- Kaikella kivalla on hintansa ;-).
- Toi mun peitto on 190 cm, ja painaa 92 kg.
- Minäkään en muuten osaa nukkua pelkän pussilakanan alla. Olli aikamoista taiteilua tänne tulemisemme aikoihin, kun panin kesätäkin pussilakanan sisään, yölläkin oli lämmintä 30, joten aikamoista viuhketta kävi makkarissa, "peitto pois, peitto päälle... jne"
Nyt onneksi mittari näyttää sisällä vain 25, joten yö sujunee ihan hyvin. - En keksi, kuka näitä vanhoja aloituksia tänne nostaa. En edes huomannut, että kyse vuoden vanhasta aloituksesta, kun en alvariinsa täällä hilppaa. Nauratti kuitenkin tuo haksahduksesi, koska itsekin sen silmmittelin vähän samanlaiseksi. Tuli mieleeni iki-ihana elokuva nimeltään Odottamaton ehdotus, naistähtenä Sandra Bullock. Olen nähnyt leffan kahdesti, ja aion hankkia sen DVD:nä itselleni, koska se saa oikeasti aina hyvälle tuulelle. Siinä isoäiti tuo "nuorelle parille" lapsentekopeiton. Joten se tuli aloituksesta mieleeni. Kiitos sinulle taas kerran hymyistä. :-))
- Eli tuo "ei missään päin Suomea" ei ihan pidä paikkaansa, vaikka posti onkin haikentänyt palvelujaan. Meille lehden tuo lehdenjakaja joka aamu.
Posti kyllä jaksoi vuosien aikana siirtelyttää postilaattikkoamme moneen kertaan. Lopulta mieheni sai tarpeekseen, ja soitti paikallisesimiehelle: "Yrittäkää nyt vihdoin päättää, missä haluatte postilaatikkomme olevan. Nyt olen siirtänyt sen määräyksestänne jo viidenteen paikkaan!" Oven pielestä se jatkoi pakenemista tontillamme eri paikkoihin, päätyen neljän muun laatikon kanssa aivan tonttimme rajalle. Hullun hommaa! - Meillekin tuli yli 40 vuotta aamun lehti postilaatikkoon omakotialueella, kahvin tippuessa keittimeen sen ehti tohveleissa ja aamutakissa hakea seurakseen.
Nyt viime vuosina se on kolahtanut eteisen lattialle, aluksi heräsin siihen joka yö. Onneksi siihenkin ääneen tottuu, kuten junaradan vieressä asuvat kertovat tottuneensa yöjunan ääneen, heräävät, jos se ei jostain syystä menekään :). - Täällä etelässä ei tule aamukahvin kanssa sanomalehteä, joka Suomessa on itsestäänselvyys, ilman sitähän ei päivä ala. Siksi tulee luettua iltapäivälehdistä ja Ylen sivuilta uutisia. Onneksi niistä voi valita, avaako linkin "uutiset" vai "viihde". Kohtuullisen hyvin pääsee kärryille siitä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, ja mistä puhutaan. Tuo Isokallion blogi osui tänään silmään. Hänhän on värikäs ja jonkun mielestä ärsyttävä, minä pidin hänen jutuistaan jo Jälkiviisaiden aikaan. Tuo insinöörimiesten kuiva huumori on muutenkin mieleeni.
- Kovasti sinä näytät nyt juuttuneen noihin "alapään kapineisiin". Minusta asia on aika paljon kiinni "yläpään kapineista".
Ne lapset, jotka syntyvät ilman tunnistettavia sukupuolielimiä, ovat aika harvinaisia. Tässä asiassa ei liene kyse heistä. - Itse kuitenkin soisin, että lapset saisivat olla ennen kaikkea lapsia, tyttöjä ja poikia, kunnes ovat riittävän kypsiä määrittelemään oman identiteettinsä.
Koulunäytelmissä oltiin lapsena jopa kiviä ja kuusia, tokkopa siitä suurempia traumoja jäi. Itse valkokutrisena usein enkeli, hopeanauhaa hiuksissa laulamassa enkelitaivaanlausuinäin.... Ei jäänyt traumoja. - Tottakai oikeus on, ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Mikä olisi mielestäsi korrekti nimitys heille, jotka eivät koe olevansa miehiä tai naisia? Ja kuka lopulta sen nimikkeen määrittelee?
- "Ihan vaan hiukan ihmettelen, että minkälainen alle kymmenen hengen firman vetäjä se sellainen on, joka ei puolessa vuodessa saa selville, onko työntekijä pätevä ja osaava? Luulisi asian selviävän pienessä firmassa nopeammin, kuin suuressa. "
- Mikäli vammaisuuden lisäksi olet kuitenkin lukutaitoinen, niin tässä kirjalliset ohjeet:
https://www.invalidiliitto.fi/tietoa/liikkumisen-tuen-palvelut/pysakointi - Ihan vaan niin simppeli juttu kuin lentolipun ostaminen/varaaminen; siihen pitää ruksata MR/MRS, joten jos et ole kumpikaan, niin mihis panet?
Itsellä asia ei ole ongelma. Sen jonkun "muunsukupuolisen" vieressäkin voin istua, ellei ole päällekäyvää sorttia. - Kuka sen on määritellyt, missä on henkinen ikämme. Olen elämäni varrella tavannut niitä, jotka ovat ns. "vanhana syntyneitä", ja sitten taas niitä, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Kumpi haluaisit olla? Tai kenties "ajattelevan aikuisen" tasolla oleva?
- Mielenkiintoista lukea, miten erilaisia ruokamuistoja meillä suunnileen samanikäisiää lapsuudestamme on. Varmaan riippui paljon siitä, kasvoiko maalla vai kaupungissa, ja siitä, kuinka kenties niukkaa perheen toimee tulo oli. Olkaamme ylpeitä siitä, että riippumatta vaikeista sodanjälkeisistä ajoista olemme selvinneet näihin aikoihin. Siitä kaikille meille papukaijamerkki.(:-)
- Äitini kertoi, että Lapin-sodan aikaan, jolloin hän asui Hilma-tädin hoivissa Parolassa, ei hänellä ollut puute mistään. Siellä oli lehmä, possu ja kanoja. Viljaa saatiin omista pelloista ja jauhettiin paikallisessa myllyssä. Saunanpadassa keitettiin sokerijuurikkaista siirappia, joten pystyttiin leipomaan jopa kakkuja. Äiti kertoi, ettei häneltä puuttunut mitään. Kaupungeissa oli sota-aikaan ihan eri tilanne. Kun isä palasi Lapin-sodasta toi hän mukaan mm. suolattua lohta, josta tehtiin herkkuja. Isäni oli herkkusuu, ja keksi aina paikat, jopa vaihtaen, mistä sai haluamiaan ruoka-aineita. Meillä syötiin aina hyvää ruokaa.
- Ei ollut kamalaa, vaan herkkua puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa.
- Kun vietin kesiä Hilma-tädin hoivissa Parolassa, ovat ihania muistoja päiväkahvit sireenimajassa. Vastapaistettua hiivaleipää, johon voi suli,. Sain tilkan kahvia kupin pohjalle, siihen sokeria ja paljon maitoa, ja sitä ihanaa, vastapaistettua hiivaleipää. Perhoset lentelivät ja ampiaiset pörisivät. Voi sitä lapsuuden kesien ihanuutta.
- Hanna-tädinkakuista tuli mieleeni muisto varhaislapsuudesta. Istuin isäni sylissä kuorma-auton kopissa, sotilaskuljettaja sitä ajoi, olimme menossa ampumaradalle. Mitään muistikuvaa sieltä ampumaradalta ei ole, eikä siitäkään, miksi olin mukana. Olin alta kouluikäinen. Jokin hyvä syy asialle oli. Kasarmilla kasvaneena on kaikenlaisia erikoisia lapsuusmuistoja. Tuosta muistan sen, että sylissäni oli iso lasipurkki, jossa äidin paistamia Hanna-tädinkakkujja. Kaikkea sitä ihminen muistaakin.
- Eivät mitenkään, koska ko. henkilöllä on jo valmiiksi puurot ja vellit sekaisin.