- Miksi 4-5 keskustelua kahden viikon aikana on jotenkin huono juttu? Kuulostaa ihan siltä kuin olettaisit löytäväsi elämäsi suhteen tai edes seksiseuralaisen HETI. Mutta eihän se niin tapahtunut edes ennen deittisovelluksia. Kyllä siihen voi vähän aikaa mennä, ja jos olet vaikka pari kuukautta siellä ja uusia keksusteluja syntyy tuohon tahtiin, niin silloinhan sulla tulee jo aika monta kohtaamista uusien ihmisten kanssa. Jos näistä jonkun kohdalla kiinnostus on molemminpuolinen, niin mitä olisit tehnyt niillä parilla sadalla muulla?
- Minulla tuo mainitsemani on kyllä toiminut. Ja siis tottakai asioista puhutaan - tarkoitinkin sitä, että kun kerran suhteessa ollaan ja puhutaan yleensäkin kaikenlaista, ja varsinkin mitä pitempään ollaan yhdessä, sitä paremmin oppii toisen tuntemaan, niin silloin tietää, mistä toinen tykkää ja mistä ei. Ainahan voi tulla huteja ja joskus luulee toisen tykkäävän jostain verhoista, mutta sitten tämä ei tykkääkään - toisaalta mitä sitten, ne ovat vain verhot. Ja ainahan voi soittaa kaupasta ja sanoa, että "hei, täällä olis nyt tällaiset-ja-tällaiset, minusta nämä on aika kivat, luuletko että tykkäät - eli ostanko?" jne.
Niin, kaikki eivät tosiaan puhu omista asioistaan, mutta sehän ei olisikaan se, mitä itse haluan kumppaniksi. Tässähän kysyttiin, mikä itselle on ihannekumppani. Ja minulle ihannekumppani on sellainen, joka puhuu ja keskustelee ja päästää lähelleen - eli jonka oppii oikeasti tuntemaan, ja joka myös haluaa oppia tuntemaan minut. Ei minulle riitä vain joku mykkä hahmo samassa huoneessa, jos kärjistetysti asian ilmaisen. Mutta tottakai tajuan, että joku muu voi kokea häiritseväksi sen, mikä minusta on ihanteellista, ja hänellä olkoon siihen oikeus - hänelle ehkä löytyy sitten joku toinen kumppani, joku toisentyyppinen ihminen kuin mitä vaikka itse olen. Toimiva suhde syntyy kahden samantyyppisen ihmisen välillä.
Ei kai se oman elämän, toisen elämän ja yhteisen elämän erottelu nyt niin vaikeaa ole. Esimerkkejä: Omaa elämää on vaikka se, miten itse haluaa pukeutua, mitä haluaa tehdä työkseen, mitä harrastaa, keitä haluaa ystävikseen, milloin tapaa omia ystäviään ja mitä heidän kanssaan tekee, milloin menee tapaamaan sukulaisiaan, mitä haluaa syödä, mitä ostaa omilla rahoillaan, ketä äänestää, oma maailmankatsomus, jne jne.
Yhteistä elämää: Yhteinen koti ja talous, hankitaanko lapsia ja jos niin milloin, mitä tykätään tehdä yhdessä, yhteinen seksielämä - mitä, milloin, missä, jne - ja muut parisuhteen asiat, mikäli osa rahoista on yhteisiä, sovitaan yhdessä mihin niitä käytetään ja miten... ja sitä rataa. Eli vaikka kodin sisustuksen voi sopia yhdessä, mutta ei kyllä kannata jumittua joka ikiseen pikku esineeseen ja punnita, saako se olla huoneessa - jos toinen siitä tykkää, voi sen antaa olla siellä vaikka vain siksi, jos se tuottaa kumppanille iloa. - En mitään noista.
Vaihtoehto 6: Kumpikin tekee omaa elämäänsä ja itseään koskevat päätökset, ja kumpikin osaa jahkailematta kertoa yhteisistä tai toiseen liittyvistä asioista itseään miellyttävän vaihtoehdon. Sellaiset asiat, jotka liittyvät molempiin osapuoliin ja molempien elämään, päätetään yhdessä niin, että pyritään löytämään molempien kannalta hyvä vaihtoehto. Omaa elämää koskevat päätökset, jotka vaikuttavat toisen elämään, päättää kumpikin itse, mutta koska kyse on niin läheisestä suhteesta, tulee asiasta puhuttua toisen kanssa muutenkin sekä tietysti myös siksi, että päätös vaikuttaa tähänkin ja siksi itse haluaa keskustella siitä kumppanin kanssa. Pikkuasioiden suhteen se päättää, joka on lähimpänä päätettävää asiaa - esimerkiksi jos pitää ostaa ne uudet verhot, se ostaa ne, joka ensimmäisenä löytää sopivat. Kumpikin tuntee toisensa niin hyvin, että osaa vaikka verhoja ostaessa valita sellaiset, joista kumpikin pitää. Yleensä suhteessa ei nouse keskeiseksi kysymykseksi se, kuka päättää, koska suhteessa on kyse ihan muusta asiasta kuin päätösvallalla pelaamisesta. - "Sen pitäisi mennä varmaan niin kuten mun nuoruudessa. Eka tavattiin chatissa, sitten vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja kirjoiteltiin aikamme, sitten vaihdettiin numerot ja soiteltiin aikamme ja pidimme toisistamme tosi paljon ja vasta viimeisenä kun oli selvää että sovimme hyvin yhteen vaihdoimme kuvat ja tapasimme ja aloimme seurstelemaan."
Eli sun nuoruudessa (koska nuoruudessasi käytettiin jo sähköpostia, veikkaan että olet pari vuotta nuorempi kuin minä) käytitte ensin kauheasti aikaa tutustumiseen, ajatusten vaihtoon, kiinnostumiseen - ja sitten vaihdoitte viimeiseksi kuvat ja tapasitten ja sitten aloitte seurustelemaan siinä tapauksessa, jos kaiken muun kivan jälkeen vielä se ulkonäkökin miellytti ja livetapaamisessa synkkasi.
Todellakaan en usko, että vaikka kirjoittelu sujui ja ajatukset osui yksiin, niin jos live-tapaamisessa ei enää tuntunutkaan luontevalta, että silti aloitte seurustella. Enkä myöskään usko, että jos kaiken sen kirjoittelun aikana olitte luoneet mielikuvan kivannäköisestä ja sympaattisen oloisesta tyypistä, niin jos kuvassa olikin herkän keijukaisen sijaan joku finninaamainen ja ylipainoinen murjottaja, tai ylipäänsä jos kuva sattui olemaan pettymys.
Kyllä ihmiset ovat kuvia kyselleet jo 50-luvun kirjeenvaihtoilmoituksissa, että ei tuo mikään uusi juttu ole.
Mutta sikäli olet oikeassa, että pelkkä ulkonäöllinen miellyttävyys ei tietenkään ole tae yhteensopivuudesta. Mutta tuskin sitä kukaan nykyisinkään olettaa. Ihmiset vaan tietävät, että vaikka ajatukset ja mielipiteet osuisivat yksiin, niin seksuaalista ja romanttista suhdetta ei synny, jos toista kohtaan ei tunne mitään seksuaalista ja romanttista. Ja joskus ulkonäöllinen epäsopivuus voi olla tämän esteenä. (Se ei silti tarkoita, että vain se yleisen standardin mukaan kaunein/komein kelpaisi, mutta ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja joskus joku on sitä "omaa tyyppiä", joskus taas ei - esim. jollekin toisen punkkarityyli on ehdoton ei, kun taas joku toinen voi kiinnostua.) - Tässäkin ketjussa parin viestin kirjoittaja voi nyt keksiä itselleen oman nimimerkin.
- Joo, en todellakaan ollut. Aika säälittävää, että joillain ei ole parempaa tekemistä aikansa kuluttamiseen ja elämänsä käyttämiseen. Mutta nyt kävinkin rekisteröimässä tämän nimimerkkini, eli nyt eivät ainakaan voi sitä enää tehdä. Tästä lähin kirjoitan aina kirjautuneena, eli jos joku on olevinaan "Nainen 39vee ei kirjautuneena", niin hän on sitten trolli.