- Käy kymmen kilometrin lenkillä, jos ei koira siitä rauhoitu, tee toinen samanmoinen pyörähdys. Noin kärjistettynä.
Hormonit hyrrää eikä nuorella koiralla ole/ sille ei ole ehditty opettaa itsehillintää. Joskus voi joutua juuri tuollaisen liiallisilla kierroksilla kulkevan nuoren koiran lenkityksen ja koulutuksen kaksinkertaistamaan joksikin aikaa, jotta koiran saa taas hallintaan. - Kyllä se on tasan tarkkaan koulutuksesta kiinni: Joskus aikoja sitten meillä oli metsästyksessä käytetty pystykorva, sitten hoidettiin loukkaantuneita luontokappaleita; siinä se oli kaikki pihalla vapaana, rusakonpoikanen, pystis ja varis, eikä se pystis niitä pistellyt poskeensa.
Perheen lemmikki on koko perheen lemmikki ja tämä sääntö koskee jokaista eläintä perheessä lajiin katsomatta. Tämä ei tietenkään ole suositeltavaa, ja vain aniharvalla on metsästysrotu niin hallinnassa että se voi olla saaliseläinten kanssa hengailemassa samassaa tilassa. Helpompaa on tietty jos koiran metsästysviettiä ei vahvisteta, muttei se poista sitä viettiä koirasta, se pitää aina muistaa. - Miksihän jonkun sivullisen pitäisi antaa laittaa urakalla kakkapusseja omaan roskikseensa haisemaan, jos ei koiran pito muutenkaan kiinnosta niin sitten vielä pitäisi tukea toisten harrastuksia. Kiva siinä sitten pestä sitä itteään pois pöntöstä monta kertaa kesässä, kun jotkut laittaisivat sinne kompostoituvia pusseja, pussit pehmenevät ja sisältö leviää pitkin pönttöä.
Vai suurin osa asiallisia koiran irtipitäjiä jotka hallitsevat lemmikkinsä... Toko-kisoissa ehkä. Eihän sitä lakia olisi, eikä sitä olisi tiukennettu, jos tuo pitäisi paikkansa. - Tsemppiä. Joskus se on tehtävä, mutta parempi ajoissa ja koira vielä hyvällä vaikka kroppa pettää.
Joistain klinikoista eläinlääkärin saa kotiin tuollaisissa tilanteissa. - Ajelu ei muuta koiran fysiologiaa mitenkään: karva kasvaa takaisin sellaisena kuin se oli aikaisemmin. Huopaantuminen ensimmäisinä kuukausina johtuu siitä ettei päällikarva suojaa pohjavillaa. Kestää lappalaisella lähes vuoden saada turkki entiselleen.
- Kai sait pennuille tarkoitettua maitojauhetta? Nykyisin pentujen vararavinnot ovat sen verran hyvälaatuisia että saat helposti lisäaikaa pennuille, ilman että niiden kunto romahtaa varaemoa odotellessa.
- Laita Facebookiin viesti sijaisemosta, saa jakaa-ohjeella, ja anna somen hoitaa homma: näissä asioissa ihmiset jakavat yleensä auliisti viestiä, hyvässä lykyssä varaemo löytyy läheltä.
Tai laita vain tekstiviesti emon etsinnästä, mihin laitat omat yhteystietosi, ja lähetä kaikille tutuillesi. Jokunen vuosi sitten oli samanlainen tapaus, josta oli joku lööppikin, miten ihmiset olivat lähetelleet useita tuhansia viestejä. Varaemo löytyi ilmaisesti kuitenkin tuttujen kautta samalta kylältä.
Yksi tuli vielä mieleen, mistä voisi kysyä: rodun omat keskustelupalstat tai paikkakunnan eläinlääkärien vastaanotot. - Jos sen luvan oikeasti! haluaa kysyä, saa sen maanomistajankin selville ihan vaan kyselemällä, selvittämättä mistään rekistereistä, joita on tämä maa pullollaan.
Kannattaisi myös tutustua tarkemmin erilaisiin elinkeinoihin, myös harvinaisempiin, esim. ei niitä marjanpoimijoita tule ulkomaita myöten harrastuksen vuoksi maahan, vaan sitä olisi tarkoitus saada palkkaa.... - Jos ei ole mitään kerrottavaa keskusteluun aloittajan antamasta aiheesta, miksi pitää haastaa riitaa, kiroilla ja huudella hävyttömiä? Tätä palstaa lukevat myös lapset ja nuoret, joten voisitteko edes yrittää käyttäytyä. Tosin ei noita halua kukaan aikuinenkaan lukea. Kannattaisi myös perehtyä Suomi24:n sääntöihin ja suosituksiin keskustelupalstoista. Turha ihmetellä miksi keskusteluita ja kommentteja katoaa:
Asiattomista kommenteista ilmoitetaan ylläpidolle. - Ai niin, aloittajalle: Huonona päivänä kävelemme rähinöistä ohi kuonot kohti taivasta suomatta vilkaisua, hyvänä päivänä menemmä kyllä ohi, ja sitten kysyn tarvitsetteko ohitusharjoittelua, voimme auttaa --ja koirani heilauttelee laiskasti häntää.
- Nojuu, nuo aikaisemmin luetellut on kyllä niitä useimmin kuultuja selityksiä koiran ei ehkä toivotulle käytöselle.
Ihmettelen vaan, miten paljon täällä on ""koiraystäviä"", selitellään/syytellään!, että koira on sitä, tätä ja tota, vaikka tasan tarkkaan käytös on juuri sen mukaista ymmärtääkö omistaja vastata lemmikin käytöksen oireisiin oikealla intensiteetillä --ja ajoissa: selitys koiran käytökseen on hihnan toisessa päässä.
Turha alkaa selitellä taas kodinvaihtajilla ja muilla rescue-lemmikeillä; niitä on vain pieni osa koirista nykyisellä pentutuotannolla, kun puhutaan yleisesti koirien huonosta käyttäytymisestä. Kun niitä käytösongelmaisia on niin paljon ja pahoja onnettomuuksia sattunut myös, että rikoslakiin on tulossa(vai tuliko jo, en ole niin tarkkaan seurannut) lisää ohjeita viranomaislle milloin saa lopettaa ympäristölle vaarallisen eläimen.
Kaikki koirat on koulutettavissa, kaikista ihmisistä ei vain ole kouluttamaan kaikenlaisia koiria. - Kiinnostuksen puute rotua kohtaan.
- Se turkki kyllä suojaa paahteeltakin. Vertailtu kavereiden kanssa miten koirat käyttäytyvät kesäkuumalla: ohut turkkinen makaa auringossa 5-15 minuuttia, lappalainen puoli tuntia ennenkuin vaihtaa varjoon.
Tarkkaa kesähelteellä on vain sydänvaivaisten yms kanssa.
Laiskuuttaan monet kyllä keritsevät ihan mitä vain, kun ei sitten tarvitse paljoa harjailla ja kammata takiaisia pois turkista. Ihan en kyllä ymmärrä miksi pitää ottaa ei trimmattava, paksuturkkinen koirarotu, mikä kuitenkin ajellaan karvattomaksi. Varsinkin kun monesti Suomen suvi on niin lyhyt ja vähäluminen. - Ennen aikaan joka talossa oli pystykorva, jäniskoira, ym, eksoottista oli pitkäkarvainen collie ja puudeli. Onko näillä jollain rodulla vahvaa vartiointi tai koiratappelu taustaa?!
Nykyisin on staffeja, amerikanbuldoggeja, akitoja, dogoja ja ties mitä. Se että joillaikin ei ole koirankoulutus hanskassa ja eikä ihan todellisuudentajua lastenkasvatuksessakaan, on todella riskiyhdistelmä.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun näen että on jätetty koira "vartioimaan" lastenvaunuja ja koira vetää vaunun nurin vauvoineen... Aika naivia koiran inhimillistämistä. - Juu, ihan normaalia pehmeämmälle koiralle alistua tai väistää, vaikka sille vain korotettaisiin ääntä.
- Tuolla oli naapuritalon pihalla istuskellut kettu ja ilmeisesti samainen komea pörröhäntä juoksenteli meidänkin pihalla. Samaa tekee supikoirat: kaveri oli katellut olohuoneen ikkunasta miten supikoirat käänsi porkkanapenkin -kuka niitä puoliksi pureskeltuja enää itse syö.. Ja tämäkin piha taitaa kuulua saman supikoiraperheen reviiriin: Kivaa tämä taajamassa ja kaupungissa asuminen, luonto tulee niin liki etten ikinä ole mitään villieläimiä nähnyt niin liki oikeissa syrjäseutujen metsissä.
- Normipäivä 2-3tuntia, koira sairas tai sataa kuin saavista kaataen 1,5tuntia.
Toinen ääripää: käytiin pienellä vaelluksella, yövyttiin laavulla, koiran kanssa vuorokauden ympäri... - Samoilla linjoilla, ennemmin kova koira kuin arka: kovan kanssa voi joutua vääntämään useamman vuoden, jotkut hulluuden partaalla, mutta kyllähän se sitten palkitsee. "Kärsittävänä seurauksena" on sitten joka tilanteessa kestävä koira.
- Onpa yleistys. Mäyrä oli meilläpäin niin harvinainen, että sitä käytiin vain kaukaa ihmettelemässä. Jotkun kun tekevät sellaista, mitä kutsutaan riistanhoidoksi:Supikoiria pyydetty enimmäkseen meillä muinoin, joskus tuli kettu. Sairaanoloisen elukan perään lähettiin. Joskus saatiin luolasta päästä hännän kapinen kettu, hyvähän se oli että sellaisen sai päiviltä; sellaiset vain kituu hengiltä talven mittaan, ja onpahan pois levittämästä tautia. Siellähän ne oli koirat, terrierit ja pystykorvat siinä käytössä mihin ne on jalostettu, jäljellä.
Koirat vaan sitten piti pestä kapimyrkyillä pariin kertaan, (#sensuroitu#). Kallista lystiä lähtä sairaan/ vahingoittuneen elukan perään koiran kanssa...
Jos kaikki pitäisi kieltää sen perusteella että hommassa on riskejä, niin mitähän jäisi...?! - Saattaapi aiheuttaa urokselle eturauhasvaivoja, jos paljon juotuu olemaan hiukka kiihtyneessä tilassa juokusutuoksujen takia.