- Kummin päin yksipuolista? En tiedä, mikä mättää. En ota hänestä yhtään mitään selvää.
- Kenelle H:lle tämä oikein on? Jos olisi minulle, niin tämä olisi kyllä hämmentävä aloitus, koska minulle on ollut jo monta vuotta selvää, että hän on käynyt täällä ja että hän tietää myös minun käyneen.
- Kenelle oli tällainen viesti? Jos olisi minulle, niin asia ei ole ollenkaan noin.
Sen sijaan välillä tuntuu ihan samalta kuin aloittajasta. Että olin vain sitä varten, että hän pääsisi elämässään eteenpäin. Jonkun toisen kanssa. Että oli kiva, kun rakastan häntä ja kun olisin tehnyt mitä vaan meidän eteen. Ja teinkin, pistin koko elämäni likoon. Mutta en tiedä, oliko hänellä koskaan aikomustakaan mihinkään, vaikka olisin tehnyt mitä.
Minustakin tuntuu, että olen ihan rikki. Tekisi oikeastaan mieli vain mennä jonnekin ja itkeä. Sen jälkeen miettiä, että mitäs nyt.
Tuntuu, etten tee enkä ole tehnyt mitään oikein, vaikka olen yrittänyt mitä ja miten. Syyllistän jatkuvasti itseäni kaikesta, mikä minun olisi ehkä pitänyt tehdä toisin.
En tiedä, onko tämä vain liian monta stressaavaa asiaa sisältäneen päivän ja huonosti nukutun yön seurausta. Mutta alan olla ihan loppu. Jos olen toiveikas, niin putoan aina pimeyteen. - Kirjoitan tähän alle sen, että kirjoitan täällä vain tällä nimimerkillä. Jos ja kun oikea tunnistaa tai on jo tunnistanut, niin tunnistat minut tästä. Ei ole edes mahdollisuutta kirjoittaa toisella nimimerkillä, puhelimeni ei päästä viestejä läpi, jos ei ole rekisteröityä nimimerkkiä, siksi tämä nopeasti kyhätty nimimerkki.
- Jos olet hän, niin kyllä. Toivoisin niin ja ainakin minun puolestani sellainen onnistuu.
- Kerroitko sen hänelle? Toisella osapuolella ei välttämättä ole varmaa tietoa asiasta, jos näkee toisen elämän vain ulkopuolelta, eikä tiedä toisen omia ajatuksia.
Rehellisesti sanottuna minäkin olen ihan väsynyt tähän miettimiseen. En sinun miettimiseen, vaan tämän tilanteen. Vie voimat kaikelta muulta. Joko joo tai ei, mutta ei mitään tällaista ehkä, jos kuu sattuu olemaan oikeassa asennossa oikeaan aikaan. Tämä epätietoisuus ja epävarmuus stressaa minut sairaaksi. Koko ajan on jotain, mutta ei sitten kuitenkaan, ja ei ole mitään, mutta silti kuitenkin on. Kumpikin kuitenkin jollain tasolla tuntuu tietävän toisen pelot yms. ja tilanteen muutenkin, niin miten emme silti pääse puusta pitkälle..?
Ja olen siis eri ihminen kuin aloittaja tai kukaan muu tähän aloitukseen kommentoinut. - Missä törmäsit häneen, siis melkein? Ja kehen naiseen? Jos olisit "minun" hän, niin olisitpa tullut juttelemaan! Olisi ehkä helpompikin jutella jossain muualla kuin siellä, missä yleensä törmätään. Olen välillä lukossa siellä, ja siksi harmittaa, että näemme yleensä vain siellä. Vaikka näkemisesi on aina mukavaa, missä tahansa. Olisi muutenkin kiva nähdä enemmän myös sen talon ulkopuolella. Ja jutella enemmän, jutellaan niin harvoin, satunnaisesti ja pikaisesti, ja yleensä ne tilanteet tulee niin yllättäen, etten aina osaa ilmaista itseäni parhaalla mahdollisella tavalla, ja menee niin nopeasti ohi, etten aina edes ehdi kysyä sinulta mitään.
- Kyllä minua jännittää. Jännittää aina ihan hirveästi, ehkä enemmän, kuin hän osaa arvatakaan. Mutta ei se jännitys mikään este "meille" ole. Ei siis ole sellaista, että jotenkin peruuttelisin tai jänistäisin, vaan näkyy ehkä ujoutena, ja kun on vielä epävarma hänen ajatuksistaan, niin se lisää sitä jännitystä. Pitäisi vain saada viettää enemmän aikaa yhdessä, mieluiten kahdestaan, niin kyllä se siitä hälvenisi. Minulle se jännitys kertoo myös siitä, kuinka paljon hän minulle merkitsee. Helpompaahan se on olla ihmisten kanssa, joita kohtaan tunteet ovat neutraaleja tai ei-tällaisia.
- Kenelle tämä viesti on? Naiselle vai miehelle? Ja kenelle?
- Kenelle oli tällainen viesti?
Aloitus ei ollut M:lle, jolle olen kirjoittanut, vaan joltain toiselta jollekin toiselle. Sen tietää jo siitä, että en kirjoita "sydän" -sanaa toisessa muodossa kahdella m-kirjaimella, koska se kuuluu kirjoittaa yhdellä. - Joo. Ja tuolla helppoudella tarkoitan siis sitä, että hän tuntuu niin oikealta, että minun ei tarvitsisi edes miettiä asiaa. Tiedän vain, minne sydämeni kuuluu, eikä siinä ole mitään epäselvää. Ja jos vertaa esim. johon kuhun muuhun mieheen, niin helposti sitä puntaroi omia tunteitaan, että onko niitä vai ei ja että haluaako jotain vai ei, mutta hänen kanssaan mitään tällaista epäröintiä ei ole eikä ole ollut missään vaiheessa. Minä vain tiedän, että hän on se HÄN, elämäni mies. Täydellinen kaikkine piirteineen ja eri puolineen.
Tietysti se tässä myös vähän pelottaa. Että siinä hän on, kaikista maailman ihmisistä se, jonka haluan päästää lähelleni. Jota rakastan, vaikka mikä olisi. Jos ei olisi niin paljon tunteita ja jos eläisin tai olisin kiinnostunut jostain toisesta miehestä, olisi helpompi pitää oma suojakuori ja pysyä jotenkin vähän etäisempänä. - Voisin kysyä ihan saman kysymyksen mieheltä. Olen ollut ihan ulapalla tästä tilanteesta alusta asti...
Koko jutussa on koko ajan, ainakin minun puoleltani, ollut kyse siitä, haluaako hän vai ei. Siihen kulminoituu kaikki, enkä tiedä vastausta asiaan. Vain hän tietää, mitä haluaa, eikä hän ole kertonut sitä minulle missään vaiheessa. Se on myös ollut se ongelma tässä. Hän ei ehkä tajua sitä, että reagoin hänen viesteihinsä ja tilanteeseensa. Hän on tässä tilanteessa se, jonka haluamisista ja aikomuksista on tavallaan enemmän kiinni ja vaikeampi ottaa selvää. Meillä on siinä mielessä erilaiset tilanteet, että minun osoittaessa kiinnostusta, voinee siitä päätellä, että myös haluan jotain, mutta hänen tapauksessaan se ei vielä kerro yhtään mitään siitä, haluaako hän elää elämänsä kanssani vai ei.
Ehkä vielä sen voisin kertoa selvennykseksi, että jos näen hänet kävelemässä toisen naisen kanssa käsi kädessä kadulla pian sen jälkeen, kun olen itse osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan, niin totta kai laitan hänelle viestin, jossa pahoittelen asiaa ja toivon, että en ole ollut vaivaksi. - Keneltä naiselta kysyt?
- Kyllä sinä pyörit edelleen jatkuvasti päässäni, jos olet hän. Sitä olen yrittänyt jo monta vuotta sanoa, että aikaa tässä vaan koko ajan tuhlataan ja tuhrautuu. Mutta sitten pitäisi jotain myös tapahtua, ei vain asioiden pyörittelyä viikosta toiseen, kunnes huomataan, että taas yksi vuosi on kulunut lisää.
- Mitä tarkoitat tällä tarkalleen ottaen?
- Tuo päivämääräjuttu ei siis täsmännyt? Tai et ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitin? Oletko muuten nähnyt täällä sellaisen aloituksen, jossa kirjoitin hänelle viitaten hänen nimeensä? Mietin vain, täsmäsikö se tai oletko edes nähnyt sitä.
Harmi, jos et ole hän. Olisin toivonut, että asioiden korjaaminen olisi ollut vielä mahdollista. - Ei liity aiheeseen mitenkään, mutta kirjoitanpahan kuitenkin, kun tavallaan välillisesti liittyy... Taidan ilmeisesti olla aika pahasti allerginen paprikalle. Ja mahdollisesti monelle muullekin, joista en vieläkään tiedä. Menen aina ihan sekavaksi mm. paprikaa syötyäni, väsähdän, en saa ajatuksiani kasaan, vaivun jonnekin ja saatan nukahtaa yhtäkkiä moneksi tunniksi. Enkä tajua asiaa ikinä itse siinä vaiheessa, kun tilanne on meneillään. Selviän aina ehkä juuri siitä, mitä olen milloinkin tekemässä, eikä asiaa siksi ehkä ulkopuoliset tajua, mutta asioiden kokonaiskuva hämärtyy minulta usein tuolloin. Kummasti kortisoni palauttaa minut taas ihan tavalliseksi itsekseni... :(
- Okei, ei hän taida minusta välittää...
- Tuo viestin päivämäärä, liittyy häneen...
- Olisin vain halunnut herätä vierestäsi ja olla kanssasi tänäänkin, joten siksi erityisesti tämän osuessa kohdalle, on minulla aina hieman haikeaa. Anteeksi. :'( :') Ajatuksissani silti koko ajan.