- Tässä on sulle kuvaa:
https://www.youtube.com/watch?v=ZECfKSqhU4c - Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi, olen minä nuorena paljonkin lavoilla tanssinut. Ja myöhemmin erilaisilla illalliskutsuilla ja hääjuhlissa.
Ja joskus vuosia sitten jopa Ruotsin laivalla. Kavaljeerini sanoi, että olen paras tanssija Lontoon tällä puolen. Kysyi: " Voisimmeko joskus tavata?" Vastasin: "Se ei oikein käy, olen naimisissa."... johon hän vastasi: "Ei se mitään, niin minäkin olen."
Emme tavanneet myöhemmin :-))
Elämässä sattuu ja tapahtuu. - ...tai ainakin skandinaavisten viikinkien rotua enemmän.... heidän jälkeläisiäänhän ne normannitkin olivat.
- ..ja mitään vantteraa emäntätyyppiä minusta ei saa millään. Olen vaalea, pitkäjalkainen normannien jälkeläinen.
- Minun isovanhempani, heidän vanhempansa, heidän vanhempansa.... j.n.e. ovat olleet ruotsinkielisiä, ja siellä suvussani on useilla naisilla ollut nimessään tuo Sophia, joko noin kirjoitettuna, tai sitten Sofia. Edesmenneen mieheni äiti oli Sofia, samoin tyttärentyttäreni yksi etunimistä on Sofia. Annojakin löytyy esiäideistäni.
Joten, mistään kovin ihmeellisestä ei ole kysymys, ainakaan minulle itselleni. - Kiitos kommentistasi. Psykologian opettajani koulussa kertoi siitä, miten ihmisen luonne on kuin pallo, jos on jollain puolella pullisttuma, on vastaavalla puolella samankokoinen aukko. Aina on ollut (onneksi) superlahjakkaita ihmisiä, joilla on sitten ollut heikkoutensa. Lainaan tähän pätkän Eino Leinoa, (hänkin yksi niitä superlahjakkaita):
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Eino Leino: Hymyilevä Apollo
Kiitos Matille kaikista hienoista hetkistä, joita meille soit! - Minulla on kauniit, valkokultaiset, timantein koristellut sormukset. En näe mitään syytä ottaa niitä pois sormestani muutoin kuin kotitöitä tehdessä.
Iltapäivätansseihin ei ole mielessäni kutsu kuulunut. Tanssimisesta kyllä pidän paljonkin. - Hyviin, mielenkiintoisiin keskuteluihin, ettei tarvitse tänne kirjoitella. Lisäksi seuraksi konsertteihin, teatteriin, museoihin, näyttelyihin ja päiväkävelyille. Ja vaikkapa katsomaan jalkapallo-ottelua.
- Olen huomannut saman. Mutta onko sillä nyt niin kamalasti väliä? Vai oletko täällä etsimässä tanssiseuraa/elämänsulostuttajaa?
Itsekin haluan vain tasoiseni miehen. Sivistyneen, viriilin, varakkaan. - En ole käynyt koskaan päivätansseissa eläkkeellä ollessani, olenko jäänyt jostain paitsi?
Työni puolesta olin joskus mukana sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli vieraana eläkeläisiä.
Oikein silmäni aukenivat, en osannut kuvitella, millaista oli meno siinä ikäluokassa, oikein nyt hymyilyttää.
Hassuinta oli, että papat hakivat minua tanssimaan, vaikka siellä oli heidän oman ikäluokkansa daaameja odottamassa tanssiin kutsua. Ei se mitään, herrat olivat kohteliaita ja ystävällisiä,
Katsoin kuitenkin, että minun viisaampaa vetäytyä sivummalle, koska olin siellä vain virkani puolesta, ja antaa tilaa heille, jotka olivat tulleet pitämään hauskaa. - Minun puolisoni on siirtynyt tuonpuoleiseen jo melkein 9 vuotta sitten, ja käytän yhä sormuksiani joka paikassa. Onko olemassa jokin sääntö, että pitäisi ottaa kauniit, omaksi saadut sormukset pois kädestä leskeydyttyään? Olen yhä edesmenneen puolisoni puoliso, kunnes joku saa hänen paikkansa. Tai sitten ei koskaan kukaan.