- Noista kolmesta suosittelisin collieta.
Saahan siitäkin näyttävän narunjatkeen, jos koulutus ei onnistu, mutta harvemmin ovat niin väärissä käsissä. Tuosta valkoisesta paimenkoirasta on meilläpäin pari hyvää esimerkkiä, kun ei sen kokoiseen koiraan satsata tarpeeksi, ei koulutusta eikä liikuntaa niin paljon kuin nuo yksilöt tarvitsisivat, tai ainakin monta asiaa on mennyt riittävän pieleeen, ja sillä massalla niissä on pideltävää.
Koiran koulutuksen haaste ei ole vain rodussa, vaan siinä miten pitkälle haluaa koiran kanssa mennä. Ei ole kummoinen homma pitää se collie narun jatkeena kotikoirana. Eri asia jos sen haluaa toimivan joka tilanteessa siitä narusta nykimättä ja sen kanssa lähtee vaikka kisaamaan tokossa... - Pari kokemusta täältä:
Sateisella kelillä erityisesti nyppään raakileen päästä kuihtuvan kukan pois, jottei jää homehtumaan. Tuo myös hyvä konsti laittaa kurpitsan alkujen alle jotain karkeaampaa, ettei alut ole aivan maata vasten
Alimpia lehtiä alan leikellä aika ajoissa pois, jotta kasvusto pysyy ilmavana. Eräs kesä ihmettelin miksi kaikki alut alkoivat homehtua, enkä enää muuta keksinyt kuin että kasvusto ei tuulettunut riittävästi: Kurpitsapenkki oli kyllä kitketty, koholla ja avomaalla, mutta lisäksi piti niittää pois myös ympäröivä, turhan rehevä niittykasvillisuus parin metrin säteeltä vähintäänkin. Kurpitsat alkoivat heti tehdä parempaa satoa.
Kasvuston tuulettumisen kannalta on hyvä laittaa kurpitsat kumpareeseen tai koholla olevaan penkkiin??
Tänä vuonna pari kurpitsaa mädättää alkuja, niiden kohdalla epäilen ihan omaa mokaani; ei olisi pitänyt laittaa kerralla niin paljoa kalkkia ja heti perään istuttaa päälle taimet... - Kaikkein vaarallisinta on jäädä spekuloimaan mistä ja mikäkin saattaisi johtua ja jättää heti puuttumatta alkaneisiin käytösoireisiin.
- Koira on vielä nuori, sitä käytöstä saa palauttaa vielä moneen kertaan. Parempi vain opetella rutiini että jos koiran mielestä tapahtuu jotain ikävää, niin siitä seurannutta huonoa käytöstä treenataan joka kerta pois. Johdonmukaisesti ja periksiantamatta.
Jos yhdestä ohitettavan rähinäkerrasta alkoi huono käytös, oletko aivan varma ettet itse myös varaudu ohitustilanteen tullessa ja huomaamattasi osin itse aiheuta koiran käytöstä..?
Ennakointi: jos koira nostaa niskavilloja, niin käytökseen pitää jo silloin puuttua, ja ohjata koiraa vaikka intensitiivisemmin eteenpäin. Varsinkin jos se on jo tunnettu käytösketju että seuraavaksi tuijotetaan, sitten rähistään.
Jos koiralle alkaa huono käytös, käytöstä aletaan hakemaan hallintaan laajemmalti, kokonaisvaltaisesti; siihen kuuluu liikunnan, koulutuksen, sosiaalistamisen lisääminen. Yhteisen toiminan lisäämisellä haetaan koiraan kontaktia, jolloin ohjeiden perille saaminen onnistuu paremmin.
Se että kotona, tutussa ja melko muuttumattomassa ympäristössä kaikki sujuu, ei ole merkki siitä että koira olisi hallinnassa joka tilanteessa, vaan koira tarvitsee edelleen harjoittelua eri ympäristöissä.
Pointti: jos koulutusta, liikuntaa ja sosialistamista on niin paljon kuin ko. yksilö tarvitsee, ei ole ongelmakäytöstä. - Samallainen tapahtumaketju, taloon tuotiin pari kissanpentua, toinen aivan liian pieni orpo, toinen jo villiintynyt isompi; hyvin oppivat valjastelemaan, noin kilometrin lenkki kerrallaan parhaimmillaan.
- Juu, koiria voi olla vaikea kouluttaa jos ne hilluvat kimpassa. Yksi kerrallaan saadaan paras kontakti, vasta sen jälkeen treenataan koko laumassa.
Olen kuullut että jotkut trreenaavat pois ovikellon haukkumisesta käyttäen apuna polkupyörän kelloa; näin harjoituksia voi tehdä muuallakin kuin sisällä naapareiden kiusaksi. - Luonteista se toimeentuleminen riippuu, koulutuksesta ja sosiaalistamisesta, miten koirat leikkivät toisten koirien kanssa. Ja versinkin siitä, kuka on siellä hihnan toisessa päässä.
Sosialistaminen ei pääty pikkupentukauteen, vaan sitä pitää jatkaa kaiken ikää; painotus on yleensä nuorella koiralla koulutusvaiheessa. Kovapäisimmillä sitä tehdään senioriksi asti: koiralla pitää olla toisia koiria leikkikaverina, ja myös lenkkikaverina, jotta tottuu olemaan myös rauhallisesti yhdessä. - Facessa on useampiakin ryhmiä lappalaisista; ainakin yhdessä vähän aikaa sitten ihmiset julkaisivat kuviaan miten väri muuttuu pennusta aikuiseksi.
- Infektio, astma,sydänvika ja nestettä keuhkoissa, syitä löytyy..
- =) no nyt sorrun minäkin käyttämään hymiöitä. Pentujen pöllöilyt on kuiteskin ihan omaa luokkaansa. =)
- Jos pentu käydään hakemassa jostain terminaalista, auton takapaksista, tms, on äärimmäisen harvinaista että ko. koiralla olisi kaikki paperit ja terveys oikeasti kunnossa, verrattavissa vaikka loton tuplajättipottiin.
- Kolme päivää pennun kanssa on jo paljon.
Jatkossa ohjeita löytyy vanhoista keskusteluista, mitä kannattaa tehdä heti kun koira ripuloi ja mitä kannattaa pitää kotona varalla ilman reseptiä saatavia tuotteita. - Ja oli ihan suomalainen pentutehtailija, suomen rekisterissä olevalla koiralla.
- Oma napa lähinnä.
Sillä tavallahan tämä maailma pyörii. Koira on edelleen vain materiaa ja omistajansa omaisuutta tässä maassa.
Mitä väliä vaikkei pentujen vanhemmista ole mitään tietoa, joka juoksusta pennut vaan ja rahaa tulee: yksikin pennuttaja kehuskeli miten hyvä emo koira on, hyvin imettää pennut. Joka pennut leikattu ulos kun eivät mahtuneet muuten (ensimmäisten jälkeen olisi pitänyt lopettaa pentujen teettäminen tuollaisella nartulla). Kolmannet pennut kun oli leikattu ulos, niin vatsanahka oli jo niin arpeutunut ettei leikkaushaava meinannut umpeutua, narttu kulki pitkään niitit nahassa, leikkaushaava repsottaen... - Parempi kun soitat eläinlääkäriin ja kysyt ohjeita: pennun kanssa ei odotella montaa päivää vatsa kuralla, pennut kuivuvat nopeasti. Pidempään ripuliin pentu tarvitsee lääkkeitä, veriripuli eikä ole mennyt paremmaksi kotihoidolla -> lääkäriin. Todennäköisimmin pentu on saanut jonkun muun vatsapöpön samaan aikaan/ samalla reissulla.
- Ha, itellekin joskus tuotu villiintyneitä, nälkiintyneitä tai orpoja pentuja; tietenkin niissä mitä todennäköisimmin on loisia, ehkö silmä- tai korvatulehdusta ym, hoitamattomissa ulkoelukoissa. Ihme jos ei ole.
Eläinlääkärin tarkistuksen, loishäädön ja hoidon avulla tuli hyviä kotikissoja uusiin koteihin, ei ollut kovin monimutkaista, sen osaa monet tällaiset harrastelijatkin. Eri asia sitten haluaako sitoutua noiden eläinten hoitoon ja käsittelyyn totuttamiseen, vai halutaanko helppoja "valmiita paketteja", joita on helppo myydä eteenpäin... - Hyvä kotikissa siitä tulee.
- Parempi aloittaa heti harjoittelut, koulutus, sosialistaminen, kyläily.. Jossittelulla moni asia jää tekemättä ja sittehän näette, ehkä pentu on jo takaisin tultua keksinyt jotain muuta ihmeteltävää.
- Jos vaikka yritäisi saada pennun kiinnostuksen leluun tai leikkiin ettei vedä kaikkea roinaa niin että on suoli tukkeessa. Ei muutenkaan ole terveellistä syödä ympäristöstään ihan kaikkea... Näitäkin löytyy jotka kehittävät kivien vahtimisesta jonkun sijaistoiminnon tai keräilevät kiviä niin että hampaat on pilalla.
- Jos ei ole opetettu pennusta pitäen, ei koira voi osata toimia oikein. Jos sitä ei ole sosiaalistettu ja opetettu miten käyttäydytään toisten koirien kanssa, ei se voi osata käyttäytyä: kaikki koulutus ja sosiaalistaminen on aloitettava alusta niin kuin pennun kanssa. Pienemmille uskaltaa öykkäröidä helpommin.
Koiran perusluonne tulee selville myöhemmin, ei sitä voi sanoa kouluttamattomasta koirasta, joka puokkoilee päättömästi tilanteesta toiseen. Oma vanha uros on parhaimmillaan pentujen kanssa, jos joku tulee ihan kuonolle niin pikkaisen murahtaa ja heilauttaa häntää siihen perään. Sitä on sosiaalistettu pennusta pitäen koko ajan, vaadittu hyvää käytöstä, ja koiralla takana on vuosien kokemus ja koulutus.
Kodinvaihtajien kanssa voi joutua tekemään töitä ihan urakalla, kun jos eivät ole koulutettuja ja käytös hakee, niin uudessa ympäristössä lisäksi hakevat vielä lisää tilaansa/paikkaansa/ rajojaan.