- "Niitä+"iholle+pyrkiviä"+äijiä+on+alle+1%+kaikista+äijistä.+No,+jotkut+miehet+haluavat+ystävällisesti+jutella+muutaman+sanan,+mikä+on+varmasti+kiva+kokemus.+Ja+varmaan+puolet+miehistä+suhtautuu+naisiin+melko+välinpitämättömästi.+Ja+pitää+muistaa,+että+on+melko+paljon+miehiä,+jotka+uppoutuvat+omiin+harrastuksiinsa,+eivätkä+todellakaan+ole+kiinnostuneet+naisista.+"
- No, jospa tilanteet aina menisikin niin, että voisi vaan heittää läppää hetken - siis oikeasti hetken - ja sitten lähteä omiin suuntiinsa. Monen kohdalla varmasti olisikin näin, mutta valitettavan usein tuolla baareissa törmää sellaisiinkin, joiden kanssa asia ei mene noin. On tosi ikävää, jos fiksusti käyttäytyvät miehet saavat osakseen ikävää käytöstä, mutta pystyn itse ainakin joissain tapauksissa ymmärtämään, mikä siihen johtaa.
Olen itse tosi monta kertaa huomannut, että kohtelias läpän heitto hetken - tai sellaiseksi aiottu - saattaa johtaa siihen, että toinen ei vaan lähdekään pöydästä. No, voihan joskus olla kiva tutustuakin muihin ihmisiin, mutta joissain tilanteissa sitä haluaisi ihan oikeasti viettää aikaa juuri sen ihmisen tai niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on lähtenyt ulos. Ne tilanteet voivat olla esim. sellaisia, ettei olla pitkään aikaan nähty, tai esim. toisella on huolia - minä olen esim. torjunut lähestyjän tilanteessa, jossa lähisukulainen oli kuollut ja odottelin ystävää, joka oli saapumassa paikalle. Ei oikein ollut läpänheittofiilis. (Tosin en ollut mitenkään epäkohtelias, mutta en tietysti tiedä, ajatteliko sekin mies minun olevan "nirso, ylimielinen ja huonokäytöksinen" - eihän hän voinut tietää, että minulla vain oli surua.) Ja sitten toisaalta, jos ja kun olen tiennyt, etten kuitenkaan edes halua tavata ketään miestä - tilanteissa, joissa minulla esim. on ollut kumppani tai kun lähestyjä on ollut eri sukupuolta josta voisin edes olla kiinnostunut - ei edes olisi mahdollista, että kemiat kohtaisivat niin, että juttu kehittyisi eteenpäin. Voihan sitä pari minuuttia heittää läppää, jos siltä tuntuu, mutta sekin tuntuisi vähän väärältä, jos toinen ymmärtäisi tilanteen väärin ja haluaisi jäädä koko illaksi tutustumaan.
Sitäkin on tapahtunut, että parin minuutin pinnallisen ja väkinäisen jutustelun jälkeen tuntematon "uusi tuttavuus" on heti yrittänyt esim. koskettaa tai tulla fyysisesti liian lähelle - eikä lopeta kohteliaasta eikä edes tiukasta kiellosta huolimatta. Tällaista kun pari kertaa tapahtuu, ymmärrän ihan hyvin, että ihmiset alkavat torjua lähtökohtaisesti kaikki, jos itsekään eivät ole varsinaisesti etsimässä seuraa. Onhan se tosi ikävää, että sitten fiksustikin käyttäytyviä miehiä kohdellaan jo valmiiksi torjuvasti siksi, että jotkut muut ovat tungettelevia. Mutta on todella rasittavaa joutua käyttämään vaikka kokonaisen tunnin illasta siihen, että yrittää saada jotain tyyppiä pois niskastaan. Ihmisistä tulee varovaisia. Jotkut miehet kun eivät osaa lukea tilanteita. Ja jotkut eivät todellakaan sisäistä sitä, jos sanoo ihan kohteliaasti, että ei etsi seuraa - siitä alkaa usein rasittava jankutus tyyliin "Ootsä joku miestenvihaaja? Ootsä lesbo? Pelkäätsä miehiä?" Joskus tämä sama jankutus alkaa, kun torjuu sen aiemmin mainitun lähentelyn.
Kuten sanottu, kaikki miehet eivät tietenkään käyttäydy noin. En edes osaa sanoa, kuinka iso osa käyttäytyisi. Mutta aika monella on näistä kokemuksia. Joskus taustalla voi siis olla tällaistakin.
Mutta onhan sekin totta, että kaikki ihmiset eivät vaan ole kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, saati osaa sosiaalisia tilentaita. Onhan näitä naisissakin, kuten on miehissäkin. Baarissa olevasta tyypistä ei tietysti voi tietää, onko hän aina ja kaikkialla samanlainen vai vaan siellä baarissa. - No mutta mitä se teitä vaivaa? Jos kerran nainen on vastenmielinen, niin mitä väliä sillä on, mitä hän tavoittelee? Vai haluaisiko palstan miehet siis itselleen vastenmielisen naisen?
- "Kurpalle sillä on väliä. Valittavat ettei hyvää miestä löydy, mutta ovat itse huonoja ja etsivät jotain täydellisyyttä. "
Mutta mitä se sua liikuttaa? Tai mitä se yleensä ketään muutakaan liikuttaa? - No, kukin saa haluta ja toivoa, mitä lystää. Eiväthän ne vaatimukset ketään mihinkään velvoita, joten mitä väliä?
- Missä tilanteessa tällaista kysyit? Tekstistäsi saa käsityksen, että ekoilla treffeillä tai muuten tutustumisvaiheessa. Kyllä itsekin vaivaantuisin tuollaisesta kysymyksestä - ei siksi, että olisin pettänyt (itse asiassa en ole pettänyt koskaan ketään, en miestä enkä naista) - vaan koska kovin alkuvaiheessa tuollaisen kysymyksen esittäminen tuntuu vähän oudolta, voisi olla jopa signaali siitä, että tyyppi saattaa saada vainoharhakohtauksia ihan neutraaleistakin asioista (siis jos koko ajan pitää oletusarvona, että ihmiset pettää ja lähtee jo tutustumisvaiheessa siitä liikkeelle).
- No ei tuo nyt kovin TAVALLINEN tarina ole.
- Ei sinne jätteiden pöytään enää mahdu, kun se on täynnä palstaätmejä.
- No mutta eikös tuo rumien ja kauniiden pöytä olisi ratkaissut tuon ongelman, kun itse ei saisi päättää omaa pöytää?
- Ai, olen käsittänyt, että palstalla on kauhean tärkeää, että pysyteltäisiin ns. "oman tasoisissa".
- Ja sanon vielä, että mitä tuon top-10 tulee, niin yleensä ihmisillä on todellakin se top-10, mitä haluavat - tai mieluiten just se top-1. Siinä on vaan se, että normaalisti ihmisille eri henkilö on se ykkönen. Ja nimenomaan se on top ykkönen, johon sattuu ihastumaan, rakastumaan, jota kohtaan tuntee seksuaalista ja romanttista vetoa, jne. Ei siinä oikein voi alkaa tyytymään johonkin muihin, kun on tunteita sitä yhtä kohtaan. Jollekin muulle taas tämä samainen top ykkönen ei olisi lähelläkään ykköstä. Silloin kun johonkin ihastuu, on vaikea verrata muita "komistuksia" tai "kaunottaria" tähän yhteen, koska ihastuksen kohde ei koskaan ole samalla asteikolla muiden kanssa. Ihastuksen kohde on aina erityistapaus ja muut tuntuvat tylsisltä ja tavallisilta - vaikka olisivat ties minkä ranking listan mukaan sitä top 10:ä, ja vaikka se oma kiinnostuksen kohde ei olisi.
- No mutta eikös se sitten mene ihan palstalogiikan mukaan?
- Todella harva - nainen tai mies - taitaa olla sanonut, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merkitystä.
- Meinasin tulla kommentoimaan ihan samaa.
- "Eh, tuota eielen taisit ihmetellä että miksi sulle aina sattuu ne k-päät? Ehkäpä noissa "ahdistaa" neuvoissa voisi ollakin jotain onkeen otettavaa? Otat jonkun tylsässä mutta takuutulot tuottavassa työssä kulkevan miehen joka osaa jättää työasiat työlpaikalle ja iltaisin omistautuu vain sulle, kuuntelee, puhuu ja pussaa niin eikö sitten kaikki olisi kunnossa? "
Miksi työ noin ykköskriteeriä...?
Ja kai tuo vähän siitäkin riippuu, MITÄ se puhuu...
Itse en muuten henk.koht. haluaisi kumppania, jolla ei työn lisäksi olisi mitään muuta kuin minut. En siis edes haluaisi, että työn jälkeen toinen omistautuisi vain minulle. Minusta on hyvä, että ihmisillä on vaikka joku oma harrastus, omia kavereita, välillä omaa aikaa ihan vaan vaikka lukemiseen, lenkkeilyyn, puutarhanhoitoon, ajatteluun, mihin vaan. Mutta nämä on tietysti mielipidekysymyksiä - jollekin voi sopia se kuvio, että on vain työ ja perhe. Itse koen, että on suhteelle hyväksi, kun ihmisillä on omatkin juttunsa, eikä se ole mitenkään sitoutumisesta ja yhteisestä jutusta pois. - "Joistain "ätmeistä" jankkaaminen on varma tapa pilata mikä tahansa keskustelu. Jos kuitenkin pystyt niin palaa alkuperäiseen ajatukseen siitä että naisen kannattaa ottaa sellainen mies joka on oikeasti kiinnostunut hänestä. Jos koko deittailu tuntuu olevan tuskaista sinnittelyä sitoutumiskyvyttömien miesten kanssa, niin sitten voi olla syytä tarkistaa olisiko tässä aiheessa jotain pohdittavaa. "
Olet tietysti ihan oikeassa siinä, että kannattaa ottaa sellainen, joka on oikeasti kiinnostunut. Mutta yleensähän ihmisten pariutumistilanne ei suinkaan ole sellainen, että useampi tai edes kaksi ihmistä samaan aikaan osoittaisi kiinnostusta. Yleensä tilanne on sellainen, että jonkun yhden kanssa näyttäisi olevan kemiaa ja kiinnostusta, ja sitten sen yhden kanssa aletaan tutustumaan ja katsomaan, tulisiko jutusta jotain. Jos sitten jos ei tulekaan, tai jos se toinen osapuoli ei olekaan tosissaan, voi tulla ketjussa kuvattu ongelmatilanne. Mutta eipä sitä siinä vaiheessa voi aavistaa, kun vasta ollaan tutustumassa. Nimittäin vaikka silloin alkutilanteessa olisi ollut tarjolla toinenkin, joka vaikuttaisi kiinnostuneelta, niin mistäpä hänenkään vilpittömyyttään tietää? Ja joskushan sitä voi alussa ollakin oikeasti kiinnostunut, mutta tilanne muuttuu.
Joten kuvitellaan, että naisella olisi valinnanvaraa vaikka viidestä erilaisesta miehestä, joista jokainen vaikuttaisi kiinnostuneelta. Kenen kanssa hänen sitten kannattaisi alkaa seurustella? Itse sanoisin, että sen kanssa, joka häntä itseään kiinnostaa oikeasti. Millaista kriteeriä sinä suosittelisit? - Suurin osa varmasti haluaa olla jonkun mieluisan kanssa.
- "Jos ratkaisu tuntuu oudolta niin voit kuvitella asian niin että lasket riman todella alas. Huomaat että on miehiä jotka olisivat onnellisia seurastasi. Sitten voit nostaa rimaa ja huomaat että määrä vähenee. Siinä vaiheessa se alkaa hahmottua kenen kanssa sopisit yhteen. Voi olla että kuvitelmasi vähän kärsivät, mutta eikö niin ollut jo aikakin käydä."
Itse asiassa YHTEENSOPIVUUS ei tarkoita tuota. Vaikka olisi kuinka suosittu, se ei silti tarkoita sitä, että sopii yhteen kaikkien niiden kanssa, jotka olisivat halukkaita suhteeseen. Ja tuolla sinun metodillasi oikeastaan päästään haarukoimaan vain ne henkilöt, jotka suostuvat lähtemään treffeile. Tuo ei kerro vielä mitään siitä, kenen kanssa synkkaa, kenen kanssa on seksuaalista kemiaa, kenen kanssa ollaan edes millään lailla samalla aaltopituudella tai kohtaako edes arvomaailmat tai elämänsuunnitelmat...
Ongelmahan tuossa sinun metodissasi on se, että se ei paljon auta, vaikka löytyisi miehiä, jotka olisivat onnellisia jonkun tietyn naisen seurasta, jos tämä nainen ei ole onnellinen heidän seurastaan. Ja sama tietysti päinvastoin, sukupuolet toisinpäin kääntäen. - Niin no... tuon neuvon kanssa välttyy ehkä yhdeltä parisuhdepulmalta, mutta saa tilalle nipun uusia parisuhdepulmia.
Ei parisuhteen sisällöksi riitä vain se, että se kestää. Ja toisaalta pelkkä kesto ei edes tarkoita, että kyseessä on edes parisuhde - siinä mielessä, miten suurin osa ihmisistä parisuhteen määrittelee. Eli pelkästään se, että mies haluaisi suhteen naisen kanssa ja mies olisi onnellinen naisen kanssa, ei todellakaan ole hyvä syy aloittaa suhdetta. Kyllä myös sen naisen on haluttava suhde juuri sen miehen kanssa.
Tottakai sellaisista kannattaa opetella päästämään irti, jotka eivät oikeasti olekaan tosissaan, mutta ei ratkaisu sekään ole, että otetaan suhteeseen kuka tahansa. Tai muutenhan asetelma kääntyy päälaelleen: sitten ei ehkä nainen ole se, joka valittaa, kun mies ei ole rakastunut, kun mies ei sitoudu, kun mies ei sitä-tai-tätä - mutta sitten samaa voi valittaa se mies, joka on kyllä saanut haluamansa naisen, mutta joutuu huomaamaan, että nainen ei olekaan oikeasti kiinnostunut, nainen ei sitoudu tosissaan, nainen haaveilee vielä löytävänsä miehen jonka haluaisi oikeasti... ja sitä rataa. Koska niinhän siinä käy, jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, josta ei oikeasti ole itse kiinnostunut. - Eipä kai se mitään nirsoutta ole, jos ätmit eivät kiinnosta. Eikö nirsouden pitänyt tarkoittaa sitä, että joku periaatteessa varsin hyvä vaihtoehto ei kelpaa - eihän nirsous sitä tarkoita, ettei halua huonoa.