Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Kiitos 00191 nojatuolin nostosta, kovin nopsaan siirtyykin toiselle, mainostilaa on otettu paljon käyttöön.
Joskus aikoja sitten oli neljäkymmentä aloitusta palstalla, nyt parikymmentä, mainoksilla tätä yllä pidetään.
Huomenta tähänkin päivään, pitkä linturivi lensi juuri itään päin, ei oikein auran muotoa tavoittanut, mutta kai hanhista oli kysymys.
Kroneja lentelee taas maamme yllä ja lentoja on peruttu, naapurinikin joutuu varmaan Kuopiosta lähtöään odottamaan., pelkoa ja harmeja aiheuttavat.
Onnistuiko korpikirjailijan vieraiden matka, jäivätkö pidemmäksi aikaa?
Minun vieraat tuli ja meni, pitkä matka ajella päivän aikana, mutta aikuisia kaikki, kai sen kestivät.
Kiva oli nähdä ja kuulumisia kuulla. muutto on ohitse, kyllä se työläs ja kallis homma olikin.
Siuntio on nyt kotipaikka ja siellä kuulema käärmeetkin asustavat, näin kertoivat kerrotun.
Suomen kansalaisia ovat, mutta henkilökohtaisesti oli maahantulo paperit tehtävä virastossa,
kaksoiskansalaisia ovat.
Asuntojen halpuudesta on puhuttu, mutta ainakin tämä talo mihin asumaan tulivat on kallis, jäisi eläkeläiseltä asuttamatta.
Tuo MdK sairaalassa olo oli aika paljon nykyisen tilanteen tapainen, käytävillä on potilaat, kun huoneisiin ei mahdu, näin kertovat Kuopiossa myös tilanteen olevan.
Tilanne ei parempaan suuntaan ole menossa, kun päivystyksiä lopetetaan
Näistä pitkistä viesteistä ajattelen, että jotain kerrottavaa pitää löytyä, ei kaikki viestit voi olla muutaman sanan tokaisuja( usein vielä kielteisiä), tarkoitus on kertoa omin sanoin elämän kulkemista meidän ikäisten kesken..
Kirjoittamalla asioista, avaa tavallaan keskustelun, siitä sitten toinen vastaa ja tuo oman näkökantansa, antaen vertailu kohteen omaan elämään.
Ehkä en "Giganttiin "viekään konetta, pojantytär tuli vanhempiaan katsomaan ja lupaili yrittää aikaa minullekin keksiä ja konetta katsoa.
Mielestäni kiitettävästi olen asiani hoitanut ja selvinnyt, mutta nyt kaikkea uutta jatkuvasti tulee ja näinkin vanhan oppimiselle on rajansa.
Luulen , että minun ei ihan kaikkea samaa tarvitse osata, mitä te nuoremmat osaatte.
Tunnen monta vanhaa ihmistä joka ei tietokonetta ole nähnytkään, saati osaisivat edes pankkiasioita hoitaa.
Olkaa onnellisia te, joille kaikki on hallinnassa, niin pidän minäkin tämän tasoni riittävän, apua pyydän, kun sormi suuhun menee ja aina vaan useimmin se tuppaa näin käymään.
Ei tämä koko elämän asia ole, paljon muutakin sisältyy päivän viettoon, mutta hyvä lisä pitkästymiselle.
Nyt sitten taas tyhjää puhetta, jatkakaa lyhyesti tai pitkästi, jokaiselle on oma tahto annettu.
Mukavaa perjantaipäivää. - Helatorstai toivottelen, pilvessä on ja ukkosta lupailivat, kuitenkin lämmintä mukavasti.
Katselen jo kukkivia Norjanangervoja naapurin pihassa, ja tuomikin jo kukkaan ehti, toisella naapurilla, kyllä kesä alkaa olla jo voimissaan.
Taas todistelin, että herkkä olen uskomaan, kun jotain sanotaan, pitäisi kai oppia epäilemään kaikkea, mutta kun itsellä on halu toimia oikein, ei millään meinaa uskoa näiden laitteidenkin toimivan epärehellisesti.
Kehottavat kokeilemaan, kun pitäisi kertoa, että pidä taukoa, pelit ei pelaa.
Voisivat ylläpito edes poistaa liiat viestit, mutta ajattelen, että siinäpä toistoa heille joilla sana halussa.
Ano 00187 , koneeni on sekaisin muutenkin kuin Suomi24 :n vuoksi, ja ihan itse olen sen aikaan saanut, mutta myönnän virheeni ja antaa tulla lisää, kestän kuin mies;)
Tyhmyydestä sakotetaan, on hyvä sanonta.
Ajatuksia kyllä kirjoitan, niiden järkevyydestä en tiedä., mutta kiva , että sinä tuotakin asiaa korjaat;)
Hyvä ,että selvisit istutushommista ja männyt saivat taivaalta vettä ja pääsivät kasvun alkuun.
Vettä tuli tännekin, mutta varmaan saisi muutaman viikon sataa jatkuvasti, että vesitilanne helpottuisi.
Posliinikukkaa en ole omistanut milloinkaan, yönkuningatar erikoisempia kukkiani on ollut, kukki vain yöllä.
Kukki isoin tuoksuvin kukin ja olihan sitä vahdittava, että kukinnan näki.
Sain komean pelakuun tyttärentytöltä ja se roikkuu jo parvekkeella, multaa vaan lisäsin ja lehtiä harvensit, että kukkia jaksaisi.
Tuon huomasin minäkin, että edellisen päivän viestejä oli, mutta enpä huomioinut, että voisi olla häiriö palstalla ja juuri tuon vuoksi teki mieli uskoa ja lähettää, kun ei uutta jaksanut kirjoittaa ja talteen laittamien ei ole onnistunut, tumpelo olen, sen olen myöntänytkin.
Ano 00183 mistä sitä uutta aina keksisi, on vain jätettävä lukemiset sikseen, jos liian tutuksi menee.
Nyt en taatusti lähetä kuin kerran, toivottelen vaan hyvää Helatorstaita. - Hienoa Suomi 24, taas minä sain viestejä monen päivän edestä, kun en vaan usko, että neuvo" yritä kohta uudelleen" toimii taustalla.
En viitsi edes pyytää poistoja, kun ei enenkään ole huomioitu.
Harmi sinänsä, mutta sotku mikä sotku!!!! - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.
Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
Luopumista elämä tältään on.
Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.
Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.
Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.
Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
Hoidahan korpikirjailijai yskäsi, ettei tule takaiskuja.
Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.
Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty. - Tiistaiaamu, viikko hyvällä alulla ja kun keskiviikkoon kääntyy. alkaa pikkuhiljaa tuleva viikonloppu suunnitelmineen painaa.
Tällä viikolla jääkin Helatorstai, sekoittamaan ehkä suunnitelmia, mutta kyllä se viikonloppu sieltä löytyy.
Liput taas liehuvat tällä kertaa Snellmanin syntymäpäivää juhlistaen, kolme liputuspäivää peräkkäin sattuikin.
Vieraita odottelen Helatorstaina, kiva ajatuksenakin.
Eilen kierrettiin kauppoja väsymykseen asti, ei ihan kohta näitä kierroksia tarvitse miettiä, kaikki tarvittava löytyi.
Katselin valmistusmaata, ostoksistani, Kiinahan se oli ja aivan tunnetun tuotemerkin kohdalla, ei kai mitään enää suomessa tehdä..
Polan tuotteita tilasin joskus Saksasta ja laatu oli hyvä.
Kummi-tyttöni soitteli ja pyysi soittelemaan äidilleen, hän viideksi päiväksi matkustaa jonnekin.
Kälyni ystävä/lenkkikaveri on kaatunut ja nyt sairaalassa odottaa toimenpiteitä, lonkassa joku murtui. ja lenkit ei suju, jos ei yksin uskalla lähteä.
Asiat on kyllä hoidettu tyttären taholta niin, että hoidot ja ruokailu onnistuu, mutta pientä seurantaa minunkin taholta toivoi, no tokihan sen teenkin.
Näkyy ne kompuroivan toisetkin, kun sellainen tunne, että vain minä olen jossakin kontallani, se on niin yllättävä tilanne mistä nämä kaatumiset eteen tulevat.
Syytä on vähän rauhoittaa tuota touhuilua korpikirjailija, ei kaikkea hetkessä tarvitse valmiiksi saada, saattaa takapakkia kiire tuoda tullessaan.
Olethan jo paljon kokenut, varmaan osaat itseäsi ja voimiasi laskea oikealla tavalla.
Odotuksissa varmaan mukava matka tyttäresi kanssa Paloma, toivotaan, että paatti ei kovasti heiluisi, minulla aina oli se ikävä pahoinvointi laivamatkoilla.
Onhan se Turunseudun merimaisema saarineen ihana nähtävyys, muutaman kerran olen sen kokenut ja aina on sää suosinut.
Minulla on nyt ruokaa pakkasessa, pitää inventoida niitä, ennen kuin uutta rupean miettimään.
Kyllä se tuo ruuan valmistaminen on minunkin tapana noin hoitaa, aina pitää varalla jotain pakkasessa olla.
Taidan siirtyä parvekkeelle uudelleen istutus hommiin, lisää multaa ruukkuihin ja sitten sopii kesä tulla.
Ei kovin loistokkaalta kasvu näytä, mutta ehkä kärsivällisyys palkitaan.
Onnekasta päivää teille jokaiselle. - Huomenta harmaaseen säähän ja äitienpäivän muisteloihin.
Niin se meni äitienpäiväkin ja luonani kävi tyttären tytär, toisilla kiireistä elämää pihojen laitossa.
Viestejä tuli kaikilta, pojalta ja miniältä Hampurista, olivat pienen matkan tekemässä.
Pojan nuorin aivan uupuneen tuntuisena soitti illalla ja kertoi pihalla koko päivän puurtaneensa.
Heinäseipäitä tervannut ja kukkapenkkien kiveyksiä nostellut, yrittäen löytää kasvit mitkä voisi kasvamaan jättää.
Heinäseipäistä osan aidasta laittavat, vihreää väliin kasvamaan, puuhaa riittää, lapsia siinä välissä hoitavat.
Sama peli Lahdessa vanhemmalla pojan tyttärellä, talon oston myötä, talven jäljiltä tutustumista omaan pihaan.
Ruotsista muuttaneet tyttären pojan perhe Helatorstaina tulevat käymään, heilläkin koti nyt suomessa, Sipoosta talon vuokrasivat, kotimaa kutsui.
Elämä kiihkeimmillään näillä jälkeläisilläni on, onnea vaan heille kaikille.
Ano 00176, noinhan se olisi elämää elettävä, kunpa vain aina osaisi ja muistaisi.
Kiitos Siili25 kauniista runosta, noin se äiti useinkin koettiin, minunkin äitini eli elämäänsä lastensa kautta, auttaen ja neuvoen.
En muista, että sylissä paljonkaan olisin istunut, mutta hellyys kyllä tuli koettua.
Huolenpito oli koko päiväistä, se vähä mitä oli aina lapsille yritettiin kohdentaa.
Ei niinkään aineellista, mutta rakkautta ja se on kantanut omienkin vaikeuksien tullen.
Kunpa osasin samaa omille lapsille antaa.
Ylistyksen sanoja myös Viidalta äideille, varmaan hänenkin elämä oli rakastavan äidin huomassa, olen joskus lukenut hänen elämänsä vaikeuksistakin.
Pitäisikin ruveta (yrittää uudelleen) upota lukemaan elämänkertoja demeter laillasi.
Laajentaa näkökantaa menneeseen, tulevaisuuden koemme joka päivä ja se ei mieltä ylennä.
Kiitos onnitteluista Ano 00173, toivoisi, että kaikki äidit osansa sai.
Paloma ja korppis varmaan äitinä ja mummoinakin onnittelut saivat, eka kertaa mummona korpikirjailijakin.
Onhan se äitienpäiväkin muotoaan muuttanut vuosien myötä parhaimmillaan se oli minun nuorena ollessa, silloin sen koki koko perheen juhlana, äiti keskipisteenä, nyt on kovin kaupalliseksi mennyt tämäkin.
Pienten onnittelut menivät sydämeen asti, kuten Ramoona kerroit
MdK, onhan tuo pyhän ja arjen elämät sekoittuneet, kun meillä on aina pyhä.
Usein minäkin leivon sunnuntaiaamuna, jotenkin se on rauhallinen hetki, kun kadullakin on hiljaista, voi keskittyä omiin puuhiinsa..
En muista isäni koskaan hellan ääressä touhunneen, kyllä se oli äiti sen keittiön valtiatar.
Muistona on minulla äitini, joka istui pienellä tuolilla ja hellaa sytytteli, tuoli oli tehty juuri tätä hommaa varten, minulle sitten periytyi ja nyt on pojallani.
Herkkiä, kauniita muistikuvia muiden lisänä tämäkin.
Nyt valmistaudun naapurin rouvan kanssa kaupoille, jatkamme viimeksi kesken jäänyttä shoppailua, ei oikein minun suuhun tuokaan sana sovi, mutta ajassa ollaan;)
Hyvää alkanutta viikkoa, mikä lyhyeksi muodostuu, kun vastaan tulee Helatorstai. - Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ,sää mitä kaunein, henkeä salpaava suorastaan, liput liehuvat ja Turun suunnasta tuuli käy.
En muista yhtään sateista äitienpäivää, kaunistuuko muistot iän myötä?.
Tyttären tytär pistäytyi eilen ja kivasti aika kului muistellen ja nykyisestä elämisestä kertoillen.
Kertoi mökillä vedet niin alhaalla olevan, ettei laiturilta uimaan pääse, harmitteli tietysti olotilaa, isolle veneellekin piti kirkon rannasta paikka vuokrata.
Mikä onkaan tulevaisuus, palaako kaikki ennalleen?
Siili25 samaa mieltä kanssasi, on mukava lukea monenmoista tapahtumaa mitä kirjoittaja ystävät kirjoittavat, tämä juuri on se jatkuvuus, mikä vieläkin mielenvastaanottavana säilyttää.
Ano 00169elämä koettelee, minkä laisena milloinkin, aina ei onnistu, mutta muistaen parempia aikoja jaksaa ponnistella eteenpäin.
Surullista tapaturmasi ja vaimosi vaikeudet, mutta elämä kumminkin kantaa, Jokinenkin
Leivoin eilen pullia ja kääretortun, sen toscakakun mistä jo kerroinkin, no tietysti piti mantelit pohjaan polttaa, vaikka melkein vieressä seisoin.
Hyväksi kiitti lapsenlapseni,, vain pieni vivahde pohjaan palaneen mausta löytyi.
Ihmetteli, että käsin jaksoin alustaa pullataikinan, johan todella huonoksi itseni tuntisin, jos sitä en jaksaisi tehdä, pullat onnistui, olivat kuohkeita ja makoisia.
Nykyään huomaan usein jotain harmia kokea, kun itsestään selviä asioita teen, no yritettävä vaan on, ettei kaikki tyystin unohdu.
Pientä ponnistelua tämä elämä alkaa olemaan kaiken suhteen.
Elokuu on tavallaan täyttymystä, sato alkaa kypsyä ja kaikki on valmiina pitkää talvea varten.
Vielä kuitenkin kesä jatkuu hämyisinä iltoina kuutamoineen ja luonto enteilee monella tapaa lepoon pääsyä.
Minulle myös, Martta kun olen elokuu on lupausten kuukausi, säilöön kerääminen alkaa, metsään en kykene, mutta torille kyllä, sieltä saan kaiken sen kesän tuotoksen .
Luonto alkaa muuttaa muotoaan värienkin suhteen, on siis monenlaista rikkautta elokuulla antaa.
Nuorempana ei kaiken kiireiden työllistämänä kaikkea tästä ihanuudesta osannut nauttia, nyt siihenkin vielä ehdin.
Tänään kuuntelen radiota ja seurailen liikennettä, odotan jospa ovikellonikin soisi, tai vaikka puhelin pirisisi.
Nauttikaa äidit hellimisestä, olette sen ansainneet. - Hyvää lauantaiaamua ja kaunista säätä, kyllä se alkaa kesäiseltä tuntumaan, vaikka ei lämpöä vielä paljon olekaan.
Puutarhuritkin ilmoittivat puutarhojen auki olosta, nyt en mene, ostan täydennystä torilta, jos ja kun näen taimieni istutusten onnistumisen.
Haudoilla käytiin, hyvin jaksoin keppien kanssa, ruusut tytär istutti, ovat niin kauan ,kuin hautojenhoito aloitetaan, sitten joutavat pois.
Harmi sinänsä, mutta eivät varmaan sovi hautakukkien seuraksi, mitkä istuttavat.
Juotiin sitten äitienpäivä kahvit luonani, mikä onnistui samalla reissulla, en pidä niin tärkeänä koko äitienpäivää kohdallani, minusta se on pienten lasten juhlaa, piirtävät kortin ja mitä muuta kuuluneenkaan ohjelmaan, tunne aidommillaan näissä juhlinnoissa.
Äitiä näin vanhaksi tulleena voi muistaa milloin vain, ruusut maljakossa muistuttaa tätä tapaamista.
Minäkin lukaisin kyseisen ketjun, ei paljon naurata, noinko ihmiset elämään vanhoina suhtautuvat, tulee mieleen ajatus, mikä ei mieltä ilahduta, että ikää tulen joutuvat saman arvostelun piiriin, ehkä asia silloin selkenee.
Kuuntelin eilen sattumalta haastattelun, missä psykiatrianlääkäri kertoi kirjoittavansa myönteisessä hengessä kirjojaan ja kertoi ajatuksena juurikin sen, että lukija voi kokea myönteisiä ajatuksia lukiessaan.
Kirjoittamista piti hyvänä kaikille, vanhoillekin, tämä jos mikä mieltä kannustaa, kun voi ajatuksiaan kirjoittaen purkaa.
Keskustelua perätään, mutta lupa on Suomi24:kin ketjuissa puhua/kertoa mitä mieleen tulee, ja se keskustelusta käy.
Livenäkin kohdatessa keskustelu syntyy omista mietteistä joihin toisella voi olla esittää erilaisia näkökantoja, pääasiassa omasta elämästä kertovia.
Mistä muusta puhetta syntyy, jos tuntemattomia kohtaa, kuin omista kokemuksista, eri asioiden kohdalle ja sitä sanotaan keskusteluksi.
No saahan olla toistakin mieltä, mutta en pidä sopivana sitäkään, että muiden kirjoittamisiin ikävällä tavalla puututaan, jokainen oman näkemyksensä saa esittää, mutta ihmisyys olisi syytä muistaa.
Onhan toisaalta hyvä, että oman ketjun tähän arvostelun tilaan saivat, säästyy nojatuolin väki niitä huomioimatta, jos niin haluaa.
Noinhan se on Eliaana, hyvin osasivat moitteita laittaa, kun ajattelee, että eivät nenäänsä nojatuoliin pistä.
Tiedän että osaat sivuuttaa nuo sanomiset, kuten toisetkin, ei enää niin pahalta tunnu, kaikkeen tottuu.
Ano 00162 kiitos terveisistä, Hurskaiseksi sinua mietin. ikä juttu tuo" hunnigolla" olosi, mutta älä anna periksi, sitkeyttä vaan yrityksiin.
Apua varmaan saat, jos pyydät.
Ainahan se suunta meinaa vetää sinne osaamattomuuden puolelle, mutta jaksetaan vaan miten kuten loppuun asti.
Vielä tästä kirjoittamisesta, en ole kysynyt lupaa lapsiltani kirjoittamisiin ja eivät varmaan kieltäisi, tietäen, että en olemattomia kirjoita ja tuskin kukaan osaa ketään mihinkään yhdistää.
Ei häirintää ole tullut minullekaan minkään suhteen, tietenkin paha mieli joskus vastauksia lukiessa, mutta niidenkin kohdalla jaksan ajatella, että hyvä, että joku harminsa minuun purkaa, säästy mahdollisesti joku toinen.
Lapseni tietävät, että tämä on kanava elämässä, jossa voi mieltään keventää tavalla jos toisella, tietävät, että satuja en kertoile.
Kiitos rohkaisusta MdK, olen hyvin kipuherkkä, johtuen, että olen helpolla päässyt hoitojen suhteen, pelkään etukäteen melkein kaikkea, mitä en ole kokenut.
Näen valko, kelta ja sinivuokot silmissäni ja voin ihasteluun kanssasi yhtyä Eliaana.
Kivaa päivää tällekin aattopäivälle, huomenna sitten kauniit ajatukset äideille. - Perjantaiaamua ja viikonlopun alkamista tässä aloitellaan, pilviä seilaa ja tuulikin puiden oksia ravistaa.
Eilen kiertelimme naapurin rouvan kanssa Tokmannilla ja voi sitä tavaran paljoutta mikä siellä on.
Ei valtavasti houkuttanut tavaroita etsiä, kun joka paikassa vaatteiden osalta tangot täyteen sullottuja ja hyllyillä tavaraa monessa kerroksessa.
No löytyihän sieltä hame ja pusero, Polan mallistoa, mutta en katsonut missä oli valmistettu, työn jälki viittasi Kiinaan.
Mattokin löytyi, mutta myyjä kuiskasi salaa korvaan, että maanantaina on alennukset tulossa, niinpä jäi matto vielä kauppaan.
Tokmannilla on hyvä lihatiski, aina siellä käydessä käyn myös lihatiskin tarjoukset.
Silmälääkäri totesi, ei uusienlasien tarvetta, mutta silmäpolille lähetteen laittoi, alaluomi hankaa silmää, sitä pitää korjata.
Myös silmänpohja kuvaukseen määräsi ja se tehtiinkin samalla reissulla, nyt odotan jatkotoimia, sanoi siltä varalta tehdään, että päästään hoitamaan jos jotain hälyttävää ilmaantuu.
Vajaa tunti kaikkiaan, maksoi yli kolmesataa euroa, onnekseni säästyin lasien uusinnalta.
Tänään käymme haudoilla etuajassa, kun tytär mökilleen menee ja ei sieltä sunnuntaina lähde vartta vasten haudoille menemään, bensan kulutustakin on jarrutettava.
Käyvät samalla ruokaostoksilla.
Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut MdK, ei voi kuin ihmetellä miten muistatkin kaiken ja vieläkin skarppina asioihin paneutua.
Minä huomaan joka päivä jotain loppuun käytettyä elämässäni, kangistun voimistelusta huolimatta ja eilisen kappareissun jälkeenkin olin aivan poikki.
Mietin aikaan esimerkiksi vuoden päässä, varmaan tällä vauhdilla rollaattoriin joudun turvautumaan jo kotona.
No pinnistelen vielä sauvojen kanssa ja noita auttajia löytyy läheltäkin.
Tänään on sitten se rollaatorimarssi ympäri suomea, hyvä, että muistutetaan meidän vanhojenkin elämisen oikeudesta inhimillisten olojen kanssa.
Oli mukava kuunnella radion juontajienkin mainitsemasta jokaisen kohdalle tulevasta vanhuudesta.
Se on tosiasia ja hyvä on jos nuoretkin sen ymmärtäisi ja päättäjät ennen kaikkea.
Nooinhan se on, punainen nokka ja valkeaa enemmän kuin harakalla ja pyrstö paljon lyhyempi, kai hieman harvinainen näillä kulmilla, kovasti juoksee, lentoa en ole nähnyt.
Enpä muista milloin olisin uimassa käynyt, ei edes mieli tee, ihme sekin, kun muistelee miten lapsena melkein asuttiin järvessä.
Kyllä se hiljenemisen pakko eteen tulee jokaiselle, harva terveenä ja hyväkuntoisena loppuun asti pääsee.
Kiva kuulla tuosta jaksamisestasi korpikirjailija, onnea vaan eteenkin päin.
Nyt odottelen saaresta tulijoita ja ruusu jo on ostettu äidille ja anopille. - Huomenta, aurinko paistaa, viileää oli yöllä, mutta ei hätää parvekkeella, peittelin taimet yöksi.
Naakkoja ei näy oletetun pesän lähellä, kävikö lokit pesän tuhoamassa, taistelua se on elämä luonnossakin.
Meriharakkapariskuntaa katselen tien toisella puolen, pullukoilta näyttävät, kai siemeniä maasta löytyy, ainakin ahkerasti nokkivat.
Tänään silmälääkäriin, aion ottaa viimevuotiset sangat mukaan, jos laittaisivat uudet linssit niihin, kun joka kerta olen sangat vaihtanut, nyt ajattelin kierrättää, kun ei ne mihinkään ole kuluneet ja jopa tykkään niistä vielä.
Joku kertoi kyllä, että eivät vaihda, uudet on ostettava, no ainakin kysyn perustelut moiseen.
Ymmärrän kyllä, että myös kehysten tekijöiden olisi jotain riksaa saatava, mutta nyt puhutaan kierrätyksestä ja turhan ostamisista.
Kuuntelin radionkertomaa, että Kiinasta ja muista maista yli 4 miljoonaa tuotetta tulee päivittäin rihkamaa ja osin myrkkyjä sisältäviä tuotteita, tulli ei ehdi kaikkea tarkastaa ja huumeet sinne sekaan eksyy.
Huonekaluja en enää osta, mutta aina olen kokopuuta pyrkinyt hankkimaan, kerran ostin kaapin Sotkasta ja lastulevyä oli, pohjat irtosivat jos painavaa laatikoihin laittoi.
Keskiviikko on kiva päivä, siitä loppuviikolle siirrymme;)
Ehkä on aina ollut mieliala heilahtelua ja niistä puhumista , kun tuo "kell onni on, hän onnen kätkeköön" sanonta on saanut näkyvyyden.
Onko niinkin, että herkkä ihminen huomaa pienestäkin sen pahan, mikä mieltä haavoittaa, joku toinen ei edes huomaa mahdollista loukkausta.
Tuo äitienpäivä on minullekin tavallaan rasite, kun ajattelen sitä kiirettä mitä se aiheuttaa onnittelijoille, jokaisella on useampi mummo jota pitää kiirehtiä onnittelemaan ja kahvia aina vaan tarjolla, kun ei muuta ehdi nauttimaan.
Olenkin yrittänyt sopia lasteni ja heidän jälkeläisten suhteen, että en todella loukkaannu, jos eivät ehdi huomioida.
Haudoilla käymme etuajassa, kun tytär mökillään äitienpäivää viettää.
Taidan maistaa toscakakun ja se riittänee, jos yllätyksiä tulee.
Ano 00145, kovin vaikeaa on, jos ei iloisia asioita voisi kertoilla, jos niitä kohdalle sattuu.
Pinnistely alamaista nostamiseen kannattaa aina yrittää mielessä pitää,, ymmärrän kyllä senkin, että vaikea on ponnistella ja tekemällä mielialaa nostaa, mutta kuitenkin niitä ilon aiheita meistä jokainen kaipaa.
Ketään ei tähänkään olotilaan pysty nostamaan, jos itsellä ei halua ole, mutta kannattaa seurailla toisten edes ottamisia, ehkä sieltä voi jotain hyötyäkin keksiä.
Eliaanan kuvaus mökkimaisemista tuli minullekin mieleen, no mökkiä ei, mutta on tuo ihana pieni puistikko mistä voi kesän tuloa seurata, koivut jo melko pitkälle ehtinyt, vaahterat lehtinupuilla, niitä katsellen henkii sen elämän ilon, mistä vanhakin voi nauttia.
Loppujen lopuksi aika pienestä sen ilon löytää, jos mieli on vastaanottavainen.
Tuli mieleen, että minullakin joku jalkahoito on purkissa, tytär joksikin lahjaksi toi, en vaan ole saanut käyttöön otettua, jospa nyt minäkin jalkani veteen upotan;)
Tuo Copilot on joskus minunkin kanssani jutustellut, mutta lopputulema aina ollut, ei apua löytynyt.
Iltapäivällä menemme naapurin rouvan kanssa Jyskiin, mattoa olisi etsittävä, siinä ohessa voi jotain tarttua heidän runsaasta valikoimasta muutakin käteen.
Tämä kyseinen rouva väsyttää itseään mökillään, yritin neuvoa, että jos vaikealta joku asia tuntuu, jätä unholaan, mökki on rentoutumispaikka, ei työleiri.
Itselläni oli kyllä työleirikin, mutta en sitä niin kokenut, kun halusin touhuta ja en taakkaa tuntenut.
Erilaisia olemme, yhdelle sopii, toiselle ei millään.
Nyt jutustelemaan silmien näkökyvystä, onko jo huolta siitäkin näkyvissä?
Mahdollisimman kivaa päivää kaikille;);) - Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.
Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.
Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.
Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.
Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.
Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin. - Ano 00133 noinhan se on.
Mittasin ikkunoiden pesun jälkeen, arvot kohdillaan,
Alapaineen hoitamisesta olen kuullut jotain hankaluuksia olevan, mutta nyt sekin 59, luulen, että turhaa huolehdin.
Ano 00134, minulla on sellaiset, ehkä ensimmäisiä lasituuksia tehtyjä laseja, joita pitää työntää toiseen reunaan, koko 7 kpl satsi, sitten pesto siitä yksi kerrallaan ja työntää takaisi. pesten sisä puolet.
Joillakin kiskoilla kulkee siellä katon rajassa ja se tuppaa kangertelemaan, eli ei suosiolla kulje, pitäisi kai puhdistaa sieltä ylhäältä ne kiskot ja rasvata, no se jää ilman ammatti ihmistä tekemättä'.
Nyt kumminkin ikkunat on pesty, tytär ja vävy apuna, kaikki sujui hyvin, mutta eipä kauan mennytkään, kun vettä rupesi satamaan,, ei kauan ehtinyt puhtaudesta nauttia, mutta hyvä mieli kumminkin, että homma taas tällä kertaa tehty.
Vuoden katselen niitä, sitten pesu taas ajankohtainen, jos elossa olen. - Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.
Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.
Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.
Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.
Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)