- Muistelenpa minäkin niitä aikaisempia aikoja, jolloin he kaikki olivat palstalla mukana. Oliko mielipidekirjoittelu silloin uutta ja innostavaa, vai mistä johtuu, että niin monet kirjoittelivat säännöllisesti ketjuihin. Saattaa olla, että se entinen puu-näyttö helpotti keskustelua, kun saattoi aina vastata oikeaan viestiin. Nyt voi tulla pelkkiä sekaannuksia, kun viestien väliin ehtii putkahtaa useampiakin kirjoituksia.
Panin muuten merkille senkin, että joskus, vuosikymmeniä sitten, joku ketju jäi parin-kolmen kirjoittajan alueeksi, eikä siihen tullut kukaan sekoittamaan sanailua. Se oli sellaista kohteliaisuutta, jota ei ole nykyisin havaittavissa, eipä sen puoleen, että kovin usein pitkiä keskustelujakaan syntyisi.
Muistelen, että joku oli innostunut runoketjusta ja avasi uuden, kun vanha piteni liikaa. Siihen palstalaiset runoilivat tai siteerasivat säkeitä. Aika mainioita ketjuja. Ja muitakin aiheita ylläpidettiin. Murreketjuista en pitänyt, sillä murteiden kirjoittaminen on taitolaji, ja lukeminen vaatii vielä enemmän. Senjora Lyyli oli sanavalmis kirjoittaja, jonka tekstit olivat pieniä pakinoita. Hänellä oli oma maailmansa, jonka tapahtumia sitten kertoili.
Varmaan näistä entisistä ovat monet jo menneet rajan taa. R.I.P.
Aikaansa kutakin. Nyt netissä on niin paljon muuta, ehkä mielenkiintoisempaa, tietoa vaikka minkälaista, ja keskustelupalstat ovat menettäneet uutuudenviehätyksensä.
Tänne tupsahti ihan kauhea pyryilma hetkeksi. Ikkunasta ei näkynyt kuin harmaanvalkoinen seinämä. Ohi kuitenkin meni, ja nyt aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. - En ole ihan samaa mieltä siitä "vahvasta johtajasta". Hän on saanut lainalaatijoiksi nöyristelijät, jotka laativat asetukset niin, että johtajalla on yksinvalta sanoa ja määrätä.
Hän voi määrätä tuhansia nuoria miehiä kaatumaan sodassa, jonka tarkoitus on taistelijoille epäselvä, määrätä heidät lähtemään ilman huoltoa ja paluutietä.
Hän haluaa palauttaa maansa entiseen suuruuden aikaan, jolloin maa kukoisti maaorjien työllä. Ne ajat ovat takana.
Itse eristäytyy koronan pelossa lähimmistäänkin metrien päähän neuvottelupöydässä.
Vahva johtaja varjelee johdettaviensa menestystä, ei aja heitä lain voimalla aseisiin ja taistelemaan vieraaseen maahan, ei sulje toisinajattelijoita vankilaan, sallii keskustelun.
Hän ei kirjoita historiaa mieleisekseen.
Viimeiset maailman tapahtuvat ovat osoittaneet, että Ukrainalla on vahva johtaja. Hänellä on varmasti kansan vilpitön tuki - Minustakin Puskasuleima on ollut kaikkien aikojen paras nimmari. Se oli rekkaamaton ja kuului Venlastiinalle, joka ilmoitti Puskasuleiman sivupersoonakseen.
Venlastiinan hilpeitä tekstejä oli kiva lueskella, hänellä oli sujuva tyyli.
Hauska muisto Ynnämuun nimmarista, olenkin joskus miettinyt, miten nimet mahtavatkaan kehkeytyä itsekullekin. Minulla oli aikanaan mirjamarja, mutta sitten joku ilmoitti vihaisena, että hänellä on sähköposti sillä nimellä, ja vaati minua vaihtamaan toiseen. Taisin olla sitten pitkään rekisteröitymättömänä, kun jäin pois koko palstalta joksikin aikaa, mutta Makriinana olen nyt viime vuodet täällä tepastellut. - Muistiongelmia taitaa olla monella ikätoverilla?
Minä huomaan, että muistista alkaa kadota nimet, ja monesti ihan jokapäiväiset sanat, jotka pienellä viiveellä onneksi sitten palaavat. Keskustelu vain saattaa mennä pipariksi, kun äkkiä jokin tarpeellinen ilmaisu onkin kadonnut mielestä, eikä saa sanottua asiaansa.
Mutta vanhenemme kaikki, minkä tajusin hyvin, kun katselin Oscargaalaa. Siellä olivat mukana monet Hollywoodin tähdet, joita ei tahtonut tunnistaa nykyoloisina. Esiin talutettiin mm. John Travolta, en olisi ikinä tiennyt, kuka pappa oli, jollei olisi sanottu. Entä Al Pacino, karismaattinen tulisielu, nyt hiukan kumarainen ja hämillisen näköinen herra, joka ilmiselvästi olisi ollut mieluummin jossakin muualla. Eräs daami istui pyörätuolissa, enkä todellakaan arvannut, että siinä oli ihana cabreetähti Liza Minelli.
Tietysti oma peilikuvakin kertoo ikääntymisestä, mutta että ne menneet ihailut suuruudetkin! Kaikkea hyvää heille! - Minä heräsin aamulla ahdistukseen, johon unessa olin joutunut. Siinä olin muka ostoksilla suuressa kauppakeskuksessa, ja kimppuuni kiiruhti nuori ja innostunut teinipoika, joka oli ns. "kärrynvaltaaja". Hän tarjoutui poimimaan hyllyistä ostokseni listan mukaan, ja minä saisin vain istua penkillä odottamassa. Ahdistuin kamalasti, halusin itse valikoida ostoni, mutta poika tempoi kärryäni ja kaveritkin tulivat mukaan selittämään, että tämä on nyt uusi käytäntö.
Ajattelin herätessäni, että Ukrainan tilanne pyrkii uniinkin. Uutta käytäntöä sielläkin nuoret asevelvolliset tarjoavat Ukrainan kansalle, väkisin.
Lumet sulavat. Olin bussilla liikkeellä ja ilahduin, kun bussipysäkin isot lumivallit oli viety pois. ja pääsin kadun yli suojatietä pitkin. Koko lumiajan oli pakko yrittää vilkkaan kadun yli siitä mistä pääsi. Joka kerta henki hampaissa.
Meidän lähiössä autoilijoilla on edut puolellaan, kuten olen varmaan marissut aikaisemminkin. Pysäkit hankalien matkojen päässä ja hoitamattomina.
Mukavaa, että harvemmin palstalla kävijät eivät ihan unohda porukkaamme. Näinä eristyksen aikoina kannattaa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumiset. Aina se virkistää, kaikkia. - https://is.mediadelivery.fi/img/978/ee90e2d4b3f5efdff434fd10ea128674.jpg.webp
Iltalehti tänään /Asuminen - Teksteistä voi useinkin bongata ihan hassuja sanamuotoja, ikävä vaan, että niitä ei sitten muista jälkikäteen. Usein tulee lukeneeksi jonkun yhdyssanan väärällä painotuksella, eikä sitten yhtään ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Minulla on myös tapana kääntää sanoja automaattisesti. Joskus ne huvittavat todella.
Pentikillä kuulemma on käynyt kamala käpy, kun olivat nimittänet erään tuotteensa nimityksellä, joka käännettynä on törkeä.
Jatketaan lukemista! - 60-luvulla menimme kesämökille kesäkuun puolivälissä. Mökkimme oli silloin avoimella alueella, eikä metsä ollut vielä kasvanut sen ympärille. Nyt olemme mäntymetsän keskellä. Luonto muuttuu, ystäväiseni. Metsää on jopa kaadettu pari kertaa tuolta entiseltä pellolta.
Luonto ottaa omansa heti, kun peltoa ei kynnetä eikä kylvetä. Voimakkaassa maassa männyllä oli n. 60 cm vuosikasvut.
Lapseni ovat jo itsekin lähes eläkeiässä. He eivät enää vietä kesiään minun kanssani.
Minun kesämökkini ei ole mukana "Huvila ja huussi" -ohjelmassa.
Tiedoksesi, että kesää jatkuu monta viikkoa vielä juhannuksen jälkeenkin, niin että kyllä siitä kerkiää nauttimaan siitepölyajan loputtua.
Millaiset periaatteet itselläsi on? - Minun mökilläni on avokuisti, joka kerää siitepölyä koko alkukesän. Juhannuksen tienoilla on pahin aika, kun männyn siitepöly peittää kaiken ja estää jopa uimisen, kun rantavesi on kuin keltaista velliä. Kuistin saa kesäkuntoon vasta, kun siitepölyaika on ohi. Kuistin siivoaminen on hikinen urakka, enkä todellakaan kadehdi niitä. joilla on puoli pihaa laudoitettu ja avoin grillikatos ja oleskelutilat. .
Minulla ei ole painepesuria, enkä tiedä, miten se ottaa vettä. Kuinka sillä rakennelmat pestään ?
Kesämökki on aina työllistävä lomapaikka. Jotain pitää aina fiksata, ja kun suuren osan aikaa on kaupungissa. ongelmat saattavat kerääntyä harmittavasti.
Samanlaistahan se on omakotiasujallakin. Aina pitää olla valmis tarttumaan vasaraan tai lapioon. Pihapiirissä on hommaa kesät talvet.
Mutta ihminen tarvitsee vaihtelua elämäänsä. Sitä mökkeilijälle kertyy. - "Suorapuheisuus" on vaativa laji, eikä sitä pitäisi harjoittaa, jollei pysty asettamaan sanojaan loukkaamatta kuulijaa. Miksi ylipäätään ihmisen pitää olla "suorapuheinen", kun se useimmiten on negatiivinen mielipide? Ei ole koskaan odotettavissa mitään hyvää, jos joku sanoo, että aikoo sanoa suoraan mielipiteensä. Se on aina varoitus.
Aamu-uutisissa on Oscargaalassa sattuneesta välikohtauksesta puhuttu, kun juontaja ei osannut erottaa toisistaan huumoria ja loukkauksia, vaan suorapuheisesti tölväisi nimeltä mainiten sairauden vuoksi kaljuuntuvaa daamia. Hänen miehensä tulistui ja kävi mottaamassa juontajaa leukaan. Tuntia myöhemmin hän sai parhaan miesosan palkinnon, mikä laukaisi hänet kyyneliin.
Ne tunteet, ne tunteet!
Takatalvi pamahti niskaamme, hyinen sää ulkona. Seuraan säätä ikkunastani korkean koivun latvan mukaan, ja nyt se huojuu viimassa ikävästi. Usein oksilla istuu harakka tai kaksi, koska maisemaa on sieltä helppo silmäillä, mutta nyt ei näy ensimmäistäkään. Varmaan varpaita paleltaisi tuulisella oksalla.
Toivo Ukrainan sodasta heräilee, kun rauhantunnusteluja aletaan käsitellä Turkissa tänään tai huomenna. Toivottavasti Putinin puoli ottaa asian jo vakavammin kuin aikaisemmissa tapaamisissa.
Nojatuolissa tulisi istuskella leppoisasti ja lepotilassa, mutta maailman tilanne on ainakin minun mieleni niin myllännyt, että ahdistus tuntuu aamusta alkaen. Siksi en osaa mitään kevyttä ja mukavaa odottaa tältäkään päivältä, vaikka menenkin harrastuspiiriini iltapäivällä.
Hyvää alkavaa viikkoa kuitenkin kaikille. Toivottavasti elämä jatkuu hilpeämmissä merkeissä täällä nojatuolinkin syvyyksissä. - Iltasanomatkin osallistuvat terassikeskusteluun.
- Huomenta, huomasin, että kello osoittaa jo maanantaita.
Jopas on iltavirkuilla ollut vilkas keskustelu nojatuoleissa.
Nyt kannattaa jo mennä levolle ja ottaa nukahtamislääke. Melatoniini, vai mikä se onkaan.
Virren sanoin: Joka aamu on armo uus. - Miksi joku olisi mihinkään "syyllinen" tässä keskustelussa.
Mielipiteitä erilaisista kesämökin käyttötavoista. Kuka viihtyy, kuka ei. Yhä vielä on niitä, jotka haluavat tiskata käsin, pestä nyrkkipyykkiä laiturin nokassa, kantaa vesiä ja saunapuita jne.
Ei se ole mahdotonta tänäkään aikana.
Kun mökistä tulee loma-asunto kaikilla mukavuuksilla, niin se on ihan OK tietenkin. Joillekin se on ympärivuotinen toinen koti, jossa käydään niin usein kuin mahdollista.
Vanhan mummonmökit eivät ole talviasuttavia, joten ne pysyvät vain kesäkäytössä.
Kesäpaikka kuitenkin on monille rakas. - Niin, minun aikoinani ei mökillä ollut mitään mukavuuksia, ei jääkaappia, eikä edes puhelinta, ja ihan tunnelman vuoksi poltimme öljylamppua iltaisin, vaikka sähkötkin mökissä on.
Ainoa pelko minulla oli, että jos putoan kaivoon, ei kukaan tule pelastamaan. Kaivosta nostettiin vesi seipään päähän kiinnitetyllä ämpärillä. Mitään onnettomuutta ei kuitenkaan koskaan sattunut.
Ne olivat onnellisia kesiä.
Nyttemmin on uusi kaivo ja sähköpumppu. Ei kuitenkaan ole vesijohtoa sisään vedetty. Hana on talon ulkoseinällä, ja siitä otan ämpärillisen kerrallaan. Edistystä! - Kyllä mökkielämä kutsuu näinäkin päivinä nuoria kaupunkilaisia.
Kyllä moni viihtyy lastensa kanssa koko loman ajan. Lapset ovat mukavaa seuraa.
Ei lasten kanssa lomailu tee kaikista rättiväsyneitä. - Ilmastonmuutos on mainio selitys moneen asiaan.
Tämä ultraviolettisäteiden välttäminenkin on peräisin jostain 80-luvulta, jolloin todettiin, että otsonikerros on ohentunut ja suorastaan kadonnut pohjoiselta pallonpuoliskolta, ja siitä syytettiin freonia, joka oli suihkepullojen pontimena. Suihkedeodorantit hävisivät kaupoista ja samoin monet muut suihkeet. Onko otsoni palautunut, en tiedä, mutta siitä lähtien on rusketusta ja auringonvaloa pyritty välttämään.
Vielä minun lasteni aikoina rusketus oli terveellistä ja auringonvalosta saatiin vitamiineja talven varalle, Ihon palamista tietenkin piti tuolloinkin välttää, ja ymmärrän hyvin, että palanut iho on otollinen kaikenlaisille sairauksile, myös melanoomalle. - Minä ja lapseni olimme kaiket kesät mökillä viikkokausia 60-luvulla. Lapset juoksivat kelteisillään pihalla, uitiin monta kertaa päivässä, saunottiin, soudeltiin, syötiin yksinkertaista ruokaa, jota käytiin ostamassa kauppa-autosta. Lapset olivat terveitä, kukaan ei saanut punkkia, ketään ei ampiainen pistänyt, koskaan ei ole käärmettä tavattu, ja muistoissamme kaikki päivät olivat aurinkoiset ja helteiset.
Oi aikoja entisiä. - Törkeää?
- Niinhän se on, kuten jo kirjoitinkin klo 10:36, että kesämökin idea on muuttunut tuosta menneitten aikojen mökkeilystä.
Enää ei lomalainen vietä aikaa klapeja pilkkoen, porkkanapenkkiä kitkien ja hilloamalla syksyn marjoja, puhumattakaan viikottaisesta ruohonleikkuusta tai nyrkkipyykistä.
Vielä on niitä joiden mielestä tuollainen touhuaminen kuuluu kesämökille, mutta suurin osa kaupunkilaisista kokee mökkeilyn pakotyölaitoksena, jollei siellä voi olla rennosti lepotuolissa tai paljussa. Koko palsta on rakennettava siten, ettei siellä tarvitse tehdä mitään, vaan terassit peittävät kasvavan nurmen ja sähköllä hoidetaan veden tulo ja lämmitys.
Ihan OK.
Vielä puoli vuosisataa sitten lapset saivat juosta koko kesän ulkona aamusta iltaan, melskata soutuveneessä, uida saunarannassa, rakennella majoja ja ruskettua.
Nyt tuollainen meno kauhistuttaa ajatellakin, lapsillehan voisi sattua vaikka mitä, on punkkeja ja vesikasveja, mutaa, metsissä käärmeitä ja muurahaisia, paljas iho saa liikaa ultraviolettisäteitä ja melanooma uhkaa, majan rakentamisessa voi veistää puukolla haavan, tai pudota puusta.
Onneksi on järki voittanut, ja lapsillakin on mahdollisuus sivistyneeseen lomanviettoon huvimajassa, puutarhakeinussa ja kuistille nostetun tv;n ääressä. Liikuntaa saavat urheiluleireillä, missä oppivat juoksemaan ja ehkäpä uimaankin.
Ihan OK. - Olenkin sitä mieltä, että kesämökkikulttuuri on muuttunut meidän lapsuudestamme, jolloin mokille tosiaan mentiin elämään yksinkertaista mökkielämää saunomisineen ja marjastamisineen. Ja oikeastaan niin oli vielä nuoruutemmekin vuosina, kun lasten kanssa sinne kesän alussa muutettiin.
Joitakin vuosikymmeniä sitten mökille roudattiin käytöstä poistetut vaatteet ja jalkineet, astiat oli käytöstä poistettuja, kattilat lommoisia. Kaikki kelpasi mökille, joka ei saanut olla mikään rahanreikä.
Muistan, kun vanhempani rakensivat kotikaupunkini saaristoon kesämökin, päivittelivät naapurit sitä luksusta, mitä tämä mökki edusti, kun siihen oli ihan ostettu sahalta puutavaraa ja otettu ulkopuolista apua rakentamiseen. Siellä päin periaatteena oli, että mökki ei saanut maksaa mitään. Tosi kierrätystä.