- Julkkisten "raitistumisissa" on kyse juomattomuudesta tai määräaikaisesta tipattomuudesta joka aikanaan otsikoidaan päättyneeksi samoissa medioissa kuin alkaminenkin. Parin vuoden jälkeen voi alkaa puhua raittiudesta.
- "Kohtuukäyttöön siirtynyt alkoholisti taas on jotain joulupukin ja lentävän lehmän väliltä"
Komppaan.
Kerran alkoholismin rajan yli astuneella on sen jälkeen alkoholin suhteen kaksi mahdollisuutta, "on" ja "off"; kohtuukäyttävä ex-alkkis on mahdottomuus. On mahdollista, että sellainen pystyy jonkin aikaa esittämään kohtuukäyttöä, hiki otsalla, mahdollisesti salaa juoden ja hammasta purren mutta paluu alkoholistiseen juomiseen on väistämättä edessä. Se esittäminen on kovaa aikaa, kuin roikkuisi löysässä hirressä.
Teillä on takananne vasta lyhyt parisuhde, mutta aika paljon sekin on jo pitänyt sisällään. Alan miehelle tapaus on selvä, hän haluaa syödä syödä että säilyttää piiraan, ts. pysyä suhteessa ja juoda. On paljon tarinoita "ihanasta puolisosta", joka hoitaa työnsä, on hellä ja huolehtiva jne. - silloin kun ei juo. Sanoisin, että sellainen elää todesti vain juodessaan; muulloin hän kerää pisteitä tulevia juomiskausia tai -kertoja varten. Selvänä olo on teatteria. Mistäkö sen tiedän? Itsestäni.
Summa summarum: aseta parisuhteen jatkamisen ehdoksi ehdoton raittius. Ei selityksiä eikä aasinsiltoja. Jos se ei käy, tiedät mitkä hänen todelliset arvonsa ja mielitekonsa ovat. Jos jatkat entiseen malliin, joudut kärsimään! Ja lopputulos on todennäköisesti silti sama, tai vielä pahempi. - Juoppoutesi ei huonoilla ironiayritelmillä miksikään muutu. Ei sinun kannata hakea tuntemattomilta täällä hyväksyntää juomisellesi. Itse siitä ja seurauksista vastaat, ei kukaan muu.
- Alkoholismi ei mielestäni ole sairaus, mutta toisilla meistä on suurempi taipumus alkoholisoitua. Syytä tai syitä siihen en enää pohdi kun en aikanaan löytänyt vastausta itsestäni enkä mistään. Jos se olisi sairaus, tuskin mistään muusta sairaudesta olisi helpompi parantua, noin fyysisessä mielessä, kuin tästä: jättää vain ryypyn ottamatta.
Ensimmäisen kovan kännin jälkeisessä krapulassa kai jokainen päättää, että sai olla viimeinen kerta. Aniharvat pitävät lupauksensa.
Jos asia sinua huolestuttaa, niin kuin se tehnee kun olet näille palstoille tullut, suosittelen että et käyttäisi alkoa ollenkaan. Sillähän siitä pääset. - Ei halua lopettaa. Etsii ulkopuolisilta muuta selitystä tuskilleen kuin juomista. Perimmältään hakee hyväksymistä jatkaa juomista mutta ei asiantuntijoilta.
- Keskity oman juomisesi lopettamiseen. Älä syyllistä muita äläkä yritä hakea tukea, ymmärrystä ja lupaa juomisellesi muualta, esimerkiksi täältä. Itse sinun on loppuviimeksi kaikki tehtävä; raitistuminen on kivinen tie mutta juomisen jatkaminen vielä kivisempi.
- Jonkin matkaa kolmattakymmentä vuotta.
„Wenn ich wüsste, dass morgen die Welt unterginge, würde ich heute noch ein Apfelbäumchen pflanzen“, soll Martin Luther einst gesagt haben.
https://www.luther2017.de/de/martin-luther/geschichte-geschichten/luther-und-das-apfelbaeumchen/index.html - "Sinua en kuitenkaan kutsuisi alkoholistiksi, koska pystyt hoitamaan työsi, joka tekee sinusta tärkeän osan yhteiskuntaa."
Viinapiru siinä kuiskuttelee.
"Ei tässä mitään hätää ole. Kyllä elämässä pitää hauskuutta ja rentoutumismahdollisuuksiakin olla, eikös vaan."
Olet astunut alkoholismissasi sen rajan yli josta ei enää palata kohtuukäyttöön. Ainoat mahdollisuudet ovat "on" tai "off". - On kokemusta vähentämisestä; tarkkaan ottaen vähentämisen yrityksistä. Juominen ahdisti monesta syystä ja yritin saada sen ahdistuksen aisoihin. Vähentämällä, tietty, jottei olisi tarvinnut kokonaan rakkaasta luopua.
Monella lailla tuli koetettua. Päätin juoda vain juhlissa, vain viikonloppuina, vain seurassa, vain yksin, enintään kolme mukia illassa, vain lomilla, vain lapissa, vain hyvin harvoin - tuskin koskaan jne. Turhaa kaikki. Pisin juomattomuuskausi kesti yli vuoden, sitten arvelin hallitsevani homman ja voivani ottaa "kohtuudella" erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa. Sei vaihe kesti noin kolme viikkoa ja olin lähtöpisteessä taas.
Oma johtopäätökseni oli, että kun olin astunut jonkin tietyn rajan yli (jota rajaa en tunnistanut enkä tunnista) juomisessani, paluuta ei enää ollut. Oli vain elämä alkon kanssa tai kokonaan ilman sitä. - "Jos tietäisin että huomenna tulee maailmanloppu, niin istuttaisin silti tänään omenapuun". Jotenkin noin asian ilmaisi Martin Luther King.
- On saattanut hänkin niin sanoa, mutta häntä ennen Martti Lutherin kerrotaan sanoneen sen. Hänen julkaisuista teksteistään sitä ei kyllä löydy. - Alle keski-ikäisen on vaikea "pilata kaikkea". Se voi siltä tuntua pimeissä viinarotkoissa, liskojen öinä, mutta ei sitä ole. Alko pitäisi saada - tietenkin - ensin poikki ja sitten aikaa rauhoittumiselle. Jos poikkaiseminen ei omin voimin onnistu, ulkoista apua on saatavissa; ihan lähimmästä terveyskeskuksesta alkaen, auttavasta puhelimesta tai AA-ryhmästä. Tai luottamuksellinen keskustelu alkosta eroon päässeen luotettavan ihmisen kanssa; sellainen on melkein varmasti valmis auttamaan kollegaa. Rohkea päätös ulkoisen avun hakemiseksi on ehkä merkittävin virstanpylväs tiellä raitistumiseen. Niin että siitä vaan - ainakaan siinä ei menetä mitään!
Jos määrätään pameja, niitä voi aikansa syödä, helpottaa, mutta ei aiheuta alkomallisia ongelmia ja kun psyykkinen riippuvuus alkoon vähenee tarpeeksi, pamitkin jäävät.
Pitkälle alkoholisoitunutkin voi raitistua jos paneutuu asiaan tosissaan. Uuden elämän alkuun pääsy ei kyllä tapahdu nopeasti, mutta tapahtuu kuitenkin. Avautuu uusia näkymiä, mahdollisuuksia, sellaisia joita ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Addiktio vähenee hiljalleen ja tulee aika jolloin huomaa etyylialkoholin olevan vain yksi kemiallinen yhdiste muiden sellaisten joukossa - ei muuta. Minulla se aika alkoi neljänkymmenenseitsemän ikäisenä yli kaksikymmentä vuotta sitten, kolmenkymmenen vuoden juomisen jälkeen. - Hyvä alku! Onnittelen viisaasta päätöksestä.
Jatko ei kuitenkaan tule olemaan yhtä ruusuilla tanssimista; päättelen kertomastasi, että alko on ollut elämässäsi keskeisellä sijalla kauan. Alkuaikojen ilo raittiudesta haalistuu ja elo voi muuttua harmaan ja tylsän tuntuiseksi. Joutunet opettelemaan kokonaan uuden elämäntavan, kun suuri osa sisältöä - alko - puuttuu. Pari vuotta siinä menee. Suosittelen tiekartaksi Raimo O. Kojon kirjaa "Eroon viinasta", se on paljon nähneen ja kokeneen miehen karua kertomaa elämästä. Painos on loppunut, mutta ainakin kirjastosta saa. Ehkä divaristakin.
Muista ennen kaikkea, kun aikaa on kulunut, että kohtuukäyttäjää sinusta ei ikinä tule!
Toki kehnokin aika raittiina, tai selvänä, on parempaa kuin paras aika juodessa. - "Harvoin ees tulee oloa että on pakko saada viinaa. "
"Jätän menemättä häihin sun muihin hienompiin juhliin koska tiedän etten pysy selvinpäin"
Hieman ristiriitaista, eh? Ja jos juominen tuntuu pahalta ja vaivaa selvinäkin kausina, se on ongelma vaikka talo ja tavarat, työpaikka ja maine olisivat tallella, maksa ja haima ehjinä eikä asfalttirupea missään. Yksinkertaisin ratkaisu olisi jättää se ensimmäinen ryyppi ottamatta. - Noin 1 cl viiniä kerran viikossa Herran pyhällä ehtoollisella.
- Loppuviimeksi kaikki on kuitenkin tehtävä itse, niin juomisen aloittaminen kuin lopettaminenkin.
- Pitkälle alkoholisoituneenkin on mahdollista raitistua. Kuitenkaan se ei saa eikä voi tapahtua asettamalla reunaehtoja tyyliin "en tahdo raitistua sillä tavalla tai tuossa porukassa". Silloin raitistuminen ei ole ensisijainen tavoite jota sen on oltava onnistuakseen.
Onnea yrityksellesi! - Jos olet raitistunut, hyvä, mutta pidä suusi kiinni siitä miten muiden pitäisi toimia! Mikä tahansa tapa päästä eroon viinaelämästä on parempi kuin jäädä sinne.
P.s. Jottei keskustelu jatkuisi turhaan, totean, ettei viinan vaihtaiminen muihin sekoittimiin tietenkään ole vaihtoehto. - Ainoa alkoholisteja yhdistävä tekijä on kykenemättömyys hallita alkoholinkäyttöä.
Alkoholismista kirjoittavien "ulkopuolisten" yhdistävä tekijä on alkoholistin demonisointi. Alkoholisti ei ole perkeleellinen ihminen joka koko ajan miettii miten voisi olla muita kohtaan vielä julmempi, ilkeämpi ja valheellisempi; joku saattaa olla, mutta ei sen useampi kuin ei-alkoholistikaan. Usein hän kärsii alkoholismistaan enemmän kuin muut; kantaa oman henkisen ja fyysisen taakkansa ja näkee muiden kärsivän hänen juomisestaan. Hänellä on atavistinen tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla.
Asiat tulisi nähdä oikeissa mittasuhteissa. Olen käynyt oman kamppailuni kauan sitten ja uskon voivani katsella asioita neutraalisti, alkoholismia sisä- ja ulkopuolelta tuntien.
En puolusta alkoholisteja, vaan toivon ettei kenestäkään tulisi sellaista ja että alkoholismiin sortuneet voisivat lopettaa. Mutta en myöskään hyväksy sellaista ajattelumallia, että kaikki perheen, muun lähipiirin, työympäristön ja naapuruston ongelmat ovat yhden ja ainoan syytä. Sellainen ajattelu vääristää todellisuutta; siihen on helppo kätkeä omat viat, virheet, vihat ja kaunat. - Voipi olla niin, että jotakin on addiktiosta jäänyt perkaamatta. Mutta huonoinkin raitis aika on parempi kuin sama aika kännissä.
- 1. kohdan määritelmä on puutteellinen; on meitä joiden ei tarvitse käydä ryhmissä. Elämme normaalia elämää johon alkoholi ei kuulu missään muussa muodossa kuin häipyvissä muistoissa.