beatabarbara
Olen harmiton sinkkumummeli, enkä vielä tiedä mikä minusta isona tulee, koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Musiikkia mielialan mukaan, yleensä rauhoittavaa
Jos voittaisin miljoonan:
Matkustaisin Timbuktuun.
Maksaisin lasten velat pois.
Loput hyväntekeväisyyteen.
Vapaa-aikanani löhöilen, lueskelen ja lauleskelen, töllöttelen ja pakkoliikun.
Elokuvissa ei tule käytyä, Tv:stä näkee tarpeeksi.
beataba@suomi24.fi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia39 aloitusta · 365 kommenttia
- Annanpa verkkokalvojen levätä hämärässä.
Jos se - ”Menninkäinen” – sattuisi luolastansa sisään tulemaan ja ihastumaan, olen nääs niin paljon kauniimpi kynttilän valossa.
Saa pimeästä pimeään porhaltaa ja ei tarvitse vaatteista välittää.
Kunnes kevät armottomasti paljastaa, mikä kauhtunut riepu päällä, ja miten likaiset ikkunat, huh, huh!
Pitää kyllä ensi eläkkeestä harkita tuota lamppua,
Miten korkealle mieli tässä virkistyisikään? - Esim. Nokian optiot, nehän kilpailevat kovilla markkinoilla, eikä sieltä hevin mitään herukaan.
Mutta valtion yhtiö ja monopoli, ansioton arvon nousu luonnon katastrofien seurauksena .
Meitä kalliisti sähköstä laskutetaan, joka vuosi lasku kohoaa, vaikka kuinka nuukasti ihmiset yrittävät mökeissänsä lämpöä päällä pitää.
Keittäisimme soppamme vaikka nuotiolla, jos lämpimässä eläisimme.
Mutta täällä kylmässä ja suuren ajan vuodessa pimeässä maassa sähkö ja lämpö ovat ihmisten perustarpeita. - Kerran matkustin mukavasti makuuvaunussa. No niin yöllä lähdin sattuneesta syystä ulos hytistä.
Kun palasin oven luokse, se ei auennut. Avainkorttia työntelin oikein ja nurinpäin. Hätäännyin, muistanko numeron väärin? Kaikki ovet niin samannäköisiä! Kuljin edestakaisin, mikä numero, mikä ovi?
Apua! Missä konduktööri? Missä päin ensteeks on koko konduktöörin vaunu? Lähden laukkaamaan edes takaisin pitkin vaunuja, kohta unohtaen, mistä vaunusta itse alun perin läksin. Eräs mies matkan varrella tarjoutuu auttamaan, mitä hänkään mahtaa, ovi on kiinni ja pysyy. Löytyihän se konnari, ja avasi oven.
Totuus oli että avaimeni oli väärä, joku oli vaihtanut sen.
Siitä lähtien tarkistan aina hytin oven ensimmäiseksi, onko avainläpyskäni sopiva.
On melko koominen näky paniikissa pitkin käytäviä juokseva muija liki puolipukeissaan ja kalsareissaan. - Mukavaa, kun pitsit rönsyili aina pesupaljun, tassin äärelle ja milloin minkin äärelle.
Kuten joku tuolla kirjoitti, että nykyajan nuori pärjää kahdella pussi- ja aluslakanalla. Yhdet käytössä, toiset pesussa.
Liinavaatteiden säilytysongelma jäi siis meille edelleen, joten pitänee ryhtyä sommittelemaan verhoja, tai muuta vastaavaa kaappeja täyttävistä vanhoista käsitöistä.
Uusiokäyttöön kaikki!
Näytetään me sitten komeilta pitsipuseroissa ja pellavapöytäliina hameissamme.
- Uusioseniorit - - No ensimmäiseksi tuli mieleeni tuo TV:ssä nähty Ari Vatasen pojan haastattelu. On merkillinen tuo englantilainen sisäoppilaitossysteemi, voiko olla vielä tänä päivänä? Taitaa olla liian masentavaa luettavaa jo nimen perusteella - Helvetinsaari - ? Jätänkö väliin?
Nina Honkanen : - Joka kymmenes vuosi - . Romaani velkavankeudesta. Monia takaajia koskettava kertomus.
Anna-Leena Härkönen : - Loppuunkäsitelty - . Kuvaus sisaren itsemurhasta. Vaikean aiheen tilitystä.
Tv:n orja tässä kirjoittelee. - Olen mutten sitä mieltä, että nyt on aika pistää pystyyn pienet piirileikit! On sen verran koleaa, että liikunta pistää veret kiertämään. Kaikki mukaan!
Lopuksi voimme vaihtaa tuon letkajenkaksi ja jenkata siihen peräkärryyn, joka tuolla jo odottaa. Kyllä sinne kaikki mahtuu. Istutaan sylikkäin, limittäin, lomittain ja miten päin vain.
Energiajuomat mukaan, ja jos joku ei jaksa, niin viedään kultatuolissa.
Menoksi! - Oikeassapa olet piiri pieni pyöryläinen, että pieni on piiri terveyden huollossa.
Sairaanhoitajapula vaivaa lähes kaikkia länsimaisia yhteiskuntia.
Eläkkeelle jää lähi vuosina huomattava määrä, vaikka enemmän tarvittaisiin väestön ikääntyessä.
Pieni palkka ja raskaat työolot eivät pysty houkuttelemaan nuoria ammatin valinnassa.
Ulkomailta ja ulkomaille rekrytoidaan hoitajia. Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan värvätään ahkerasti suomalaisia, ja maksavat parempaa palkkaakin.
Kukahan meitä sitten hoitaa, vai voisimmeko toinen toisiamme auttaa? Toinen toistemme vajavaisuuksia korvaisimme. - E. A. veijari se tuota jenkkimallia Suomeen ehdotteli.
Köyhät ja sairaat siinä tulevat kärsimään.
Kuka määrittelee, mikä on geneettistä ja mikä on elintavoista johtuvaa.
Terveydenhuollon kustannusten kasvaessa kovaa kyytiä, priorisoinnit tulevat eteen.
Jos syöpäpotilaan käsketään mennä kotiin kuolemaan, koska ei ole rahaa hoitoon, niin miksei sama päde muussakin? - Jos saataisi sinne Carita Mattila laulamaan, mutta mitä, keksikää te hyvä laulu.
Niin johan rupeaisi sijoitus nousemaan. - Hah, hah, oikealta poistettu sappi ja umppari samasta montusta jo aika päivää sitten, ja oikea olkapää narisee, missähän sekin nyt olisi kulunut, oikea silmä on pienempi kuin vasen jne.
Nytkös saankin niitä optioi.. ei kun bonuksia vaan 50%. Tein jo sijoitussuunnitelmia suuremmalle summalle. - Signor Jussi Kuokkanen, ikä 79 v.
Toimittaja (eläkkeellä), rintamaveteraani.
Hän kilpaili Yleisradion Talo Italiassa kielikurssi ohjelmassa kolmen kuukauden ajan. Loppuäänestyksessä hän välillä johti, mutta hävisi sen yhden pisteen verran nuorelle Akille.
Nuoren kundin puhe oli sujuvampaa, mutta Jussi oli oppinut paremmin kieliopin, eli tasaväkisiä olivat. Ja siinä mielessä huijausta koko kilpailu, että Aki on asunut Italiassa ja osasi siis kieltä jo ennestään.
Jussin ooppera tuntemus ja Italian kulttuurin tietämys löi ällikällä.
Jussi Kuokkanen palkittiin vuoden kieliteosta, jotta hänen rohkea asenteensa kannustaisi meitä muitakin elinikäiseen oppimiseen.
Niin että kyllä me vanhat opimme.. Hyvä Jussi! Hyvä me!
Tsemppiä kaikille ja kaikkien yrityksille! - Aikaisin keväällä ne siellä isossa saunan muuripadassa keittelivät niitä talven aikaan likaantuneita lakanoita lipeöittensä kanssa.
Lipeä oli näöltään valkeaa kuin maito ja jos jossain säilytettiin viinapullossa niin onnettomuus saattoi tapahtua että, lapsi erehdyksessä kurkkunsa poltti.
Sitten näiden taikakeitoksien jälkeen ne höyryävät vaatteet nosteltiin pulikalla saaviin ja ei kun rekeen ja avantoon huuhtoa hakkaamaan, Voi niitä sormiparkoja siinä jäisessä vedessä. Lienee moni reumatismi sieltä alkunsa saanut?
Iso piha oli vedetty naruja ristiin rastiin ja tuli siihen melkoinen liputus päivä kevät auringon valkaistessa lakanamerta valkeaa hankea vastaan.. - Ja penskana saatiin istua ison kivimankelin päällä ja ottaa kyytiä, kun kaksi ihmistä valssasi sitä edestakaisin. Ja välillä uutta vaatetta pulikan ympärille ja taas mentiin.
Hyvät pojat, tyynyliinojen nauhatkin jollain vempaimella rypytettiin.
Sanos muuta, että oi niitä aikoja! - Meistähän vain kirjoitinkin aloituksen ajatukseen yhtyneenä.
Jää resursseja nuorten, lasten ja työikäisten suojaamiseen ja hoitoon. - Olisiko aito ihminen sellainen aidosti oma itsensä, luonteensa mukaan, joka ei ole kaavoihin kangistunut eikä teeskentele.
Jostakin ihmisestä käytetään sanontaa että hän on ”aito luonnonlapsi”, joka sanoa pöläyttää, mitä tuntee, nauraa kun naurattaa tai itkee kun itkettää.
Myös ujo ihminen voi olla aidosti ujo ja hiljaisen vetäytyvä.
Lapset ovat aitoja. Kasvatus alkaa esittää kieltoja ja sopivaisuuksia. Aitous karsiutuu harkitsevaisuuden taakse.
Tietyt kohteliaisuus ja toisten huomioonottamisen
säännöt ovat tietenkin tarpeen aitouutuuteen yhdistettynä.
Mistähän saa aitoustodistuksia? - Ei sitä kaikkea pidä uskoa, mitä uutisoidaan. Kukas ne kaikki suodattaisi?
Joku vanha hyvä systeemi, jolla jotain on tehty pitkät ajat, kuulutetaankin yhtäkkiä aivan vääräksi ja vahingolliseksi.
Tai päinvastoin, joku pois tuomittu vanha juttu palaakin yhtäkkiä taas muotiin, ja on niin hyvä.
Jos pitää esimerkki jostain kaivaa, niin esimerkiksi joku lääkeaine mainostetaan tosi hyväksi ja sitten yhtäkkiä vedetäänkin pois markkinoilta, se ei käy ollenkaan.
Tai joku vanha hoitotapa otetaankin yhtäkkiä uudelleen käyttöön. (esim. pihkavoide)
Onko seuraava sanonta totta?
”Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.” - Tuohan järjestää sopivasti sairaanhoidon, ei jäädä vihanneksiksi sängyn pohjille makaamaan. Sairaaloissa on henkilökuntaakin muutenkin vähän, eivät he jouda kaikkia kääntelemään, makuuhaavojen esto nääs.
Onhan tässä saanut jo pitkän ja hyvän elämän elääkin.
Kuinkahan nopeasti tuo tauti tappaa? Ettei jäisi kovin kauaksi aikaa kitumaan.
Jos niin kun toiveita saisi Luojallensa lähdöstänsä esittää? - Kyllä jaksan aina Diivaa rapsuttaa. Minkäs merkkinen, anteeksi tietenkin rotuinen hän olikaan?
Olen varmaan koiraihmisiä, kun olen koiran kanssa kasvanut.
Se seurasi alakouluunkin ja makasi kippurassa pulpettini alla, jonne läskiklimpit hernerokastani salaa ujutin. Yöllä meillä oli tyynystä riitaa, se yritti venytellessään suoria koipiaan minut lattialle heivata. - Ai, että vielä poika kaupanpäällisiksi!
Johan meitä lykästi.
Toki heti anomukset sisään laittakaamme! - Siinä vasta suuri onnettomuus tapahtui tuohon aikaan, jos valkoinen sai ”mustan” sydämen! Huh huh, kauheeta, hirveetä!
Asiasta kolmanteen: Laiton elinkauppa on köyhien maiden suuri vitsaus.
Teollisuusmaissa teillä moottoripyörillä hurjastelevia nuoria kutsutaan ”liikkuviksi munuaisiksi”.