Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Huomenta kauniiseen aamuun ja uusi viikkokin alkamassa, minulla ohjelmoitu, huomenna parvekkeen ja muidenkin pesemättömien lasien pesu ja parvekkeen kesäkuntoon laitto.
Kukkasten laittoa jään vielä odottelemaan, vaikka kyllähän lasit pakkaselta suojaisi, mutta maltan mieltäni.
Laitoin siemeniä itämään, köynnöskrasseja ajattelin kehikkoon, kolmekymmentä siementä multaan, kaksi iti, olisiko valittamisen paikka?
Tai kai se niin on, että kasvattajan viaksi menee.
Ostan uudet siemenet ja yritän uusiksi.
Tilatut taimetkaan ei nyt loistaneet, mutta yritän niitä vaan houkutella jollain keinoin kasvattaa, harmia näistäkin aina vaan koituu.
Ennen vanhaan oksia vanhoista kukista juurrutettiin, nyt ei tunnu mikään toimia silläkään tapaa.
Muistelen äitini ja omatkin pelakuut kukkivat vuodesta vuoteen, uusia kukkia aina vaan juurrutettiin lisää.
Pieniä nämä harmit, mutta harmeja kuitenkin.
Voi sentään, hyvä ettei pahemmin käynyt demeter, tuo niin tutulta tuntuu ja vakuutan että ilman häpeää selviät, kun asian useammin koet.
Kaikkeen oppii, auttajia ylös nostamaan, kun itse ei ylös pääse, eihän se mieltä ylennä, mutta totuus on huomioitava.
Viimeisen kömmähdyksen jälkeen naama sinisenä kuljin monta viikkoa, muistelen ettei kukaan edes kysellyt mikä sattui, kai tappelussa luulivat olleeni ja hienotunteisesti sivuuttivat asian.
Jos jostakin kiitollinen olen, niin vahvoista luistani, yhtään kertaa en lääkäriin ole joutunut menemään.
Naapurin rouva kertoi viikonlopulla mökillään kaatuneen, käsi meni kipeäksi, on vasta 75, mutta niin se vaan alkaa se tasapainon saavuttaminen hiipumaan.
Kohtalotovereita sinulla aika paljon, toivotaan ettei ihan tavaksi tuo kaatuminen kuitenkaan tule.
Kirjailijoita syntyy nojatuolin kirjoittajien keskuudesta useampia, hienoa, että kykyjä löytyy, vaikka mihin.
Yrittäminen ja itseensä uskominen on hyvä olla olemassa, sitä taitoa ei kaikille anneta.
Minä olen tyytynyt tähän nykyiseen olooni, koskaan en ole kuvitellut mitään isoa aikaan saavani, kouluaikanani sain kyllä kiitosta opettajaltani, kirjoitin pitkiä kirjoituksia, siitä kiitos tuli.
Onnea hääpäivällenne korpikirjailija.
Lintujen seuranta olisi kyllä mielekästä, täällä vaan ei pesimispaikkoja nähdä, liian vilkasta aluetta, se naakkapariskunta mistä kerroin, on kai jo munat tehneet, tai ainakin hiljaista on oletetun pesän tienoilla.
Paikka on kyllä niin avonainen, että lokit ainakin lähellä on pyörineet, onko pesän kuntoon saaminen epäonnistunut?
Mökilläni sain seurata pääskysten ja muiden pikkulintujen pesintää ja poikasten lähtöä pesästä ulos, nostinpa pesästä pudonneen poikasen takaisin oksalle, en tiedä miten sen kävi, hylkäsikö emo, kun ihmisen koki apua antaneen.
Kai se olisi selvinnyt ilman apuanikin.
Olin eilen yllättävän väsynyt, en juuri mitään tehnyt, mutta uupumus oli käsin kosketeltava, voimat vähenee, käteni voimat hiipuu, vaikka yritän voimistella joka aamu, verenkierto ei käsiin meinaa ylettää.
Tämäkin kai kuuluu tähän vanhuuden tautiin, mihinkä sitten loppuneen.
Hyvä ettei tiedä, nyt kumminkin lähden parveketta raivaamaan, että paremmin pääsemme työn alkuun huomenna, kun tytär tulee, jos niin on suotu.
Hyvää tätä toukokuun maanantaipäivää, aurinko paistaa ja elämä hymyää. - Vappu sivuutettu, kaikki hyvin, ei pääkipeä, ei liioin mikään muukaan, aurinko paistelee tähän koneen ääressä istuessa, meinaa näkeminen vaikeutua.
Kohta nurkan taakse menee ja siksipä koetan kestää, kun sälekaihtimia en halua alas laskea, on kuin ei niin yksin olevansa koe, kun näkee auton tai ihmisen kadulla liikkuvan.
Eilen illalla katselin olohuoneen sisustusta ja tuli aivan valtava halu huonekalujen uuteen järjestykseen saattaminen ja niinpä haluni tyydytin, nyt on kuin uudessa kodissa asuisin.
Minulla on huopapalat huonekalujen jalkojen alla ja helppoa kuin heinänteko, on niitä työnnellä, en tiedä onko onnistunut ratkaisu, mutta ainakin ilme muuttui.
Näinkin voi elää ja tehdä, kun itse on määräyksiä antamassa.
Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut ja on edelleenkin MdK, paljon olet kiertänyt ja kokenut ja kun muisti pelaa, saamme kuulla hauskoja tapahtumia elämäsi matkalta.
Tuota Suomi24 meininkiä olen minäkin jatkuvasti ihmetellyt, mutta kai heillä on omat syynsä antaa näin olla, jotenkin aloittaessani oli kaikki toisin ja tietysti paljon paremmin.
Ehdin jo mielessäni harmitella tuota taukoasi demeter, mutta jospa jaksaisit vielä, noista huomautuksista mitä tänne tulee, olemme varmaan saaneet rokotuksen ja näin ei niin pahalta tunnu.
Siili25 mielestäni sanoi hyvin, kun itse tiedämme mitä tarkoitamme se riittää.
Uskon, että suurin osa kirjoittajista tietää mitä tarkoitamme ja niistä muutamista pitää ajatella, että heillä niitä huonoja päiviä riittää.
Myönnettävä on, että joskus kirpaisee ja tekisi mieli antaa samalla mitalla, mutta sitten ajatus herää, että eipä kannata, itselle suuri voitto jos pystyy ohittamaan.
Noinhan sitä käy, kun oikea ystävä eteen ilmaantuu, kuten Eliaanakin hehkui, muidenkin huomatessa asian, se vaan on niin, kun ymmärtää löytäneensä ystävän, joka omaa mieltä vastaa ja ymmärtää.
Kovin nuorena jätti elämän ja sinulle ikävän.
Minulla hieman toisenlainen alku, en uskonut lainkaan, että minä olisin huomion kohteena, kun aina ennen vilkaisten ohitettiin, mutta se hänen armeija aikansa aikana kai "puhkesin kukkaan" ja hän minut huomasi.
Mieheni palveli meriväessä ja täällä Savon suunnassa harvinaista, huomattiin kyllä hänet, kun liikkui, minä en millään meinannut todesta ottaa, kun minuun mielenkiintonsa kohdisti.
Nyt jo 26 vuotta kuolemastaan, jokunen uusikin ystävä on mukana kulkenut, mutta nyt en edes kaipaa ketään, on hyvä olla yksin.
Olisihan joskus tarvetta miehisellekin osapuolelle, kun kaikkea ei Eliaanan tapaan osaa, ei jaksa tehdä, mutta hyvin olen selvinnyt ystävienkin avulla.
Tuota kissaa olen kaveriksi kaivannut, mutta se mihin joutuisi, kun päiväni päättyy on ajatuksen esteenä ollut.
Elämä kuljettaa, minne se on varmaa, ainakin loppuun asti
Kävin vaa`alla ja voi kauhistus, sima ja munkit on tehnyt tehtävänsä, nyt pitäisi saada hyvä ruokahaluni taantumaan, ruoka maistuu, tosin enemmän vaatimuksia ja makuvivahteita kaipaan, miettimään joudun mikä makuuni milloinkin olisi, kyllähän niitä löytyy.
Ei kuulu linnunlaulu kerrostalon sisällekään, ei tosin liikenteen läpi kuule edes ulkona, kyllä haikeudella mökkiajat mieleen tulee, mutta nyt on nyt ja sillä hyvä.
Nyt katselen tätä uusi ilmeistä kotiani ja mielenliikkeitä, onko näin hyvä, ellei, pyöritys jatkuu.
Nyt odottelemaan pari viikkoa, ja taas on pyhäpäivä, Helatorstai, kesän tulokin taas lupauksia antaa, jatketaan hyvillä mielin. - Iloista vappuaamun huomenta, kaunis päivä alkamassa, liput liehuvat ja kohta ihmiset kammioistaan ulos lähtevät, iloinen ilme kasvoilla ja vastaantulijoille hymyillen.
Kippistän mielikuvan voimalla Ano 00098 kanssasi ja toivotan hauskaa vappua sinulle.
Eilinen päivä ei ihan ilman harmia kulkenut, liian paljon tein munkkeja ja vielä lihapiirakat samaan öljyyn ja sepä paloi aivan mustaksi ja palovaroitin ulvoi., ahneelle voi noinkin käydä.
En oikein vieläkään ymmärrä miten näin tapahtui, mutta syötäviä kyllä tuotokset olivat.
Mielestäni virtaa väliin pienensin, mutta tämäkin kokemus uusi ja ihmeellinen, vieressä olin paistaessani, mutta en huomannut rasvan käryävän, joko tämäkin homma menee pois tekemisistäni?
Kaikkea sitä joutuu kokemaan, vanhanakin, vai juuri siitäkö syystä?
Koetin muistella mitä viime vappuna tein, ei mitään muistikuvaa syntynyt, näin ne muistot joltain osin pois lentävät, toivoa sopii, että jotakin mieleenkin jää.
Nuoruuteni vappuja muistan, kotini takana oli iso aukeama , villinä siinä voikukat ja mutt kasvoivat, se on mielessä, että keltainen koko alue oli.
Kaunis aurinkoinen päivä ja isäni ja veljeni kanssa poseeraamme valokuvassa, varmaan vappujuhliin lähtemässä olimme.
Siihen aikaan käytiin vappupuheita kuuntelemassa, tai se minun kohdallani oli toisten nuorten tapaaminen.
Noinhan se monen kohdalla tuo puolison kohtaaminen tapahtui, mitä Ruotsin kuninkaan kerrotaan kumppaninsa kohdanneen, se on vaan yksi napsaus ja siinä ollaan.
Minäkin olin jo aikoja mieheeni tutustunut, mutta armeijan jälkeen alkoi minua kiusaamaan ja minä punastellen ajattelin vähemmän innostuneena hänen huomiostaan.
Siitä se sitten alkoi kehittyä, hän pyysi elokuviin ja mitä kaikkea muuta, pidin häntä aika leuhkana, mutta kyllähän se huomioiminen myös hyvää mieltä toi, sillä en ikinä olisi uskonut minuun rakastuvan.
Pikkuisekseen kutsui ja minä olin sulanut täysin ja niin sitten yhteen mentiin.
Kaikkea matkan varrella tapahtui, mutta uskon hänen "pikkuinen" loppuun asti olin.
Tuosta nimittelystä yleensä, mikä ihme jos täällä huonoa kohtauskieltä käytetään, kun ei ministerit ja kansanedustajatkaan muuhun pysty.
Malli on siis korkeammalta taholta (onko korkeampi ) miten käyttäydytään ja toinen on sitten tämä tapaus Auer, miten kalliiksi sekin asia on valtiollekin tullut, missä onkaan viisaat päättäjät.
Kyllä olisi lupa ajatella, että viisaiksi nimetyt ihmiset asioita oikein käsittelisivät ?
No eipä nämä asiat nyt vappuun kuulu, iloitaan olemassa olostamme, sää antaa siihen mahdollisuuden, mökit kutsuvat ja juhlinta kestää ainakin huomiseen asti, kenelle kipeytyy pää, kenelle keho uurastusten jälkeen.
Minulle juhliminen vähiin jää, hieman kovan onnen munkkeja syön ja simaa juon, mikä sekin tosi makeaa on, siis ei ainakaan terveydelle hyväksi, mutta vappu on kerran vuodessa, joten nautitaan.
Nautitaan keväästä ja auringosta, iloitaan olemassa olostamme. - Huomenta, uusi päivä ja vielä iloisen juhlapäivänaatto, aatto juhlista jaloin ja näin tämän vapunkin kohdalla jopa riehakkaaksi voi yltyä.
Ohi on vaput, mitä minunkin elämään on monenlaisína mahtunut, mutta nyt päivä muiden päivien lisänä.
Toki sen verran erotuksena toimii sima ja munkit, jotka perinteenäni on ollut.
Tänään paistan myös lihapiirakoita, jostakin tämä halu mieleen tuli ja miksipä en tämänkin suhteen toimisi haluni mukaisesti.
Huomasin tuolla alhaalla, ketjun alapäässä kehotuksen "keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta" tämä nosti mieltäni, kaiken sen kielteisen jälkeen mitä ketju on saanut kokea, aivan oikein on puhua vaikka ruuasta, jos siitä puhetta tulee.
On monta mukavaa viestiä lähettänyt Anojen kuin rekattujenkin taholta, luvan perästä näin saamme tehdä edelleen.
Kiitos Ano 00070, ehkä vähän tingitään siitä ihanuudesta;) pieni teko, mutta hyvä mieli tuli.
Eliaana on niitä selkeimpiä kirjoittajia, ei ylihyppyjä asioiden kohdalla, vaan todesta kertovaa elämää, siitä myös hyvä mieli tulee.
Moni ano on asian oikean tavan ymmärtänyt ja viestit on kannustavia.
Luulenkin, että on vain muutama ano, joka elämässään ei oikein asioita mielensä mukaan saa sujumaan ja sitten tämän ketjun hyväksi kokee purkautuakseen.
Minusta MdK on oiva ja runsas huumorin lähettiläs, saa asiasta kuin asiasta jutun mieltä kiehtovaksi.
Tuo taito olisi meidän kaikkien "tosikkojen " opeteltava, elämä sujuisi hänen kertomallaan tavalla, ei otsa kurtussa koskaan tai harvoin kumminkin.
Ei elämästä selvitä hengissä, lauloi Juicekin, joka sana totta.
Voimme helpottaa, ilahduttaa monen mieltä, kun unohdamme kaunat , kehut, kuin muutkin harmia tuottavat, kiitokset kuuluu ketjuun.
Nyt munkkitaikina kutsuu ja kohta öljynhaju käytävään asti leviää, mutta siitäpä voi joku intoa saada ja munkin paistoon ruveta.
Tervetuloa siman ja munkkien maistamisiin, hyvää vapun aattoa kaikille. - Hyvät huomenet tähänkin aamuun, vaikka ei kai mitään hyvää enää nojatuolin kirjoitteluun voine odottaa.
Hämmästellen luin noita vastauksia ja miettimään laittoi, miksi ja miksi tartutaan aina johonkin sanaan tai virkkeeseen ja väännetään sitä puoleen ja toiseen.
Jos kateus (voisiko tämä olla kysymyksessä) vaikuttaa siihen, että viesteissä aina vaan jotain ikävää esiin kaivetaan rekattujen sanomisista, miksi kaikki ei rekistöröidy.
Siksi varmaan, että silloin selkeästi syylliset joutuisivat selvittelemään sanomisiaan.
Tämäpä on kaikilla tiedossa ja anoina voidaan ruoskia mitä ilkeimmin ja aivan asiallisia kirjoituksia.
Olen omalta osaltani yrittänyt jättää turhat sanomiset, näin olen kaikkien rekattujen kohdalla huomannut, ei anojen haukkumista, niitä aivan asiattomia tikuista tehtyjä vääntöjä, joilla ei mitään sopuisan kirjoittajan alkeitakaan täytetä.
Ohjeistusta ja moittimista oikein tavoin kirjoitteluun etsitään joka sanasta ja lauseesta, en ihmettele jos kirjoittajat väsyy.
Olen usein vedonnut siihen, että emme tiedä kirjoittajien lähtökohtia, miten voikaan satuttaa nuo tokaisut ja henkilöön menevät viestit.
On niin helppoa loukata, kun selviää ilman mitään palautetta ylläpidon taholta.
Kuinkahan kauan jaksaa kukaan alinomaista moittimista ja sanomisistaan ilman syytä tulla jaksamaan.
Kaikki mukavuus ja halut kirjoittamiseen häipyy aina vaan enenemissä määrin.
Kuka tästä hyötyy, kato kirjoittajien kohdalla vaan lisääntyy ja nämä' keskusteluun tarkoitetut palstat poistuvat.
Onhan viisaat sanoneet, mitä suotta mitään yritetäänkään, kun taso on tämä mikä on
Kannettu vesi ei kaivossa kestä, tarkoittanee sitä, että ihmisyys on kuolemassa, vain mitään sanomattomuus kasvaa, edestä ne löytyy jossakin elämän vaiheessa jokaiselle.
Olen pahojoillani muutaman kirjoittajan puolesta, syyttä on moitteet heille tulleet., kirjottajille joilla on ollut kyky eläytyä toisten tuntoihin ja mielipiteiden vaihtoon.
Tiedän oman osani saavani, mutta eipä ne minua kaada, onnittelen jos edes hyvä mieli sanojille tulee. - Huomenta koleaan säähän, tuuli pohjoisesta puhaltaa ja ainahan se kylmää tuppaa siltä suunnalta olevan.
Kyllä se kesä on tulossa, minkälaisena siitä ei ennusteita ole ollut ja harvoin pitävätkään,,,ne ennusteet.
Ikkunan pesu oli tälle päivälle suunnittelu, mutta peruin, kun niin kylmää olisi laseja aukoa, eiköhän sen voine tehdä vapun jälkeenkin.
On kumma miten tekemättömät työt vaan mieltä kumminkin painaa.
Vieläkö joku sanoo, että ei keskustelua synny muustakin kuin ruuasta ja sen tekemisestä,?Lukaisin tuon edellisen ketjun loppua, siellä oli syntynyt hyvinkin mielekäs keskustelu, noinhan sitä toivoisi aina olevan.
Viesteistä kysymys tai aihe tulee ja niihin vastataan, jokainen oman tietämyksen tai halunsa mukaisesti.
Näin arjen asiatkin hoituvat, kirjoitetaan tekemisistä/tapahtuneista asioista ja jollakin on jotain lisättävää, missä vaiheessa asia muuttuukaan sinne arvostelun puolelle.
Mielipiteitä on jokaisella oman näkemyksen näkökulmasta ja niitä voi rikastuttaa toisten mielipiteillä.
Kukaan ei ole ylä ei alapuolella toisiinsa nähden, vaan omaa ajatusmaailmaansa esiin tuo, minusta näin pitäisi aina olla.
Korpikirjailija kertoi löytäneensä yhteisön missä on eri ikäryhmiä ja kaikki toimivat yhteisön hyväksi, kuka mitenkin.
Demeterillä on kirjakerhonsa, siellä varmasti mielipiteet vaihtuvat, onhan kirjat sellaisia, jotka mielipiteitä herättää.
Kaikilla jotain kivaa löytyy erialueilla, MdK jakaa aikaansa sukulaisten kanssa puhuen ja lenkkejä ja kotinsa hoitoon keskittyy, mitä muuta vielä lieneekään, no uutena ehkä kirjan kirjoitus.
Palomalla oma maailmansa puutarha ja kirjoitus maailman myötä.
Itseäni ajattelen ja usein kyselen, mihin onkaan minun touhuiluni hävinneet, nykyisin vaan pyörin ja haahuilen tässä kodissani, mistä ei meinaa tekemistä enää löytyä, mutta kai se kuuluu niin ollakin.
Aikansa kutakin, nyt on aika miettiä ja jotain suunnitella, helppoa ja tarpeetonta, mutta elossa vaan olen ja joka aamu herään toivorikkaana siitä, että tänään jotain tapahtuu.
Uskon asioista en puhu, koska ne yleensä politiikan rinnalla aiheuttaa pahaa mieltä, tai antaa isomman vallan eripuraan.
Jokaisella on oma uskonsa, niin minullakin, en kuitenkaan väitä, etteikö myös eriuskonnoista kertominen saata herättää asiallistakin keskustelua.
Katselin eilen uusinta sunnuntaikirkon Martta juhlasta ja niin tiukkaan on vanhat asiat mieleen painuneet, että jotain huomasin, mitä en uskontoon liittäisi, mutta jätän sanomatta, hyvä tilaisuus ja mieltä nostava ajatus tuo koko Marttaliiton olemassa olo, paljon hyvää ovat aikaan saaneet.
Olen joskus sanonutkin, että Martta olen luonteeltani ja sisareni oli Maria, taiteellinen ja huomioiva.
Tässäpä tämän aamun viestini, lukee ken haluaa ja hyvän päivän toivotukset loppuun. - Viimeisen huhtikuun viikon alkuun ja vuoroon tulee jo viimeinen kevät kuukausi, toukokuu.
Vapulla se aloitetaan ja sima on tehty, onko niin kuin ennen vanhaan, rusinat ainakin puuttuu.
Sitruunoita tarpeeksi ja olenpa keksinyt puristamaan orkidea ruukkuunkin sitruunan mehua ja kas kummaa uutta lehteä pukkaa.
Silloin tällöin puristan sitruunan ihan vain juodakseni, nyt olen ihastunut greippeihin, kai joku happo minusta puuttuu, vaikuttanee myös viestittelyyn;)
Tuohon Savon kreivittären esiin tulleeseen epäilyyn en usko, kylmätotuus vannoi aina allekirjoittavansa viestit.
Jokin kauna tällä 00001 anolla tuntuu olevan minua kohtaan, mutta mitäpä asialle voin, joskus pelkkä olemassa olo joidenkin harmiksi muuttuu.
Mitä tulee näihin kirjoituksessa oleviin virheisiin, eiköhän ymmärretä ja sallita niitä, kaikilla ei ole taitoa ei ehkä intoakaan opetella vanhoilla päivillä oikein kirjoitusta, pääasia on viestin sisältö.
Taas kerran niin hauskasti ja suorasukaisen tehokkaasti viestisi sanoman ulos päästit, hymyilyyn kertomasi sai MdK, kaikilta tuokaan ei onnistu.
Hyvin muistat lapsuutesi/nuoruutesi ja varmasti mielenkiintoisia ovat maalauksesi, kuin tuleva kirjasikin.
Aika rohkea ilmaisu tuo "normaaleja" kirjoittajia, miten voikaan kenenkään normaaliin päätyä tänne kirjoittelun tiimoilta?
Samaa mieltä olen Ramoonan suhteen, hän on tasapainoinen kirjoittaja ja osaa viestinsä hyvin esiin tuoda, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että muitakin "normaaleja" on, ehkä vähemmistönä on ne epänormaalit, miten voikaan näitä arvioita esittää.
Tuokin asia, jos minä kiitän, se on pahasta, mutta toisilla siihen on oikeus, ja niin on oltavakin, kaikkea hyvää kuuluu kiittää.
Karsinointi oikeisiin ja vääriin ei kuulu keskustelun aiheeksi, jokainen viesti kuvastaa kirjoittajasta hänen omaa mieltä ja se sallittakoon, loukkauksia ei kuitenkaan kukaan puolla.
Syytä on muistaa, että emme loppujen lopuksi tunne toisiamme, miten elämme, mitä koemme ja tästä kirjoittelusta pitäisi jokaisen nauttia.
Nuo pyhyydet ja uskon asiat jätän suosiolla, en ole itsellenikään selvittänyt miten uskonnon koen, kai se perusta on oikein elämässä ja lakeja noudattaen, mitä sitten henkilööni menen, uskon kyllä jotain korkeampaa olevan, mutta se on vain minun asia.
Uskon sotia on käyty läpi maailman olemassa olon, kuitenkin käskyissä sanotaan, älä tapa.
On mukava kuulla, että korpikirjailija on löytänyt yhteisön jossa tuntee olevansa mukaan kuuluva, se on jo iso ilo, onnea vaan kaikelle mukana olevalle.
Jonkun asteisena minäkin olen kuulunut "joukkoon" ja mukavia muistoja nyt muistelen.
Enää ei jäljellä kuin tuo pelirupeama, no saivat houkuteltua kesäkuussa teatterimatkalle, tämä pariskunta josta olen rouvan kanssa saunakaveruudesta kertonut, he mukaan pyysivät.
Muutenkin aina valmiina auttamaan, jos apua tarvitsen.
Tuo viestin kohdennus on kysymysmerkki, useinkin kommentoin sen viestin alle, mikä vastausta odottaa, mutta jonnekin muualle hyppää, kai jotain pitäisi osata hoksata
Puutun vielä tuohon 00001 viestiin, en usko, että tarkoitus onkaan ketään nostaa mihinkään, vaan kiittää viestistä, jos siitä tykkää., samoin tuokin "viäräleuka ei kaikkea huumorin lajeja edusta, on vaan taas kerran savolaisuuteen viittaavaa, mutta oli mitä tahansa, niitä on hauska lukea.
Sutkauksia ovat ja monella taholla osuviksi todettu ja hauskuutta arjen elämään tuovina.
Savolaisena, vaikka en murretta, en sutkauksiakaan osaa esittää, kestän hyvin pilkankin kohteena olla.
Eiköhän kirjoitella siitä mikä mielessä on, ruuanlaitostakin, emme pysty kaikkia miellyttämään, vaikka pyrkimys siltäkin osana on tavoite.
Demeter kirja esittelyillään antaa intoa lukemisiin ja lukeminen on rikastuttava, antaa aiheen mielipiteitä vaihtaa.
Siilille, eihän aihe ole rajattu nojatuolissa, kaikkea sopii kysyä.
Veteraanipäivä, liput liehuu tuulessa, muistutuksena siitä, mitä sota-aika toi mukanaan ja heitä jotka isänmaatamme puolusti, kiitoksen mielin heidän muistoaan ajatellaan. - Kerrppa mikä ketju tasoa edustaa, Nojatuoli ei siihen pyri.
Arvasin, kun tuon luvun esiin toi, mutta siinäpä yksi moitteen kohta lisää.
Eka kerta taisi olla, kun siitäkään mainitsin ja lukijoita on aina ollut.
Oletteko montakin ketjua aloittaneet ja mikä taso niissä esiintyy?
Omahyväinen ja ruikuttaja siinäpä kivat tittelit, vanhalle mummolle, joka vaan monen kiusana esiintyy.
Tiedän, että nämä vastaukset lisää tuulta purjeisiin, mutta hiljaa en aina malta olla, olen sitäkin joskus yrittänyt.
Anojen kommentit tärkeitä ketjussa kuin lukijoinakin. - Jälleen täällä ja nyt ihmettelin lukijamäärää, yli 4000, en ole koskaan näin isoa lukua huomannut.
Siitä varmaan johtunee, että kirjoittajat tykkäävät kuitenkin lukea, vaikka moitteita aina tulee.
Tulikin mieleen sekin, että mistä löytyy kirjoittaja joka osaa sanoa, mitä voi kirjoittaa, mitä ei.
Vanhuutta elämme ja muisti ja huomiokyky herpaantuu, kaikkea ei aina samalla tavalla osaa ymmärtää ja siksipä virheet olisi hyvä ohittaa.
Nojatuoli on nimenomaan meille vanhoille, joilla elämä melkein ohi, mutta vielä intoa riittää, mutta aiheet ei kummoisiksi kasva, olemme pitkän elämän kokeneet ja niistäkin ajoista muistelut pahennusta joskus herättää.
Jokainen tarvitsee ruokaa, sairauksistakin halu puhumiseen kasvaa ja perhe ja sen myötä tapahtumat mielessä pyörii, näistä viestittelyä haluamme toteuttaa.
En ole huomannut kenenkään loukkaavasti vammaisista puhuvan, en heikkokuntoisista vanhuksista, päin vastoin ymmärrystä on heidän hoivansa suhteen.
Tuo nuoriin kohdistuva huoli on paikallaan, mutta ei voi vanhojakaan sivuuttaa ilman hoitoja ja huolenpitoa, kaikille on mahdollisuuksien mukaan turvata hyvä elämä.
Joka sanaan tarttuminen joskus asian väärään suuntaan ohjaa.
Tämäpä tätä joka aamuista juttua.
Tuo leskeneläke, mitä minäkin saan, on minulle kerrottu olevan perhe-eläke.
Usein tuo on hyvä lisä naisten pienipalkkaisuuden johdosta, eläke jäi pieneksi ja paljon oli naisia, jotka perheestä huolta pitivät, eläkettä ei näin kertynyt, kohtuullista huomioida nämä asiat.
Onhan kautta aikojen mies ollut se elannon tuoja, onko vieläkään palkkaus sama samasta työstä naisille kuin miehille?
Demeter, toivon kovin, että jos tänne tulet otat yhteyttä, sielunsiskokseni sinut tunnistan, ajatukset samoilla linjoilla.
Samaa ajattelen minäkin tästä arkikirjoittelusta, mistä ihmeestä muusta pystymmekään puhumaan, kuin joka päivä tapahtumisista, pitäisi olla kaikille jossain määrin tuttu ja turvallinen aiheisto.
Lunta sataa, ei taida olla kiirettä mihinkään puutarhahommiin, kyllä se kevät aina tapansa näyttää.
Aika sakeaa on lumentulo, no vettä tarvitsemme.
Jätänkin nyt tähän, jospa en suuria virheitä tehnyt, tai sanoisinko, että ymmärryksellä kirjoitin, kellekään en pahaa mieltä tuottanut.
Kuitenkin loppuun vielä maininta MdK ruuanlaitosta, suuri ilo hänellä, kun jaksaa touhuta ja mukavaa, kun vielä meille toisillekin intoa lisää, kiitän siitä.
Minä ainakin tykkään lukea ja jopa matkia joltain osin.
Vappuun vajaa viikko, siman tekoon minäkin ryhdyn, josko enää osaankaan, pitkä aika viime tekemisistä, mutta on hyvä testata taitojaan, munkit sitten vapunaattona.
Kivaa päivää vaikka ikkunasta säätä seuraillen;) - Älä nyt noin vakavasti ota näitä viestejä, en ajatellut ollenkaan, että voisi olla MdK tämä "tyytyväinen akka", ja toisekseen onko paha jos MdK tykkään, hän on aina myönteisen energinen.
Ehkä näillä kymmenillä ei enää idoleja keskuudessamme ole, mutta mukavia kirjoittajia kylläkin. kaikki viestit paikkaansa puoltaa
Jos nyt kuitenkin koet tuskaa näistä "kehuista", ehkä hyvä jättää väliin.
Kiitos demeter tuosta mieluiten arviosta, sama täällä, olihan viittä vaille etteikö tavattukin muutama vuosi sitten.
Jokaisen tutuksi tulleen kirjoittajan haluaisin tavata, mutta eipä taida olla mahdollista takavuosina teimmekin porukalla muutaman tapaamisen,, Lappajärvellä, Peurungassa ja pari risteilyä ja hauskaa oli.
Se oli Kahvipirtti aikaa se ja silloin oli kaikki toisin. MdK ja Ramoona olivat pirtin kirjoittajia, tuskin heilläkään ikäviä muistoja kertyi.
Kumpikaan mainituista ei mukana ollut.
Tuo mollaaminen ei kiva sana olekaan, joten jätetään unholaan;) - Huomenta viikonlopun alkuun, näin toivottelivat tämän aamun juontajat radiossa, niin minäkin.
Tuuli jatkaa tuiverrustaan saaden sään kylmäksi, huomenna lumisadetta on luvassa.
Kyllä tuo pohjoinen ilman suunta puiden kasvuunkin vaikuttaa, katselen kuusia tien toisella puolen, pohjoisen oksat paljon lyhyempiä, kuin etelän puolella, kai valolla ja lämmöllä osuutensa.
Sama havainto on kukkien kasvussa ikkunalla, aina valoon päin kallistuvat, kaikea sitä pohditaan tuleekin.
Tuo outous, mistä ano mainitsi voi olla hyvinkin oikein sanottu, outo olen, jaksan vaan näitä arveluja eri suuntiin menevinä aina vaan lueskella.
Ihmetystä en voi piilotella, kun maininta tuosta halusta kavereita kehuen yritän kirjoittelemaan saada, ei pidä paikkaansa.
Sehän on koko palstan tarkoitus, saada vastauksia viesteihin ja keskustelun synnyttämistä, miksi en minä voisi sitä tehdä, tietysti odotan ja iloinen olen, että keskusteluun joku yhtyy.
Suoranaisia ystävyyssuhteita ei kai täysin saa, mutta joku ymmärrys ja samoin ajattelutapa yhdistää ketjussakin.
Ano 00145 ihmettelen mistä kumpuaa tuo halusi mollata minua, olenko joskus kenties loukannut sinua?
Mdk on pitkän ajan kirjoittelukaveri, en koskaan muista suksien ristiin menneen, samoin monet toisetkin joiden kanssa on ketjua ylläpidetty, en koskaan mitään kielteistä ole keltään vastauksina saanut.
Ymmärrystä on riittänyt ja heitä kaikkia ketjussa toivon kirjoittavan, näin jatkuvuus riittää, yksin jääden on minunkin lopetettava, sekin aika joskus koittaa.
Sanonta, että kaikesta muusta eroon pääsee, vaan ei omasta itsestään.
Olipa taas oiva ruokalista valmistettuna Mdk, kyllä maistuisi varmaan monelle.
Tuosta kotiin tuotavista ruuista kälyni söi yhden talven valmisaterioita,(tuotiin kotiin keskuskeittiiötä) mutta sitten kyllästyi ja nyt tytär ruuan valmistaa, taitaa vaan niin olla, että vaikka hyvää on tarjottavat, jatkuvasti syötynä kaikki alkaa samalta maistumaan.
Jos kustannuksista haluaa säästää, niin samaa mieltä olen kanssasi MdK, puolta halvemmalla saa ja se luomisen ilo vielä mukaan tulee.
Muutaman kerran on tauluni ollut yhteisnäyttelyssä harrasteryhmän näyttelyissä, en muista, että mitään kiitosta olisin saanut, mutta taitoni tietäen en sitä odottanutkaan, olihan se vaan harrastustoimintaa.
Kokeilua, mihin voisin pystyä, niin se on jäänyt sekin, kun seiniä ei enää riitä, itselleni seinälle asti kelpasivat.
Onnea näyttelyn suhteen korpikirjailija, myös mökillä tehdyt uudistukset hyvän mielen antaa
Palomakin puutarhansa parissa pyörii ja matkoja suunnittelee, harmi tuo tilanne mikä nyt maailmassa tapahtuu, ikävä ajatus, jos matkat peruuntuvat noista syistä mistä kerroit.
Varmaan ympäri maailmaa on heitä jotka rukouksiin liittävät nämä järkyttävät tapahtumat, mutta apua ei vaan löydy, kourallinen fanatiikkoja maailman sekaisin saavat.
Kiva, että miehesi on innostunut myös puutarhahommista, näin ei rasitus kohdallesi liian isoksi paisu.
Voimia demeter vaivojesi keskellä, usko siitä, että asiat voiton puolelle kääntyy sinua kantakoon ja paremmalta elämä näyttäköön.
Kiputilat ei iloa elämään tuota, mutta sinnikkyys on hyvä kaveri kaikkeen elämässä pysymiseen ja uskon sinun jaksavan vastuksetkin vastaan ottamaan ja niistä selviämään.
Kiitos teille jokaisesta viesteistänne, minä ainakin joka viestistä ilahdun ja näin jatkuvuutta lisää tulee, oman osansa myös kielteiset viestit ketjua jatkavat;) - Aurinkoista huomenta edelleen, vaikka pakkasella yöllä käytiinkin ja eilen satoikin pintaa kostuttaen.
Tarvitaan varmaan useamman päivän sateet, ennen kuin normaaliin päästään.
Joroinen ilmoitti vedensäästön asukkailleen, pohjavedet on alhaalla.
Miettimään laittaa, mitä tehtäisiinkään jos hanasta ei vettä tulisi ?
Varkaus sai maailman kulttuurimaininnan teollisuus toiminnasta, noin 300 vuotta sitten herra Wrede alkoi rakentaa tehtaita Ämmänkoski nimisen kosken äärelle ja siitä syntyi mittava teollisuusyhteisö , mikä on työllistänyt ihmisiä näihin päiviin asti.
Maailmassa ei monta tätä tunnustusta ole.
Tänään saamme kuulla sitten MdK ruokasuunnitelmista ja tekemisestä, josko vinkkejä jokaiselle sieltä löytyy
Jotain uutta ja ehkä ihan tavan ruuan valmistaminen saattaa innostusta lisätä, siihen muistiakin kohentavaan ruuan laittoon.
Ano 00142 hyvin on hoitosi onnistunut ja kohtuuhinnoin, kaikilla ei näin hyvin aina ole, olen kuullut monenlaisesta epäonnistumisestakin.
Tiedän toisenlaisistakin tapahtumista, ihan tuore tapaus on peliporukassa.
Mies tuli pää kallellaan pelaamaan ja sanoi kovin kipeä olevansa, lääkärissä viitenä aamuna kävi ja särkytabletti kehotuksia mukaan annettiin, kunnes vaimo suuttui ja sanoi, että eiköhän olisi aihetta kuvata ja niin tehtiin, kuvat nähtyään lääkäri laittoi miehen ambulanssiin ja Kuopioon kiidätettiin kiireesti.
Kaiksi leikkausta on nyt tehty ja päätä ei kärsi pystyyn nostaa ja pureminen vaikeaa, kaiken lisäksi, keuhkosyöpä löytyi.
Olen jo tainnut kertoakin tapahtuman, mutta järkytti kovasti, kun niin äkkiä kunto romahti.
Omalla kohdallani on monia kipuja sanottu niskoista johtuviksi, kertaakaan ei kuvauksia ole tehty, ehkä näkevät sen muutenkin,.
Terveenä olen onneksi saanut olla, kun pienistä kolotuksista ei välitä, niin eteenpäin polskuttaa, tasapaino alkaa olla vaikea säilyttää, pienikin este nurin vie.
Kyllähän se toivomus olisi, että ilman sairaalahoitoa pärjäisi, kuten korpikirjailijakin toivoi.
Tuo kevään ja Vapun tulo on varmaan niin erilaista tuolla merimaisemissa, missä veneitä kunnostetaan ja lintuja seuraillaan, sellaisiakin lintuja joita ei täällä maalaismaisemissa näy.
Kyllähän se lintujen seuranta näin kaupunki oloissa pieneksi jää muutenkin, naakka on näkyvin täällä elelevä varikset ja harakat, keväällä sitten kesän merkkejä lokkien myötä.
Olen katsellut naakkapariskuntaa, mikä jo kuukauden päivät on ahertanut pesää tuohon naapuritalon piipun tapaiseen, soisi kyllä tuo ahkeruus poikaset onnistuneesti aikaan saavan, vaikka naakkoja kiusaksi asti jo onkin.
Kyllä ne vappuriehat on koettu ja ei edes kaipaa enää, muistoja voi viritellä, jos sille päälle sattuu mieli syttymään.
Simaa haluan kokeilla vieläkö saan sen onnistumaan ja perinteisesti munkkeja, jota minun vappuuni kuuluu.
Äitienpäivä sitten taas juhlan paikka, itse en odota kävijöitä kovinkaan, sillä kaikilla on pieniäkin lapsia ja heille suon sen oman äidin hellittelyn, pitäähän jotain tarjottavaa kuitenkin tehdä, voi olla joku ehtii minuakin muistamaan.
Kovin kaupalliseksi on tämäkin juhla mennyt, kun pelkkä muistaminen mieltä lämmittäisi.
Jäänpä nyt odottamaan MdK ruokalistaa, mitähän saamme kuulla, varmasti hauskaa kerrontaa kuitenkin.
Tuuli meinaa vain riehua, mutta hieman on tyyntynyt eilisestä illasta, oli oikea myrsky.
Koettakaa jaksaa, tuulesta huolimatta;) - Huomenta keskelle viikkoa, pilvipoutaisena päivä alkaa ja kovaa tuulta pohjoisen suunnasta luvattu.
Odottelen taimipaketin tuloa ja vävykin lupasi pistäytyä, kylppärin valot sammui ja niitähän en osaa mennä nykimään.
Omenapiirakka paistettu ja nyt laitoin juurekset hautumaan kuumaan uuniin, aina on keksittävä useampaa paistettavaa, kun uunin lämmittää.
Tuli mieleen tuo Mdk urakka kahdeksan ruuan laittamisessa, mutta kannatan kovin tätä tapaa, suunnittelu ja teko, muistamista auttaa.
Minullakin tapana tehdä useampi ruoka kerralla, mutta uuniini mahtuu vain kolme kuppia kerrallaan, no nepä viikoksi riittävätkin.
Kaiken suunnitellen, tarvikkeet esiin ottaen asiat sujuvat hyvin ja jälkeä tulee.
Eliaanalla mukava päivä tiedossa, kun kasvilavaa kokoatte, aika hankalia joskus ovat, mutta lopputulos ihastuttaa.
Kyllä siinä mutteria ja ruuvia saa kääntää, että lopputulos olisi kestävä ja kestäisi kovemmankin tuulen.
Onnea vaan kasvihuoneen puuhaan ja iloa kasvatukseen, on mukava käydä omasta kasvihuoneesta tuottoja hakea.
En ole kuullut ainakaan täällä mitään ilmaiseksi saatavan, tuon terveyden hoidoista, laboratorio ei maksa mitään., ainoa jonka tiedän olevan ilmaisen, tai on ainakin ollut, nyt en ole käynyt vuoteen, voi maksaa sekin.
Lisää on luvassa poistoja ja maksuja, näin radio kertoi.
Hieman olen kateellinen tuosta maalaistalon arjesta.
Aono 00139,olen samaa mieltä tuosta MdK osuudesta, hänellä huumori elämää säväyttää, siihen olisi meidän kaikkien opeteltava, ei elämä pelkää harmaata voi olla.
Ei se niin vaativaa olekaan, kun hommiin vaan rupeaa, jos kaikki ei niin hyvin onnistukaan, iloa kuitenkin tekeminen antaa.
Minäkin eilen sain taputtaa itseäni, sillä pesin yhden melko ison ikkunan, mutta sepä sitten kiipeilyn osalta riittikin, jätän toisen ikkunan pesun myöhemmäksi, keittiön ikkuna ja parveke sitten tyttären kanssa pestään.
Vaikeaksi kyllä menee, tuo lasien aukaisu niin hankalaa, ihme ettei ole keksitty helpompaa konstia.
Todella nuo maailman tapahtumat surullista mieltä lisää, ei pitäisi lukeakaan, mutta ei kuitenkaan voi sulkea silmiä maailmankaan hädältä, pientä on auttaminen, mutta sanotaanhan, että pienistä puroista kasvaa suuret joet.
Hyvää muistuttaa itseään, että hyvässä ja turvallisessa maassa asustamme, ainakin vielä.
Aika kiva kaveri tuo Väinö kissa sinulle Eliaana, ei ihan itselleen tarvitse puhua, vaikka sekin onnistuu, kuten MdK kertoi.
Tänään viimeinen Skippo-peli päivä, sitten syksyllä jatkamme, jos elossa ollaan.
Touhukasta ja iloa sisältävää päivää toivottelen, heippa! - Huomenta ja kaunista aamua, säätiedotus kertoi, että kylmenevää ja sitähän on osattua odotellakin, ehkä nämä aikaiset kevätajat takapakkia ottavat.
Minullekin huomenna kukantaimet tulevat, postilta sain viestin ja sain ajan kotiin tuonnille määrätä, pääsen taimet multiin upottamaan ja kasvun lähtöön alkamista odottelemaan.
Jotakin touhua niiden tulo lisää ja se on hyvä.
Eilisen linkin luin ja samaa mieltä olen ollut, että ruuanlaittokin puuhaa, joka muistiinkin vaikuttaa.
Olen läheltä seurannut kälyni muistin heikentymistä ja juuri tuo, että valmiina kaikki eteen tuodaan, typistää omaa ajattelun tasoa.
Uskon vakaasti, että pieni suoriutuminen asioista on hoitoa muistin kanssa, ei toki paranna, mutta ehkä hidastaa etenemistä.
Yrittämistä se ihmismieli tarvitsee, intoa elämässä kiinni pysymisessä, voimien ja kunnon rajoissa.
Eihän vanhoilla paljon muuta ole, kuin nämä arkiset asiat ja niiden hoitamisen jaksaminen.
Hyväksytään nämä arkiset asiat tärkeinä tämän ketjun kulkuun.
Koko aamun on selvitetty tätä maan selviämistä ja tulevan hallituksen toimien tasoa, ei kivalta kuulosta, sääliä jo tunnen tulevan hallituksen puolesta, tästä kaaoksesta ei helpolla selvitä.
Nyt tarvittaisiin sitä yhteen hiileen puhaltamista, rakentaen ei repien.
Vaalit lähenevät ja tuskin ilman ryöpytyksiä niistä selvitään.
Tuosta leipomisesta on puhuttu, kyllä se taivaan tosi on, että taidot häviää, jos ei niitä väliin verestä, kakkujen suhteen en ole kokeillutkaan aikoihin, mutta jotain piirakkaa väliin teen ja huomenna on vuoroni leipoa taas kerhoon ja omenapiirakan aion tehdä, melko helppo ja onnistuukin aika hyvin.
Ruuan suhteen tuo "sävellys" Mdk tapaan minunkin tapojani ja joskus nautinnollisia tuloksia, pitää vaan rohkeasti kokeilla.
Liputuspäiviä on monta tässä kuussa ja toukokuulla ainakin äitienpäivää liputetaan,
Kesäkuulla 4 päivän lisäksi juhannus on liputuspäivä.
En oikein pidä noista virsiin sovitettujen laulujen ideaa, mutta joku ehkä niistäkin tykkää, sallittua kai on.
Nyt on euroviisu kappale sovitettu sinfoniaorkesterin taustalla olevaksi ja aika mahtavalta kuulosti, muuten ei minun lemppari sekään ole.
Musiikkimakuni on aika vaatimaton ja kauniista kappaleista tykkään, en konstailevaa kopiointia ihan kaikesta.
Mieheni sanoin, kun taiteesta puhuttiin, hän sanoi, että kun taito loppuu, kikkailu alkaa.
Tuo Veteraanin iltahuuto saa aina liikutuksen aikaan, lauloimme sitä aina lauluryhmässä kyseisenä päivänä, kunnioitus siinä laulussa kaikuu ja kiitollisuus mielessä elää.
Sanat puhuttavat ja sävel muistoja herättää, asia mikä tänä päivänä olisi hyvä muistaa.
Posti toi tänä aamuna keräyskirjeen, Amnestyn lähettämä ja avustus Gazan sodan jalkoihin joutuneille, sydämessä liikahti ja ei ilman surua kirjettä voinut lukea, hätää on joka puolen maailmaa, kaikkeen ei voimat riitä, mutta pienikin apu ilolla vastaan otetaan.
Ihana on todeta, että maailmassa on ihmisiä, jotka pyyteettömästi apuaan antaa, kukin voimiensa mukaan.
Minun muistiinpanot lasten pieninä olosta jäi, aina oli vaan työtä ja kiirettä ehtiä joka paikkaan, nyt sitten muistojeni varassa elän ja vähäiseksi nekin käyvät.
Ehkä kaikki sujui kohtalaisesti, kun eivät mitään ikäviä ole kertoilleet.
Nyt päivän puuhiin, mietiskelin, että jos yrittäisi pestä pari ikkunaa ihan itse, auki ja kiinni saaminen suurimmat kysymysmerkit, miettiä pitää.
Pesuhan ei vaikeutta tuota, kun lattiatasolta sen voi suorittaa, ajatuksena ihan hyvältä tuntuu, sitten vaikeampi on noita parvekelaseja pestä ja siirrellä, siinä on hyvä kaveri olemassa.
Ensin taimet multiin, parvekkeella sen homman eteen ja sen jälkeen parveke kesä kuntoon.
Oikein mukavaa päivää toivottelen, niin se aika rientää ja kesä tulostaan lupailee. - Hyvää ja kaunista viikonalkua, puolitoista viikkoa Vappuun, vasta pajunkissat maljakosta pois viskasin.
Joka aamu on armo uuus, näin muistan jonkun virren sanojen sanovan ja niin totta se on, uteliaana sitä päivän aloittaa.
Kuuntelen silmäni aukaistuani, miltä tuntuu, koskeeko jonnekin ja jos ei, niin voimistelu ja reippaasti kahvin keittoon, niin tänä aamunakin.
Radion äänellä kuulin maailman tilanteen ja sitähän se samaa on, kuin viime aikoina on ollut, nyt tulitaukokin taas muisto vaan. ja öljyn hinta taas nousee.
Sydäntä raasta, kun ajatus sinne sodan äärelle siirtyy, ja syyttömät ihmiset henkensä menettävät, vammautuvat elämänsä ajaksi, ja miksi, kun päättäjillä niin suuri vallan ja rahan himo, että mikään ei riitä.
Ihmisen henki ei paljon paina, kun päätöksiä tehdään.
Tämä on sitä politiikkaa jonka alaisina toimimme ja tottelemme.
Eipä tuo ihmismielen ilkeys ja suvaitsemattomuus tätä palstaakaan ohita, aivan tuntemattomat toisilleen iskuja jakelee, vaikka kaikilla on tiedossa, että näin ei sopisi tehdä.
Kysymys syntyykin, mitä sillä voitetaan, eikö paha mieli joudu kiertoon ja taas on valmis sanasota käynnissä, tuleeko hyvä mieli sanojalle?
Olen ajatellut noista "levityksistä" mitä paheksutaan, ei pitäisi kertoilla omia asioitaan, miksi ei, jos niin haluaa, tuleeko lukijalle huono olo jos niistä lukee.?
Elämään kuuluu erilaisten ihmisten elämä ja jos hyvällä mielin omia asioitaan kertoilee, iloitsee ehkä lastensa paikkansa löytämisestä tai muuta kivaa, myös epäonnistumiset kuuluu elämään.
Sairaudetkin kuuluvat jokapäiväisiin asioihin ja voi olla, että jotain lohtua löytää kanssaihmisten kokemuksista, sekään ei huono asia.
Hyväksytään kirjoittelu jokaisen oikeutena, kertoilisipa mitä tahansa.
Pitänee todeta, että MdK on paljon kokenut elämässään ja mukava niistä on lukea ja ihmetellä.
Musiikki antaa paljon iloa, jos sen on sisäistänyt ja makunsa kullakin, kaikki ei kaikesta tykkää, mutta siinäkin saa itse päättää oman alueensa.
Politiikassa en enää millään tapaa ole aktiivi, joskus nuorempana kylläkin, mutta sen verran nuo toiminnat hallituksen päätöksistä kiinnostaa, että sujuvasti kuuntelen, kun kohdalle sattuu ja onhan se melkein pakko kuunnella, kun media tyrkyttää kaiken maailman tietoja
Joskus jää kaipaamaan niitä hyviä asioita, mitä muistoissa on paljonkin..
Aurinko paistaa ja paljastaa kovin likaisen ikkunan, mutta jospa ensi viikon alusta sen urakan aloittaisin, tytär lupautui kaveriksi.
Tällä tapaa tänä aamuna, jospa ei aihetta moittimiseen löytyisikään tällä kertaa, mutta onhan ne vastaan otettava torutikin;)
Kuitenkin iloa elämään vaikka sydän halkeaisi, sekin aika outo sanonta;) - Sunnuntaiaamua ja olipa mukava huomata meriharakka pariskunta meidän maisemiin ilmaantuneen.
Viime kesänä eka kerran se täällä pesi ja hyväksi paikaksi kaiketi totesi, koska taas täällä liikkuvat.
Niin se on eläimilläkin, sinne pesä, mistä turvallisuus ja ruoka on saatavilla.
Kaunis on aamu ja eiliset pilvet on kadonneet, varmaan ihmiset luontoon lähtevät kameroiden kanssa ja ikuistavat tämän aikaisen kesän tapahtumat.
Vihreys alkaa jo näkyviin puskea, kun kauempaa puustoa katselee, vihreän hyvin huomaa ja nurmikot puhdistuksen jälkeen heti vihertyi.
No ihmettelen tätä tyyliä millä epäsopua yritetään aikaan saada, saan jatkuvasti muistutuksia siitä, että kehun saadakseni vastaus viestejä aikaan.
Onko vaikea ymmärtää, että kiitos on paikallaan, kun kohde sen aikaan saa ja minä pyrin kiittämään, en kehumaan, aina kun tunnen siihen aihetta.
Mikä on toisilta pois, jos kiitän sen ansaineen kohdalla, näin tunnen ja teen. ja yritän itse välttää pahaa mieltä kenellekään tuottamasta.
Politiikkaa on koko elämä ja jos sitä seuraa päättäjien taholta, voi hyvin mielipiteensä luoda ja esiin tuoda.
Jos joku on sitä mieltä, että kaikki on ok, saa olla, mutta ei voi huomaamatta olla, että tällä menolla maamme tuhoon ajautuu.
Kyllä maamme asiat on hallituksen käsissä, niin hyvässä kuin pahassakin, ulkopuoliset toki vaikeuttaa elämään, mutta omat ratkaisut kuitenkin maan sisällä tehdään.
Pyrin aina asiallisuuteen ja loukkauksia en viljele, kuitenkin totean, että sananvapaus on minullakin, ei vaan teillä joilta ei mitään rakentavaa esiin tule.
Jos ketju ei jatku, se loppuu ja minä häviän kartalta, miten se elämäänne helpottaa, kun tilaisuus nytkin on koko ajan hypätä viestini yli.
Minä kehun ja kiitän, kun siihen aihetta tunnen, kirjoittamaan en voi ketään pakottaa.
Mitä tulee tähän kirjoitteluun, en ole kehunut perhettäni, tyytyväisyyteni olen esiin tuonut, toivoen, että kaikilla niin haluavilla on samat mahdollisuudet, että kaikki voisi ilonsa ja murheensa esiin tuoda, auttaako se on kysymys, jonka jokainen itse päättää.
Minusta meillä on samat säännöt kaikille, keskustelua rakentavassa mielin ja onneksi sitäkin löytyy, 25 vuotta on kohdallani sujunut, en boikottiin koskaan ole joutunut
Taas tuli aihetta mihin tarttua, jos niin joku haluaa, mutta toivon, että kirjoittelut yhteishengessä kulkee niin kauan, kun siihen aikaa riittää.
Kaunista päivää ihastelemaan, ulos jos on mahdollista mennä, nautinto suurempi, kuin ikkunasta katsellen.
Odottelen minäkin penkkejä tuohon lähipuistoon, sinne jaksan hyvin vielä mennä ja siellä se lintujen äänikin korviin kuuluu.
Hyvää sunnuntaipäivää ihan jokaiselle, teillekin joille ei viestini iloa tuo;) - Ano 00115 olen pahoillani jos noin koet nojatuolin annin, mutta olen pyytänyt kirjoittajan juurikin kertovan arjen kulusta.
Sitä on onneksi moni tehnytkin ja näin jatkuu rupattelu toisten innostuksen antamisesta.
Työttömyyden tuomat harmit ei varmaan keltään jää näkemättä, mutta niihin asioihin ei vaikutuksemme yllä, vain äänestys on mahdollisuutemme.
Usko tulevaisuuteen menee nuorilta ja sama koskee vanhempiakin, huoli nuorison tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen.
Työttömyys koskettaa monia perheitä, moni saa tylyn vastauksen, työtä ei ole, hallituksen toimista on ne pienetkin helpotukset lopetettu, vaikea uskoa pääministerin vakuutuksiin, ketään ei jätetä
Vielä tästä kirjoittelusta, odotan innolla aina uusia viestejä, niistä saa puheenaihetta ja intoa omaan toimintaan.
Jos lapsistani mainitsen, en heillä kerskaile, hyvin tavan nuoria ovat, joilla on onni ollut mukana saada koulutus ja työ, näin selviävät, tarvittaissa pankin toimin.
Kertoillaan vaan näistä arjen asioista, kuitenkin jokaisella jotakin annettavaa löytyy.
Energiaa löytyy, kuten korpikirjailija kertoi, aivan valtavan paljon hän ehtii, ajatuskin meikä mummoa pyörryttää, mutta onhan se kesäpaikka oiva touhun paikka, sieltä se into mukaan tarttuu. - Huomenta, huonosti nukutun yön jälkeen kipusin sängystä jo aikaisin.
Heräilen yleensä pari kertaa yössä, mutta nukahdan takaisin, nyt ei uni tullut, eikun kahvin keittoon.
Lokit myös aikaisissa, täysi meno jo päällä, pesäpaikoista kai kilpailevat, niiden katoille pääsy on jollakin tapaa estetty ja nyt paikoista on pula.
Ihmisille kuitenkin asuntoja löytyy, tarjolla on vanhaa ja uuttakin, on vaan niin, että varovaisiksi ihmiset on tulleet tämän epävarmuuden jatkuessa ja pankitkaan ei suosi asuntojen hankinnassa.
Oli mukava kuulla touhujasi Eliaana, varoituksen sana on pakko mukaan laittaa, muista välillä rauhoittua, niinhän kyllä sanot tekeväsikin.
Tuo kasvilava tuo uuttaa, mukavaa puuhastelua, tyttärelläni on sellainen ja innolla odottaa istutuksien laittoa ja seuraa kasvun ihmeellisyyttä, satoakin vähän saavat, ei kyllä mitään mahtavaa ole vielä ainakaan sadosta saatu, mutta on kiva kuitenkin oma kasvattamia nautiskella.
Koko kesän mökillä asustavat, jotain puuhaa sielläkin tarvitsee.
Tuo veden puute hieman jo pelottaa, pohjavedetkin joutuu sen huomaamaan, entäs jos vesi loppuu?
Jano yllättäisi ja vettä ei hanasta tulisikaan, mikäs eteen?
Joissakin maissa on tämäkin jouduttu kokemaan.
Kukapa ei kauniista, kaikenlaisesta tykkäisi, minullakin aina uuden tuotteen jonka voisin itse vielä tehdä nostaa innon pilviin, mutta sitten järjen ääni sanoo, mihin sen laittaisit.
Lapseni olen jo tekemilläni tekeleilläni täyttänyt, tauluja, neuleita, askartelutuotteita, joten turhaksi koen minkään tekemisen.
Hillitsen haluni, voisihan sitä mukaa kantaa vanhoja roskiin, mutta en sitäkään halua tehdä, kaikella on oma tarinansa, en raaski pois viskata.
Kotiani olen jo niin kauan rakentanut, että se on minulle riittävän valmis, mitään en enää halua uusia, en valmistakkaan.
Ehkäpä siitä syystä juurikin elämäni turhanpäiväiseksi koen, kun kaikki harrastaminen on loppunut, mikään ei sytytä kuten aiemmin innolla mukaan lähdin, milloin mihinkin.
No mitäpä valitan, itse olen elämäni saanut elää tahtoni mukaisesti ja tässä ollaan, ehkä vielä joku innon puuska ehtii tulla, kunnes silmäni lopullisesti suljen.
Intoa ja elämää teille kaikille, joilla vielä puhtia riittää.
Ano 00114 noin se on, minäkin yritin lapsille kaiken mahdollisen antaa, ehkä jollain tapaa onnistuinkin, eivät ainakaan katkerilta kuulosta, mutta voihan olla, että jotain vaillekin jäivät.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että selviävät ja lapsensakin on sijoittunut elämään omavaraisina.
Kyselen joskus mikä ja miten selvisivät lapsuudestaan/nuoruudestaan, vastaus on, että ihan samoin kuin toisetkin sen ikäisinä.
Muistikuvissani olin aina töissä ja siinä sivussa yritin äiti olla, ehkä en ihan kehnosti sitäkään paikkaa täyttänyt.
Nyt minun lapseni seuraavat, tukevat omiaan ja heidänkin lapset osansa saavat, isomummit ja ukit ovat tärkeitä heidän elämässään, mukava sitä on sivusta seurata.
Mdk on vauhdissa edelleen, olet kyllä mallia antava ihminen, noin sitä pitäisi elää.
Meillä on mankeli talossa, käyn pöytäliinat manklaamassa, muuten silitän pyykkini. kun pienen koneellisen kerran viikkoon pesen, en halua niitä odottamaan jättää, vaan perästä heti kuntoon ja kaappiin.
Kiva kun käyt piristysruiskeen kerronnallasi meille antamassa, hieman tunnustan häpeillen oman osuuteni.
Ano 00112 noin se elämä vaan sujuu, voimat ei ihan kaikkeen riitä, joten ei vanhuuden tähden mitään pois pitäisi jättää, vaan omien ajatusten ja halujen mukaisesti olisi toimittava.
Kaikille ei ole tarvetta kertoilla omia asioitaan, hyvä niin, mutta eipä kukaan pahaksi pistä, jos saamme kuulla elämän kulusta muiltakin, voi jopa antaa rohkeutta puhua omistaankin.
Odottelen penkkejä tuohon puistooni, ehkä silloin voin kuulla, nähdäkin peipposen ja muiden pikkulintujen olemassa olon.
Taitaa olla pakko ulos astua jos meinaa peipposta kuunnella Ano00111, joten ovi auki ja ulos luontoon;)
Tulikos Riitta lopulta Ano 00110, selvisikös asiat ja salasanat, hyvää jatkoa vaan kaiken suhteen.
Nyt on asiallista lopettaa ja tarttua pölyhuiskaan, siitä se tämäkin päivä iltaan saadaan, hyvää päivän jatkoa teille ystävät. - Huomenta ja hyvää viikonlopun alkua, aurinko paistaa ja elämä hymyilee.
Ehkä hymy ei niin herkässä kumminkaan, kuin aiemmin on ollut, vakavaksi vetää tämä ajan kuluminen, päivät vierivät nopsaan, mutta omat puuhani melkein tyhjää hapuilee.
Ei mitään mielenkiintoista mieleen tule, tekemisen puute minulle sopivana on kadoksissa.
En lankojakaan ostanut, kun ei ole kohdetta kelle neuloisin,
Yksinäisyyttäkö mieleni nyt halaa, tai olen joutunut johonkin tyhjään tilaan, mikään ei sytytä.
Taidan tuntea pientä kateutta MdK:koolle ja korppikselle, teillä touhua tuntuu riittävän, ideoita vaikka muille jakaa.
Puolustaudun kuitenkin, että ideoita riitti minullakin, kun korpikirjailijan ikäisenä elelin, nyt vuosia vanhempana tuntuu, että kaikki on nähty, tehty ja koettu.
Kauppaan eilen kuitenkin jaksoin kävellä ja tavarat sain pakattua, naapuri tuli tarjoamaan kyytiä ja iloissani vastaanotin tarjouksen, oli aika täynnä kärrini kassi.
Hyvin siis kaupasta selvisin ja taas viikon verran eteenpäin pääsen.
Olimme aikoinaan tämän naapurini kanssa työtovereita ja kyläilimme toistemme luona, siitäkin hyvä mieli tuli, kun kohtasimme.
Vaikka samassa talossa asutaan kanssakäyminen on nolliin mennyt, hänellä miesystävä jonka luona paljon viihtyy.
Eläkkeellä on hänkin jo ollut monta vuotta, mutta paljon nuorempi on, kuin minä.
Ajattelin jo, että alan virkkaamaan isoäidin neliöitä, mutta tiedän sen lyhyeen loppuvan, kun peukalo yhteistyön irti sanoo, neulominen ainut askare harrastusten osalla, mikä onnistuisi.
No pitää sinnitellä ja etsiä jotain mieltä nostattavaa, ristikkolehdenkin ostin, jospa se aivoja rassasi ja ideoiden syntyyn auttaisi.
Tulipa ajatus omista kadonneista vuosista, kiirettä sitä on ollut joskus niinkin paljon, että lapset jo sanoivat, et koskaan kotona ole, jos käymään pyrkivät, vuodet ei ole veljeksiä, sen olen todennut.
MdK on pirteä, ei urputa toisin kuin minä, tarttuu aina uuteen ja virkistävään elämän sykkeeseen, joskin uupuminenkin on sallittua.
Elämän asenteesta aika paljon on kiinni tämä eteenpäin eläminenkin ja olen ihmeissäni seurannut tätä omaa puutumistani, vieläköhän into palajaa.
Pojastasi kerroit, noin minunkin poikani luulen toimivan, ainakin aviossa ollessaan silitti pyykitkin, vaimolta jäi tämän tapaiset hommat, erohan siitä sitten tuli.
Nyt ex-miniäni on taitava ja ahkera lastenlastensa hoitaja, työnsä ohessa, niin ihminen voi muuttua.
Tytöt on perineet äitinsä terävän oppimisen innon ja isältään no jaa, ehkä järjestyksen pidon.
Parveke suunnittelu vaiheessa minullakin, odottelen että mullan kanssa saan asiat kuntoon, sitten kaikki hyvältä näyttääkin, näin kuvittelen.
Nyt on pakko laittaa piste, tulikin oikein valitus viesti, mutta ehkä jatkossa saa mieli jotain muuta purettavakseen, hyvää ja lämmintä mieltä teille toisille - Ano 00105, onko niin, että mielestäsi ei vanha ihminen saa puhua politiikkaa, jos tämä viestini nyt siihen viittasi.
Maailman tilanteesta ja tapahtumista olen ja tahdon olla jollakin tavoin mukana, yrittää ymmärtää tätä hulluutta mitä nyt eletään.
Olen matkani varrella nähnyt monenlaista, jopa parempaa kuin tämä aika näyttää..
En nyt ihan rukoukseen liittäisi pyyntöäni kirjoitustoiveista, olen huono rukoilija;)
Ano 00106, eihän monen toisenkaan jutut aina kiinnosta, mutta itsellesi tekee hyvää purkaa mieltäsi ja kaikki varmaan kumminkin lukee viestisi, jatka vaan.
Niin vähän on kiinnostavaa vanhemman ihmisen elämässä, mutta kaikesta voi kertoa, mukava niitä on lueskella.
Kiitos kumpaisellekin viesteistä;)D