- Dimitri Medvedev on julkaissut uuden kartan Ukrainan tulevaisuudesta. Se siitä "pienestä sotilaallisesta projektista", joka alkoi 24,2,22,.
- Minkä maan presidentistä puhut?
- Tarkoittaako arv. Ano, että olisin siinä suhteessa ainoa? Uskoisin, että jokainen kirjoittaja seisoo omien sanojensa takana. En voi muuta ajatella. Pahinta mitä voi tehdä, on sanoa jälkikäteen: "En minä sitä tarkoittanut".
Nauti keskusteluista, sehän on palstan tarkoitus. - Jos mä sitten vaan räppään!
- Nauti sinäkin kesästä ja ota osaa keskusteluihin yhtä terävästi kuin tähänkin asti.
- Tarkkana olen minäkin oppinut olemaan keittiön koneiden kanssa. Onhan tietysti joskus sattunut, että kiireessä on unohtunut sammuttaa uuni, tai kahvinkeitin hautoo kahvitilkkaa pannun pohjalla tuntikausia, mutta kenellepäs niin ei olisi tapahtunut.
Koskaan en uskalla jättää pesukonetta toimimaan yksikseen. Sen opin jo aikoinaan pulsaattorikoneen kanssa, kun se sylki vettä kannen alta kylppärin lattialle. Pelkäsin ihan oikeasti vesivahinkoa ja kuivasin luutulla vedet lattialta aina kiireimmän kaupalla. Kerranhan kävikin niin, että talonmies yritti syyttää minua vesivahingosta alakerrassa, mutta osoittautui, että talon joku vesiputki oli vuotanut ja kastellut alakerran katon. - Huomenta.
Ei sada, ei tuule, lämmin kesäpäivä luvassa.
Tänään heräsin hyvillä mielin, hyvän unen jälkeen.
Eilinen harmitus on ohi, sillä ilokseni huoltofirma soittikin ovikelloa puolilta päivin ja pesukoneeni tuli kuntoon. Niin mukava korjaaja, selitti työn vaiheita, etsi vikaa, sillä kone kävi ihan hyvin, eikä mitään vikaa osoittanut, silti lattialle valuu vettä lammikoksi asti.
Kaveri löysi lopulta vesihanan ja koneen välisestä yhteydestä tiivisteen, josta hiukan tihkui vettä, joka huomaamatta valui letkua pitkin koneen ja seinän välissä ja löysi tiensä koneen alle. Kone on ihan kunnossa ja tiiviste korjattu.
Tralaa.
Tänään jaksan varmaan enemmän kuin viime päivinä olen jaksanut. Toivon ainakin, että voimat riittäisivät saattamaan loppuun aloitetut hommat. Olen viime aikoina kokenut, että työ jää helposti kesken, kun on pakko kesken kaiken istua lepäämään pienenkin ponnistuksen jälkeen. SkillaNin isoa urakkaa en olisi pystynyt tekemään. Mutta taitaa meillä olla ikäeroakin monta vuotta.
Kaikkea hyvää nojatuolilaisille ja ollaan kuin ei oltaskaan. - Eihän tässä kukaan millään pitemmällä reissulla ole käynytkään, jollakin lomakeikalla ehkä kotimaan matkalla.
On jo tätä ikää ja kankeutta sen verran, ettei ulkomaan keikoille mieli vedä. Kotimaan matkailukin edellyttäisi kiertelyä nähtävyyksistä toisiin, tai sitten patikointia kauniissa maisemissa.
Jätetään väliin, ystävät. Katsotaan matkailuohjelmia telkkarista, se on näillä ikävuosilla suositeltavaa. Ne elämykset voimme jakaa tasapuolisesti keskenämme, joten minkäänlaista kateuden piikkiä ei tarvitse kokea. - No voi sentään. Huomasin lysähtäneeni siihen vanhaan nojatuoliin.
Taas uusi todiste hajamielisyydestäni.
Motkotin siinä huoltofirmojen pitkiä tilausaikoja. Miten mahtaa käydä sellaisten, joiden liesi on epäkunnossa, kun huoltoa saa odotella viikon päivät ja olla tavoitettavissa mahdollisen soiton vuoksi aamusta iltaan.
Ja muistelin taas menneitä. Mitäpä sitä ikäihminen muutakaan.
Huomasin, että joillakin on ollut sukulaisvierailuja merkkipäivinä. Meillä ei varsikaan nyt korona-aikoina ole noteerattu niitä, mutta huomasimme, että ensi vuonna saamme suurin piirtein 200-vuotispäivät juhlittavaksemme, kun perheessä täytetään pyöreitä urakalla. Päätimme juhlia kaikkia yhdessä juhannuksena, niin selviämme yhdellä kakulla.
Kun nyt varoitetaan kaikkialla inflaatiosta ja hintojen noususta, niin sekin puolustaa juhlien tiivistämistä.
Hyvää viikon alkua. - Huomenta nojatuoliin!
Minä tässä ihmettelen, kuinka vaivalloista on saada korjaajaa paikalle. Pesukoneen alle muodostuu vesilammikko. Yritän muistaa sulkea hanan, mutta aina välillä sen unohdan.
Onneksi lattia kestää veden, niin että ei ole vesivahinkoa syntymässä, mutta harmittaahan se. Joku tiiviste on prakannut.
Soitin viikko sitten firmaan, josta kone on ostettu, lupasivat ottaa yhteyttä, mutta mitään ei ole kuulunut. Nyt soitin taloyhtiömme käyttämään vesijohtoliikkeeseen ja sieltä luvattiin tulla ensi viikolla "jonain päivänä"! Eli pitää olla passissa aamusta iltaan ja odottaa puhelinsoittoa. Huoh.
Onneksi kone kuitenkin toimii.
Tänään heittää Jaakko sen kuuluisan kylmän kiven järveen. Minua se ei hetkauta, sillä en ole uimassa käynyt, vaikka mökilläkin oli pitkät ajat.
Muistelen vain, että ns. mätäkuukin alkaa tässä heinäkuun lopulla. Muistan lapsuudesta, että naarmut helposti märkivär kesäkuumalla. Näin jälkikäteen voi vain ihmetellä, kuinka sota-ajan huono ruoka vei vitamiinit ja vastustuskyvyn lapsiltakin. Ei silloin ollut mitenkään ihmeellistä, että naarmut eivät parantuneet. Muistan, että lääkäri määräsi minulle pullollisen kaameaa lääkettä nimeltä Hepatonicum, jota oli otettava ruokalusikallinen päivässä. Puistattava kokemus.
Kaikkea sitä mieleen nouseekin! - Kyllä tuntuu tutulta, kun mielikuvissani näin Skillanin etsimässä maalarinteippiä.
Minulle käy nyt usein niin, että tämä käenpoika peräkammarista on käyttänyt esim. teippirullaa ja pannut sen eri paikkaan, kuin missä minä olen sitä vuosikymmenet säilyttänyt. Eihän sen tarvitse olla kuin väärällä hyllyllä komerossa, kun en löydä sitä.
Olen myös itse taitava kadottamaan tavaroita. Vuosikymmenet sitten olin lähdössä hautajaisiin, ja siihen aikaan oli ihan muodikasta käyttää mustaa pitsihuivia hatun sijaan. Se oli minulla taiteltuna lähtöhetkellä kädessä. Ja sitten se ei ollut! Se katosi kuin tuhka tuuleen ja jouduin menemään paljain päin.
Joitakin aikoja myöhemmin löysin huivin pussista, jossa säilytän kaupan muovikasseja. Olin viime hetkellä ottanut lähtiessäni mukaan muovikassin vaihtokenkiä varten, koska näytti sateiselta. Huivin olin ajatuksissani työntänyt taitettujen muovikassien joukkoon.
Kyllä ne kadonneet joskus esiin putkahtavat odottamattomista paikoista.
Onnea etsintään SkillaN. - No toivottavasti ei moitita!
Yritetään yhdessä. Eikös sekin ole joku mainoslause, joka meitä tsemppaa!
Kaikki apu on tarpeen täällä murheen laaksossa. - Anteeksi sananvalintani.
Koetan opetella esittämään ajatukseni loukkaamatta lukijoita.
En kuitenkaan peruuta sitä, että Vierikko on mielestäni hieno näyttelijä. - Demeter!
"Yrittänyttä ei laiteta," sanotaan.
Voisimmekin laajemmin paneutua tähän lauseeseen, jota en ole ikinä käsittänyt. Minne ei laiteta?
Ilmeisesti joku murremerkitys?
Olen valmis oppimaan, ties vaikka tässä asiassa olisin valmis tulemaan opetetuksikin. - Älä nyt tollasia kysy!. :) Hajamielinen kun olen, en muista ohjelmien nimiä, joita tv:ssä on esitetty. Niitä on vuosikymmenten varrella ollut aikamoinen määrä. Vilkaise vaikka Wikipediaan, siellä on luettelo hänen tv-osistaan.
Teatterin lavalla en ole häntä koskaan nähnyt, jollen väärin muista. Kun on näillä vuosikymmenillä, ei kaikki asiat mielessä pysy. - Juu, Demeter, Koiviston lausahdushan se on, kuten kaikkien tiedossa lienee. Mutta toistelen sitä silloin tällöin :))). Hyvä ohje, mutta sen seuraaminen ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Minä yritän nyt parantaa tapani, (taas). - Sää jatkuu aina vain lämpimänä täällä meillä päin. Aloitin aamuni jo klo 4.30 ja vaikka sitkeästi yritin jatkaa uniani, en onnistunut torkahtamaan kuin hetkeksi.
Niinpä olen katsonut aamun tv-antia ja sieltä tuli mm. mielenkiintoinen haastattelu, kun Jari Tervo jutusteli Vesa Vierikon kanssa. Vierikko on mielestäni yksi Suomen hienoimpia näyttelijöitä, ja Tervokin oli haastattelijan osassa ihan asiallinen.
Pandemia on pitänyt meidät yli kaksi vuotta poissa teattereista ja muista yleisötilaisuuksista. Nyt on toivottavasti taas mahdollisuus vähän tuulettaa kutistunutta elämänpiiriä ja käydä teatterissa. Festaritkin kuulemma vetävät kansaa ennätysmääriä. Me kaipaamme yhteisiä kokemuksia.
Asiasta toiseen:
Minä yritän pitää mielessäni elämänohjetta, jonka olen moneen kertaan tälläkin palstalla sanonut: Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.
Minä vain en näköjään pysty omia neuvojani seuraamaan. En ole paljon oppinut tähän ikään mennessä. - Oi kiitos neuvosta.
Tästä se nähdään, että vanhoilla ei ole perustietojakaan hallussaan.
Niinhän olen aina itsekin sanonut.
Mitä tulee suutarilla käyntiin, niin jos tarvitsen kenkäplankkia, menen kyllä ihan vaan kukkaro kädessä suutarin ovesta, Ja jos kenkä on rikki, vien sen suutariin, en kenkäkauppaan. - Kyllä Omagurun hinta tiedossa on. Se on muistaakseni 35€/h.
- Minä luovuin aamulehdestä jo vuosia sitten, kun en jaksanut kantaa vanhoja pois paperikeräyslaatikkoon. Pian opin lukemaan ruudulta lehden, siellä uutiset säilyvät pitemmänkin aikaa.
Minulla on sama tilanne, että mökin pihan työt eivät enää suju, ja alistun siihen, että luonto on vain lainannut pihapiirin asukkaille ja ottaa nyt omansa takaisin, kun siihen on tilaisuus. Kahden vuoden tauko puutarhan hoidossa on riittänyt. Uskon, että ensi vuonna siellä ei mitkään istutukset enää kasva. Jopa marjapensaatkin tukahtuvat sananjalkoihin ja pihlajantaimiin. Mökki on metsän keskellä aurinkoisella kunnaalla.
Anoppini oli aikanaan istuttanut suurimman osan 1950-luvulla niin pensaat kuin perennatkin.
Minä kiinnostuin pioneista ja istutin niitä toistakymmentä erilaista pihapiiriin. Tänä vuonna vain muutama kukka ponnisteli metsäheinän sisältä ja vuohenputki valtaa loput alueet.