- Sehän nimenomaan on koiran itseluottamuksen rakentamista kun koiran osaa olla rauhallisena useamman ihmisen kanssa. Samalla torjutaan eroahdistusta. "Yhden ihmisen koira" on aikamoista inhimillistämistä, kun suurin osa koirista on perhelemmikkejä, joiden tulee osata toimia koko perheen kanssa ja tarvittaessa hoidossa.
- Esim. Kansalaisopistoissa on ruuanlaittokursseja, jotkut niistä on suunnattu vielä erikseen miehille: sekaan vaan, koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uusi taito. Kursseja löytyy laidasta laitaan, on sitten kiinnostusta pihvin paistoon tai sienten keruuseen.
- Meillä laitettiin tiukka treeni päälle lähisuvun kesken, kun yksi koira meinasi alkaa roikkua koko ajan omistajansa perässä: jokainen joka meni käymään talossa, otti koiran edes pienelle kävelylle. Tällä totutettiin koira siihen että se voi olla muidenkin ihmisten kanssa turvallisesti ja on muidenkin käsiteltävissä. Ja voi olla hoidossa ilman että panikoi; koskaan ei voi tietää milloin omistaja liukastuu ja murtaa jalkansa.
Olkoon sitten sosiaalistamista, ja osa sitä kun totutetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mutta koiraa treenataan niin että se saa muutakin ajateltavaa, eikä kehitä jotain pakko-oiretta yhden ihmisen perään. Olisi aika aloittaa myös koiran hoidossa olemisen harjoitukset... Ja varsinkaan sitä ei kiitellä ja rapsutella kun liimautuu perään; huomioimatta jättäminen/ jääkausi parempi. - Niin, uroskoirien omistajana osaan kertoa että se on hallittavissa oleva käytöksen piirre, jota voi koulutuksella hillitä. Nylkyttäminen on usein alistamisele, niin kuin tuolla joku totesi. Ja jos ei ole riittävää näkemystä kouluttajana, kannattaa tietty leikkauttaa koira ja yrittää sitä kautta kontrolloida koiran tekemisiä. Vanhemmillekin koirille voi laittaa ns. kemiallisen kastraation....
- Ai kokoakin piisaa, nylkyttää mitä vaan; ajattelitko mennä väliin jos toinen koira hermostuu nylkyttäjästä? Vai jätät koirat selvittämään välinsä keskenään? Ja makselet sitten eläinlääkärilaskuja...
Turhanpäiväinen nylkyttäminen on vaan rajojen, koulutuksen ja varsinkin johtajuuden puutetta. Varsinkin kun koiralla on kokoa, se on koulutettava niin ettei hypi toisten päälle, siinä voi käydä toiselle huonosti. Ja kohta alkaa taas liukkaat kelit, niin eihän se koira saa mennä tönimään ihmisiä. - Joo, hormonien viemä, päsmäröivä koira se vaan on. Ilman rajoja. Kannattaisi kouluttaa, kun joku kerta vastassa on toinen kouluttamaton, joka ei siedä nylkyttämistä.
- Facessa on ryhmiä, esim. suomenlapinkoirat, lappalaiskoirat, porokoirat, joissa koira menisi helpommin rodun tuntevalle harrastajalle...
- Onnea hyvästä valinnasta, on taas yksi kissa hoidettuna ja turvassa eikä villiintymässä.
Ei pieni määrä aikuisten ruokaa haittaa, onpahan valmiiksi tottunut kun alat lisätä aikuisen ruokaa kissan kasvaessa.
Kissojen sterilointi voi maksaa kissaklinikalla lähes 200 euroa, jossain pienellä, yhden eläinlääkärin vastaanotolla voi päästä puolet halvemmalla; kannattaa kysyä hintoja lähimmiltä eläinlääkäreiltä. - Oon myös öljylisän kannalla. Meillä kissat lipittelee öljyn suoraan kiposta, pellava-, kala, luomurypsi, millon mitäkin ja useamman kerran viikossa. Ja turkit kiiltää niin että häikäisee.
Nuo myös saa raakaa lihaa ja muuta oikeata ruokaa; mitä kissasi syö? Ruokavalion tarkistamisellakin voi korjata kissan turkin kuntoa... - Onko tietoa onko koiran niveliä kuvattu? Sakuilla kun voi olla kaikenlaista nivelvaivaa: ite lähtisin vain pikkuhiljaa pidentämään lenkkiä, nostamaan koiran kuntoa ja katsoisin mitä sen nivelet kestää. Pyörällä en lähtisi heti viemään pitkää lenkkiä, vaelluskaverina varmasti ihan ehdoton.
Omalle koiralle oon käyttäny hajusteetonta shampoota karvanlähdön aikaan nopeuttamaan turkinvaihtoa: toimisiko tuo myös tuossa turkin kunnostuksessa, saisit huonon turkin nopeammin pois, kun karva olisi liukasta ja puhdasta... Mutta noista iho-oireista johtuen pitäisi huuhdella erityisen hyvin ja varsinkin satsata turkin kuivaamiseen (pyyhe, lenkitys pesun jälkeen, hiustenkuivaaja, pesu aurinkoisella kelillä -sadepäivänä kuivaminen hidastuu) ihan vaan varmuuden vuoksi. - Kyllä olet saanut kultakimpaleen; yksien lenkkikavereiden cockerit kulkee lenkilläkin haukkupannat kaulassa kun ottavat herkästi liikaa kierroksia, toiset myös ottavat välillä kuunnon haukut.. -niin ite en allekirjoittaisi tuota että cockerit ovat hiljaisia, sen verran monta räksyä lähistöllä, tai pitää satsata koulutukseen.
- Pääasia ettet itse stressaa mitään, ala hössöttömään, vaan pysyt kylmän rauhallisena. Puruluita ja -leluja tarjolle; koiralla erittyy endorfiinia kun se pureskelee tyytyväisenä, ja kunnon pitkiä lenkkejä ja tekemistä niin koira ei ehdi/jaksa kehittää mitään toissijaista käytöstä.
- Kuulostaa siltä että koira on laitetty kiertoon kun ei ole viitsitty satsata hoitoon...
Mitäs siinä, kunhan, aloittaja, saat tuon koiran terveysongelmat hoidettua häiritsemästä koiraa, niin saat siitä aika hyvän rekun, uskon näin.
Ite jättäisin varmuuden vuoksi antamatta koiralle lisäaineita ja viljaa sisältävää ruokaa, siitä voisi aloittaa tuo ihon hoidon.
Kunhan heittelen: Millä karstalla sanoivat että kannattaa vedellä? Jotkut käyttävät niitä karstoja missä on niitä ohuisia piikkejä pystyssä; kannattaa kokeilla omaan nahkaan miltä tuntuu, ihon saa helposti naarmuille...
Joku alusvillanpoistaja/furminaattori on hyvä, jotta saa turkkia ohuemmaksi ja iho hengittää. Pennuille ja hoitoa aloittelevalle koiralle on hyvä myös hiusharjan tyyppinen harja, missä on pyöreäpäiset harjakset; ei ehkä mikään tehokkain väline, mutta on iholle miellyttävän tuntuinen. - Onhan tuota missä vaan roduissa: Mielestäni se ei ole rodun jalostamista vaan pennuttamista. Kun "meidän sesse on niin kiva ja hyvännäkönen".
Ihmettelen joidenkin ihmisten intoa hehkuttaa kasvattajia, kyllä ne auttaa, neuvoo; miten se on mahdollista kun perusteetkin on hukasa. Mutta kasvattaja on terminä kohdannut muutenkin todellisen inflaation, kaikkia pentujen myyjiä sanotaan kasvattajiksi, vaikka olisi kyse sekarotuisista. Eihän se kasvattaja-titteli ole miltään ylemmältä taholta erinomaisten ansioiden perusteella myönnetty, vaan ihmiset ihan ite päättävät sen ottaa kun rupeavat tettämään pentuja.
Pitäisi otta käyttöön kaksi eri termiä ja puhua erikseen pennuttajista, jotka ilman mitään erityisiä periaatteita teettävät pentuja, ja kasvattajista, jotka ovat tehneet tuloksellista työtä ja kehittäneet rotua. - Kiitos ennakkoluulottomasta asenteestasi!
- Jaa? En kyllä tiedä tuttavapiiristäni yhtään tyyppiä, joka haluaisi naapuriinsa 50kg rähisevän rakin, jota omistaja melkein jaksaa pidellä.
Ja niit tuttui o paljo, ku kaik vitikotki paarustan.
Sitte niitä ketkä tuntee tarvitsevansa tuollaisen, niin niitä en laske kun ovat joko iältään tai henkiseltä tasoltaan alaikäisiä. - Juu, kyllä todellakin olen herännyt siihen että ihmisten tulisi leikkauttaa hamstraamansa elukat:
Tässä maassa on ennätysmäärä koiria, ja koko ajan tulee myös lisää ei-niin-tarpeellisia vahvoja rotuja. Niitä agressiivisia, reviiriä vartioivia uroskoiria ei tarvita yhtään lisää. Ei myöskään tarvita lisää käsittämättömiä sekoituksia dogo-akita-rotikka-ties-mikä-hässäkkä. Sitten tuohon soppaan lisätään vielä tolkuton määrä kädettömiä koiranomistajia ja esihistoriallisia asenteita viimevuosituhannelta, "koirassa pitää olla pideltävää ja sehän nyt on melkein sama kun iteltä leikattas pallit pois jos koiran leikkautta".
Ihan sama, jos jonkun egnjatke on hiukka pyöristynyt, kunhan ei hormoonihöyryissään ohimennen napsi muita kulkijoita. - Voihan se vinkua juoksuisen nartunkin perään, koira alkaa olla sen ikäinen että vietit alkaa muutenkin viedä; joissain kylillä on kuitenkin pari semmoista narttua. Tai sitten se piippaa vain tekemisen puutteesta.
Vuoden ikäinen koira nyt vaan on sen ikäinen että saatte lisätä koulutusta ja ulkoilua. Koira kuin koira, alkaa jossain vaiheessa päsmäröidä, uros vielä helpommin.
Noilla sekoituksilla koiraa saa viedä lenkille 10km päivässä juosten tai pyörällä. Jossei lähistöltä löydy "metsästyskummia" koiralle, siis metsästäjää joka veisi koiraa metsälle, voi ajokoirasekoituksen kanssa harrastaa vaikka jälkeä. Jotain tekemistä se koira kaipaa.
Eikä niitä kaikkia metsästysrotuihin jotenkin sekoittuneita voi/tarvitse viedä metsälle; johan tuolla pusikossa olisi ihan mahdoton ruuhka. Käyttörotuiset ovat hyviä, keskittymiskykyisiä harrastuskoiria kun niille löydetään sopiva homma. - Jos nartulla on ollut 12 pentua mahassa niin ihan taatusti jokunen pentu jää jossain vaiheessa vähemmälle tilalle ja ravinnolle, on se sitten kohdussa tai sen ulkopuolella; se pieni koko syntyessä ei ole täysin varma osoitus että koira jää muutenkin pienikokoiseksi. Sellaisista voi ihan hyvin kasvaa rotumääritelmän mukainen keskiverto koira.
- Onneksi taisi toisella sivustolla tulla parempia vastauksia...
Jos on tervenivelistä sukua, on pennun kanssa mahdollista mennä tuollaisia lenkkejä. Ei ehkä joka päivä, kun pitää odottaa ja katsoa miten pennun nivelet reagoivat minkäkin pituisiin lenkkeihin. Mutta eihän siitä nyt ole montaa vuosikymmentä kun porokoirien oli paineltava poronajossa noin 50km päivässä, joten sitä kulkemista on harjoiteltava pennusta pitäen...
Tuolla ulkoiluasenteella ei pitäisi tulla ainakaan käytösongelmia liian vähän lenkityksen takia.
Lappalaiset on edelleen käyttökoiria jotka tarvitsevat liikuntaa ja tekemistä, muuten tulee ongelmia. Vaikka monet yrittävät survoa niitä seurakoiran rooliin. Niin en ihan ymmärrä tuota 10min kävely-ohjetta, sehän on vain pissatus ulkona -kovassa sateessa.