidä paikkaansa, uskon, että monella elämä on suht kohtaisesti sujunut.
Katkeruuttakin ilmenee, mutta mistä johtunee ja tänne sitten mieliala puretaan.
Eliaana sanoit aivan oikein, leipäjonoihin menevät ne joilla todellinen tilanne sen vaatii, olen kyllä kuullut myös hyvin pärjäävienkin siellä jonottavan, ehkä ei omatunto ole kohdillaan.
Meissä eläkeläisissäkin on kaikenlaisia, keskustelimme eilen siitäkin, miten monen vanhat hyväkuntoiset eläkkeellä olevat käyttävät hyväkseen ikäänsä, vaikka vaan kassajonossa, omalla toiminnallaan monet herättävät pahaa henkeä tämän ikäisille.
Todella huonokuntoiset ovat avun tarpeessa, mutta ei tulisi mieleenkään käyttää ikääni omaksi edukseni.
Kassajonossakin lastaan hihnalta tavarat takaisin kärriin ja menen pakkaamaan sivummalle, tietäen, että en nopea ole liikkeissäni.
Pojan kumpikin tytär soitti ja kertoivat lapsien olevan kipeinä, toinen oli saanut antibioottikuurin ja toivoi sen purevan, että voisivat tänään piipahtaa, toinen oli kolmen alle neljän vuotiaan kanssa ajamassa Kuopioon lääkäriin, täältä ei aikaa saanut.
Poika ja miniä kipeänä, ei joulu heidänkään kohdalla hyvissä merkein mene.
Kummi tyttöni pistäytyi illalla ja kertoili pakanneensa äitinsä tavaroita Valamon matkaa varten, surulista oli kertomansa kälyni voinnista, kovaa vauhtia tauti etenee.
Oli tyttäreltäni saanut joulukortin ja kysellyt ketä nämä ovat, johon tytär oli selvittänyt, että kummi tyttösi on ja veljesi lapsi, ei tullut muistikuva mieleen.
Väsynyt oli tytär ja odotti tietoa hoitopaikasta, saapa nähdä miten kauan menee aikaa ja miten kauan tytär jaksaa.
Näin näitä huolia kerääntyy läheisillekin, saatikka sitten koko maailman tuskaa.
Toivon Eliaana, että jalkasi ei pahemmin loukkaantunut, näitä nyrjähtelyjä on naapuristossakin tapahtunut useita ja pitkäaikaisia hoidettavia ovat, pojan tytärkin puoli vuotta jalka kipsissä.
Mennäänpä nyt jokainen oman mielen sopukoihin ja mietitään mitä iloa voisi levittää toisillekin luettavaksi, unohdetaan nuo tyhjät tokaisut, millä ei mitään hyvää mieltä edes itse saa.
Kiitosten paikka on aina ja nyt varsinkin joulumieleen tarttuvana hyvin tervetulleita.
Jaksamista ja kohta nautittavaa joulun tunnelmaa nauttimaan. - Kiitos Demeter ja nauti sinäkin joulunajasta.
Huomasin lauseeni jääneen kesken, piti olla kuukausilahjoittaja olen.
Kiitos myös 00024 kauniista maininnastasi, hyvää joulua ja kirjoitteluun jatkossakin.
Itsekin ajattelen, että olen onnellisten tähtien alla syntynyt, kun näin hyvä kuntoinen olen ja 88 pian täyttyy.
Jouluinen tätitaivas ihastuttaisi, mutta kaupunginvalot ne hävittää, joskus pohjantähti ja iltatähti vilkuttelee, hyvä niinkin;)
Tyttärentytär tulee kohta hakemaan ja jouluterveiset ja olemiset vaihdetaan tyttären kahvipöydän ääressä. - Hyvää uutta viikkoa, jouluun johtavaan ja siitä sitten vuosikin tuota pikaa vaihdetaan.
Sitä joulun tunnelmaa, mitä joskus lasten pieninä olleena, ja myöhemmin perheiden yhteistä jouluaattoa kaipailen ja muistelen.
Vielä kauemmas mietteet menee oman lapsuuden jouluihin joita sota varjosti.
Ei ollut lahjoja, kuuseen kynttilätkin sidottiin kiinni, mutta ruoka oli pöydässä, kiitos äidin, joka potkurilla maalla kulki ja sai haalittua tuttavaperheistä tarpeita, ei mitään ylellistä, mutta erilaista kumminkin mitä arkisin oli,
Joulu jäi lapsen mieleen siitäkin.
Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan, paremmaksi ei mielestäni ja ketjua lukeneet tietävät, että mieleni on heidän puolellaan joilta kaikki on viety, ruokakin pöydästä.
Sain kiitoksen Amnestyltä osallistumalla heidän keräyksiin, nyt iloinen sanoma, vankilassa viisivuotta olleista on osa vapautettu, mukana nainen joka oli rauhallisesti mieltään osoittanut hallintoa vastaan ja joutui kiinni otetuksi, nimilistalla maailman ympäri kerätyillä sai vapauden.
Mikään toimi ei ilman kustannuksia pyöri, siksi olen kuukausi .
Jotain vaikutusta myös anomuksilla, joita koko maailma kerää.
Kukaan ei meistä tiedä, mihin hyvätekeväisyyteen jokainen voi osallistua ja osallistuukin, itse olen monessa mukana pienillä summilla ja vuosien aikaan ei ihan mitätöntä olekaan.
Pojan tytär on työnsä puolesta paikalla missä puute vaikuttaa ja hänen kauttaan saan annettua neuleita joita yli oman tarpeen jää, aina niitäkin, lapsille useimmiten.
Sitten tuo "mässäily" pahalta korvaan kuului, sitä ei minun kodissa koskaan ole tapahtunut, ruokaa laitan, mutta hukkaan ei mene koskaan, siitä pidän huolen.
Pakastan, kyllä, mutta vain rajallisen ajan ja parvekkeen osuus on suojattuja , taatusti puhtaita ruokia.
Sitten itse mässäilyyn, kerran vuoteen se paisti pöytään ilmestyy, kinkkuakaan en mieheni kuoleman jälkeen ole monta kertaa paistanut, nyt pienen sellaisen paistoin.
Juurekset haalin päivän vanhoista torilta myynnistä euron kilo, valmistan pakkaseen soseina ja näin jouluna sitten valmistan.
Itse kaiken valmistaen (en osta valmiina) pienellä euromäärällä onnistuu ja melkoisen kevyttä syötävää
Tänäkin jouluna laitan sen verran, että ei ylimääräistä jää ja jos jotain jääkin, tytär helpottaa ottaen osan mukaansa.
Perinteinen joulu on minulle sen joulutunnelman lisä ja siihen kuuluu periteiset ruuat.
Aiemmin olen hyvinkin paljon kertonut ruokieni valmistuksesta ja tarkan kulutuksen, ostan paljon torilta lähiviljelijöiltä ja kaupasta myös lähivalmistuksessa olevia, mahdollisuuksien rajoissa.
Maanviljelyskin on vaikeuksissa, jos vielä siirrymme kaikessa ulkomaisten tuotteiden käyttöön, omavaraisuutemme kaiken suhteen katoaa, suosi suomalaista on mottoni.
Tellukka puhuu asiaa, ostamalla kotimaisia tuotteita, hyöty on monen tekijän summa.
Lähipiirissäni ei suoranaisessa hädässä ole ketään, mutta jakaminen on tuttua, ilahdutan usein ( näin luulen) naapureita ja ystäviä siten miten osaan, saan myös vastailoja.
Tiedostan liiankin hyvin hädän mikä maassamme valitsee, mutta kaikkeen en ole syyllinen, yksi eläke mummo ei kulutuksellaan ostoillaan pysty paljon vaikuttamaan, parhaani olen tehnyt.
Päättäjien käsissä on ohjat kaiken kärsimyksen ja puutteen suhteen, sinne osoitetut viestit voisi hyvinkin olla vaikuttavia.
Anteeksi jos tällä viestillä sain pahan mielen joillekin, mutta en malttanut olla hiljaa.
Jospa jaksaisimme tuota arvostelua jokaiseen viestiin tai ainakin moneen vähentää ja laskeutua joulua tarkoittavaan tunnelmaan, kukin omilla tavoillaan. - Istahdin lepäämään ja kurkkasin tänne.
Selitys taas on paikallaan, en yleensä tee tämmöstä makaronilaatikkoa ilman lihaa, jouluna vaan sokerilla ja suolalla maustettu, munamaito kostukkeesi, oiva lisuke paistin seuraksi.
Ei kaikki tee punajuurilaatikkoakaan, hyvä kuitenkin on ja minä en laita maksalaatikkoa, tapoja on monenlaisia.
Sinun ruokalistasi on varmaan herkullinen ilman makaronejakaan;)
Iloa touhuiluusi;) - Hyvää huomenta ja tihkusateesta, kiirettä pitää jos valkoiseksi maa ehtii tuon tulevan juhlan ajaksi.
Lueskelin noita viestejä ketjusta ja en hullua hurskaammaksi päässyt, kuka syytti ja ketä, aika kova väittely ainakin ilmassa, jospa unohtaisimme kinat.
Harmittaa tuokin, kun viesteistä ei heti eka lukemalla saa selvää ketkä on kysymyksessä, eikö voi suoraan nimetä syytetty tai syytön yhtälailla, vihjailut aiheuttaa lisää epäsopua.
Huumorikin on toisilla sen kaltaista, että siitäkin sanan sijan löytää halutessaan.
Toivotaan, että yhteisymmärrys löytyy.
Kohta menen torille, siellä on tarjolla monenlaista tähän juhla-aikaan sopivaa, itse ostan kotimaisia omenoita, jos ei ole jo loppuun syöty, ihastuin niihin,
Ulkolaisista omenoista en vastaavaa ole löytänyt, kalliita ovat nämä omenat 4,50 kilo, mutta maistuvat aivan herkuilta.
Voi sieltä jotain muutakin löytyä, mutta nämä omenat on mitä varten sinne menen.
Eilen sain kodin juhlakuntoon siltä osin mitä nyt enää viitsin laittaakaan, oikeastaan kaiken on oltava valmiina jo tiistaina, saattaa joku kahville silloin eksyä.
Kinkun otan sulamaan minäkin, maanantai iltana sitten paistan., pitäisi väpistä katsoa milloin sähkönkäyttö olisi halvempaa, mutta en jaksa sitä miettiä, ei sähkölaskuni isoksi ole aikoihin mennyt.
Kuuntelen aina lauantaiaamuisin onnittelukonserttia ja nyt lauloin Aavistuksen Paula Koivuniemen tahtiin, äänilajini sopii hänen äänensä kanssa.
Lauluryhmässä tätä laulua lauloimme ja tulipa herkät muistot siltäkin ajalta mieleen.
Kuuntelen paljon musiikkia ja nautin kuulemastani.
Nuo sähköpylväät ovat kai melkein kaikki kyllästettyjä, ei ihan joka paikkaan sovi, mutta kai niitä saa ostaa tarvitsevat, muistelin joskus rataparruja ainakin ostettiin.
Harmissani olen siitäkin, kun yöllä herään ja unen saaminen ei meinaa takasin tulla, aiemmin onnisti, kun pään tyynyyn laskin, nyt saa houkutella ja pieniä pätkiä loppuyön sitten nukahtelen.
Jääkö pysyväksi vaivaksi vai onko tämän ajan kohdan harmi?
Nyt sitten vältin Joulusanaa käyttämättä koko viestin aikana, Tervon oppia noudattaen, no eipä harmia jos sitä käyttää, kokeilin vaan onnistuuko olla mainitsematta, näin saisi varmaan koko ketjun siistityksi, kun jokainen tarkkailisi viestimistään.
Huvinsa kullakin voisi sanoa;)
Nyt sitten hyvän päivän toivotukset ja olkaa kilttinä, tontut kiertelevät;) - Noinhan se menisi näpsäkästi kuten sanot, mutta kun on se mutta joka minua komentaa, kaikki on oltava omatekemää.
Tuleehan ruokaa niin paljon, että uuteen vuoteen riittää, säilytettävää kyllä tulee.
Sunnitelen kyllä kaiken järkevästi, tuskin itselleni mitään harmia tulee, kunhan jotain vaan höpöttelen, kiitos huolenpidostasi;)
Taisi jäädä siitä ohjeesta tuo tunti, kun raaoista raasteista oli tehty, kyllä sen näkee päältä, kun valmis on, siis tuo punajuurilaatikko, kiva kun luit ja korjasit, näin ne selviää asiat.
Siivous juuri valmistui ja jouluiset liinat levittelen, nyt menen makkarakeiton tekoon, nälkä tässä jo tulikin
Kyllähän ne sotaiset hommat mielessä pysyy mdk, vaikka vain kymmenisen vuotta vanha olin. - Huomenta, pimeys vaan jatkuu, mutta sehän on tämän vuodenajan huomioiden aika tavallinen olotila.
Jouluaattona näissä maisemissa pieni pakkanen, luntako, arvoitus, epäily on suuri.
No joulu kuitenkin täysin varma ja sujuu se varmaan ilman luntakin, mieli on vaan siihen totutettava;)
Rauhaisasti tämä joulun aika sujuu, kaikki mitä on voinut tehdä on tehty, mutta kun en pakkaseen ruokia aio tehdä, ehkä alkuviikko muodostuu kiireiseksi., mutta onhan vara viruttaa päivää, nousemalla aiemmin ylös.
Tytär kyllä varoitteli, että älä väsytä itseäsi, hän tulee aattona jo aamusta laittamaan viimehetken hommia.
Onhan tuo joulu joskus tehty isollekin porukalle, eiköhän onnistune kolmelle ruokailijallekin.
Nokikolaria en ole kotonani nähnyt, pienenäkään, mutta maalla muutama kesä sitten kävi ja ihmettelen miten siististi toimi, ei jäänyt mitään jälkeensä, kuin puhdistettu hormi.
Vilpittömäksi koen kirjautuneiden kirjoitukset ja odotan viestejään, toki anojenkin, mutta en kirjoitusten perusteella osaa jatkumoa tehdä, huono olen tunnistamaan viestien perusteella anojen viestejä.
Harmi se on, kun paljon asiallisia ja mukavia viestejä sekaantuu näiden ei niin mukaviin viesteihin.
Ketjussa en kenenkään usko kirjautuneena ärsyttävän tahallaan, joskus tekee mieli samalla tavalla vastata, mutta harvoin niin tapahtuu.
Maltti on valttia.
Katselin eilen kyselytuntia ja siellä jos missä ei sivistyneestä toimimisesta ole jälkeäkään, on kuin lehmät laitumella mölisten koko ajan.
Puheenvuorot hävisivät meluun ja ihmettelen, ettei häiritseviä saada hiljaisiksi, puhemiehellä olisi oltava lujempi ote järjestyksen pidossa.
Eduskunta on todella huono esimerkki järjestyneestä yhteiskunnasta ja tulee mieleen, että millä avuin ovat sinne päässeetkään.
Kyselytunti on tarkoitettu kansan kuullen kyselemistä hallituksen toimista ja sen toivoisi toimivan sivistyneesti ja rauhallisesti.
Minulla ei lehtiä kerry, jossakin vaiheessa oli aikamoinen kaaos, kannoin niitä naapuritalon eteiseen ja sieltä sai ottaa lukeakseen talon asukkaat, hyvin kelpasivat.
Lopetin kertaheitolla kaikki tilaukset, en ehtinyt kaikkia lukeakaan niin paljon niitä tuli, nyt sitä harmia ei ole.
Lukeminen on minulle vaikeaksi tullut ja en jaksa noiden julkkisten elämääkään seurata, täältä koneelta ne löytyy jos haluaa.
Minun ei tarvitse tietää kuka mihinkin on valittu tai mitä joku julkkis sekoilee, tietoa tulvii liian kanssa telkkarista ja radiosta.
Ikä on tämän edun tuonut, jos se nyt etu lienee, voi olla, että en jaksa kaikkeen enää innostua.
Olen jo paljon nähnyt ja kokenut, nyt saa jokainen elää elämäänsä hyväksi katsomallaan tavalla.
Teille lukemisesta nauttiville onnittelut, kun jaksatte aikaanne seurata, niinhän pitäisi kaikkien tehdä, mutta näin pahaksi on kohdallani mennyt.
Koetan kyllä ajassa pysyä jollakin tapaa, kuuntelen annin radiosta ja seurailen osin telkkariakin, mutta sekin alkaa jo puulta maistaa, hohhoijaa.
Tässä koneen ääressä kuuntelen musiikkia ja nautin siitä ja muutakin ajankohtaista lueskelen, myös mainiot eläinvideot mieltäni miellyttää.
Vanhalla on oikeus tehdä mitä huvittaa, varoen ettei kenenkään mieltä pahoita.
En tiedä onko hyväksi erakoitua näin paljon, mutta olen mielestäni jo paljon nähnyt, kokenutkin, nyt tähän ketjuun tulevat viestit kattaa tarpeitani aika isosti ja siitä kiitän.
Punajuurilaatikon ohjeita katselin vanhoista keittokirjoistani, en löytänyt, eikö ennen tehty sitä, no netistä löysin ja aineosat samoja mitä arviosta tein joku viikko sitten, ihastuin ja sitä aion tehdä myös jouluksi.
Homejuustoa (sopii joku muukin pehmeä juusto), loraus kermaa ja kananmuna pitämään koossa laatikko, keitin punajuuret voisi raastaakin, soseutin, suolaa ja mustapippuria ja uuniin 200 astetta ja noin tunti tai kun pinta hieman väriä muuttaa, kokeilkaa.
No nyt on puhetta taas jollekin liikaa, mutta lukee ken haluaa, intoa ruokien laittoon ja joulun valmisteluihin. - Torstaiaamun tervehdys, taivas harmaa, näin kerrottiin koko maassa olevan, mutta eipä anneta sen mielialaan vaikuttaa.
Minulla sellainen päivä, että ei mitään suunnitelmia, kaikki tehtävät hommat jää viikonloppuun, siivouksen aion kyllä huomenna suorittaa, eilen jo "ruokasalin" siivosin, pöydän laitoin pidempään malliin, sille valkea liina ja keskelle jouluinen kaitaliina.
Enkelit ikkunalaudalle ja kynttelikkö pöydän päähän, muutapa ei tarvitsekaan, kattaus sitten aattona.
Kaupassa käytiin eilen ja listan mukaan muistin kaiken, vain pitkä makaroni, siis se vanhanaikainen jäi etsimättä, siitä saa oikeanlaisen makaronilaatikon, pitänee vielä poiketa sitä etsimään.
Kirpputori purettiin ja tähteelle jääneet vietiin hyväntekeväisyys kirpparille, ei rikastuttu, mutta käteenkin jotain jäi, kun vuokra maksettiin.
Hieman väheni tavaran määrä kotonani, alkaa olla jo mallillaan, vain tarpeellista.
Pitihän se verenpaine taas nostaa, kun kotona rahapussiani etsin, ei löytynyt, soitin tytölle ja siellä auton tarkastivat, ei ollut.
Vävy oli lähdössä etsimään kauppaan, tytär kumminkin soitti ja pussi oli löytynyt käsitöiden joukosta, mitkä vielä itselleni otin, tämä kassi oli jäänyt autoon kun minun tavarat kotiini kantoivat.
Helpotus oli suuri, ehdin jo ajatella, että tilini on tyhjennetty,, hyvä jo etten sulkenut korttiani.
Tätäkö tämä tuleva elämä tulee olemaan?
Kiitos taas kivoista ja pitkistä viesteistänne, aina on kiva lukea, miten elämä sujuu toisilla ja aina jotain asia tietoutta mukana tulee.
Mdk sanoit joulusi kumarassa vastaan ottavasi, ota nyt edes joku tonttu-ukko kainaloosi, melkein samoin minäkin, vain joulupöytään seuraa saan.
Kyllä tuo tarkkaivaisuus sun muu häiriö ilmenee täälläkin, kuten edellä olen kertonutkin, olemme kyllä vahvoilla mukana, kun sen itse huomaamme demater;)D
Olen kadottanut kaikki vanhat jouluiset koristeet, vahingossa kuitenkin ja harmittaa kovasti, kyllä joulusi kodissasi on kaunis Ramoona, sitten itse emäntä tyylikkäänä hallitsee tilanteen kuin tilanteen, näin olen kuvan sinusta luonut.
Hyvin on suunnitelmat selvillä Siili 25 :kin, hyvin suunniteltu on melkein valmis.
Paloman kuusen koristeiden myötä melkein tuoksun tunnen, kyllä nuo vanhat tavat ja tottumukset joulun aikaan ovat tervetulleita.
Uskon, että onnistunut olet touhuinesi korppis ja tuo toivomus ilmoille, että kaikilla hyvin olisi asiat.
Tuo siniristilippu on mielestäni häväisty monissa urheilukisoissa, kun maata viistäen urheilijan hartioilla riippuu, lipun nostossakaan ei lippu maahan saa koskettaa, mutta kai tarkoitus on kuitenkin hyvä ja anteeksi annettava.
Uskon lippumme arvo on kaikille hyvin tärkeä asia ja yhteenkuuluvuuden lisääjä.
Näin tänä aamuna, jaksakaa, kohta koitta juhlan hetki. - Huomenta ja hyvää keskiviikko aamua/päivää, jouluaattoon tasan viikko.
Kolmenpäivän perästä on talvipäivänseisaus, muutama päivä ja sitten alkaa päivä valeta, ajatelkaapa;)
Helsingin ja Turun seudulla jo 19 päivä on minuutin pidempi aamulla, median kertomaa, ei minun tietojani.
Eilen olin puhelin motissa koko päivän, ehdin soittaa pankkiin ja Telialle yritin kirjautua ei onnistunut, lopulta soitin sinnekin ja sain syyn tietoon , oli häiriöitä koko alueella ja iltaan meni ennen kuin asia selvisi.
Oli kyllä aika ikävä tunne, kun huomasi miten riippuvainen on noista häiriö tekemisistä, on kuin koko maailma sulkeutuisi.
Ehdin jo miettiä, että miten saan maksettua kaupassa, kun en käteistä juuri pidä ja kortti ei toimisi, no onneksi selvisi, päivä kumminkin eilen oli stressaava.
Pitäisikö opetella pitämään vararahasto omassa pussissa, juuri kun on oppinut tähän kätevään maksutapaan.
Ihmettelyä herätti, kun kerroin viimeisille jouluostoksille mennä, no näin teen, ostettavani on lähinnä viikonloppuna valmistettavien ruokien valmistamiseen ja katson tuotteiden viimeisen myyntiajan tarkkaan, juustoja ja hedelmiä ja paljon muuta voi hyvin varastoon ostaa.
Kinkuista oli puhetta myös, no sen ostin jo aikapäiviä pakkasessa odottaa sulamaan nostamista, 2,700 painoi, tuoresuolattu juhlakinkku.
Olen aiemmin ostanut valmiiksi viipaloitua kinkkua yksin ollen on riittänyt, saapa nähdä onko tämä nyt ostamani onnistunut ostos.
Minusta tuo 7kilon kinkku on pieni, kun ajattelee vieraiden määrää mitä korpikirjailija saa vieraakseen ja monta on päivääkin, varmaan luut tähteellä joulun ohi mentyä.
Kuuntelin Jari Tervon jutustelua telkkarissa ja hän kertoi miten Raijansa kanssa oikolukevat kirjojaan ja poistavat turhia sanoja.
Täällä palstoilla olisi noita poistettavia sanoja melkein jokaisen kohdalla, oikolukeminen monenkin kohdalla tuiki tärkeä olisi, myös omistani.
En nyt muista hänen vertauksiaan, mutta yksi poiston kohde voisi olla vesisade kastelee, sade kastelee riittäisi, jotain tähän tyyliin.
Keskustelua on kaikki kerronta, joka jokapäiväiseen elämäämme kuuluu, niin kauppareissut, hinnat, lääkkeet, sairaudet, muuta harmit, ilotkin voi kertoa, sillä niillä voi herätellä huomaamaan toistenkin onnistumiset ja saa niistä kertoilemaan.
Samaa mitä tutun kohdatessamme puhumme ja intoa lisää toisen kertoma., näin myös palstoilla.
Mielestäni ei sen kummempaa, ei välttämättä kaikkea tietoa tarvitse hallita, mutta kaikella kertomalla tietokin kasvaa, koskaanhan ei ole myöhäistä opetella.
Omana itsenä ollen ja rohkeasti esiin tuoda mielipiteitään, siitä keskustelu syntyy, jos asian oikein ymmärrämme.
Mielipiteitä löytyy vaikka siivouksesta, ruuanlaitosta sun muusta ihan tavallisesta asiasta.
Jos jotakin ei ymmärrä, voi kysyä, saaden asiallisen vastauksen.
Jätän nyt opettajan roolin (siksihän tämä edellinen koetaan) ja alan ihan rauhaisin mielin töitäni miettimään, en stressaa.
Muuten eilen terveysasioissakin puhelimen kanssa pyörin ja hoksasin mittauksia tekevän tekoälyn puhelimessa ja tietenkin aloin toimia, tuli hyviä arvoja, yksi harmittavakin tieto runsaasti ylipainoinen olen, sen tiedänkin, mutta muuten arvot kohdillaan.
Uskoisiko noihin, mutta jotenkin levollisuutta lisäsi, painoani en harmittele jalkani siitä kärsii, mutta sanonta on, että vanha ihminen ei laihdu, ei laihduttaa saakaan, näillä mennään loppuun asti.
Tässäpä tätä taas tuli, oikeaa ja väärä, jään tuomioita odottamaan;)D - Vanha tuttu taidat olla ano 00059, kun Skillanin muistat.