- Piisaahan noita paremmintietäjiä vielä yli 80 vuotta myöhemmin. Niinkuin Raumalla sanotaan: ”Kyll maall viisai ollan gom merell vahing sattu.”
- Teini-iässä luin Leif Hamren kirjoja: ”Lentokone kadoksissa”, ”Hyppää, Petter” ja oli kai niitä muitakin. Hamre oli norjalainen hävittäjälentäjä ja tiesi mistä kirjoitti.
- Kas kun ei kukaan vielä ole maininnut Pentti Haanpäätä. Hänellä jos kenellä riitti juttuja tavallisesta kansasta . ”Noitaympyrä”, ”Isännät ja isäntien varjot”, mitä nyt ensiksi mieleen tulee. Jo kansalaiskoulun kirjallisuuden tunnilla luettiin juttua Pussisen akasta, joka ”ei koskaan kadottanut uskoaan siihen, että enemmän sitä on maailmassa vettä kuin paskaa…”
- Samuli Paronen ei paljon kouluja käynyt, mutta ehti olla monessa hommassa. Maa- ja metsätöissä, raksalla, sillilaivassa. Niistä syntyi monenlaista juttua. Rupesi kirjoittamaan 47-vuotiaana, julkaisi 10 kirjaa 10 vuodessa, ennenkuin kuoli keuhkosyöpään. ”Maailma on sana” on varmaan paras ikinä Suomessa julkaistu aforismikirja.
- Osasin lukea jo ennenkuin menin kouluun. Ja sitten kun kaikki alettiin samalta viivalta opetella kirjaimia Aasta alkaen, arvaa oliko inspiroivaa!
- Dobryj vetšer, Putlerin trollit! Millainen on ilma Pietarissa?
- Ei haittaa eikä vaaraa, pientä kiusaa kuitenkin kuin paarmoista ja hyttysistä.
- ”Tyhjästä syntynyt”. Voin suositella tuon nimistä Kari Enqvistin & Jukka Maalammen kirjaa. Voi monellekin paikata aukon sivistyksessä.
- Joojoo… Vielä 50-luvun lopulla eräskin nuhteettoman kirkasotsainen kansankynttilä selitti meille pokkana tosissaan, miten ukko Nooa tuli ulos arkistaan ja näki sateenkaaren taivaalla: ”Niin, tehän varmaan luonnontiedosta muistatte, miten valo hajaantuu vesipisaroissa eri väreiksi. Juuri silloin Jumala antoi tämän luonnonlain tulla voimaan!” Olin silloin noin 11-vuotias, mutta jokin pieni varoitusvalo alkoi vilkkua aivoissani: Tuossa ei nyt ole logiikka ihan kohdallaan!
- Noiden alussa mainittujen lisäksi minun listaani kuuluu ehdottomasti Ismo Alangon koko tuotanto 90-luvulle asti, sekä tietysti Rammstein.
Saahan noista toki naisetkin tykätä. - Mikä siinä onkin, että vaikka näillä ultra-typerändereillä on musiikin teoria ja tekniikka hallussa, tulos on kertakaikkisen😖ällö, kuin ämyreistä tulvahtava valkosipulin löyhkä. Olen inhonnut sitä eka kuulemisesta asti. Heti tuli mieleen ne 60-luvun agitprop-kailotukset, paitsi että korppikotkan äänellä raakkuva Kaisa Korhonen oli vaihdettu kimittäviin pissiksiin.
Ja sitten vielä tämä punakäki Sinnemäki äänestettiin eduskuntaan. Täytyy tunnustaa, että sen jälkeen minäkin äänestin häntä kerran - Suomen Turhin Julkkis -kisassa. - Ylellä on kellarissa jotain 200 000 (?) levyä, mutta se junttikanavan jokapäiväinen valikoima on kuin kaljakuppilan jukeboksi, mihin vaihdetaan muutama levy kuukaudessa. Ja ilmeisesti juontajilla on pysyväismääräys suorittaa smool tookkia eli täyttää tietty määrä ohjelma-aikaa tyhjällä hölpötyksellä ja sillä keinoin säästää teostomaksuja.
- Minulla on kirpputorilta löydetty Ilmari Kiannon ’Vienan Karjala - Kalevalan kehto’. Painettu 1935. Siitäkin oli suurin osa sivuista aukileikkaamatta. Lopussa on se mahtavan paatoksellinen hehkutus ’Suomi suureksi, Viena vapaaksi’.
- Itseeni kolahtaa parhaiten Lauri Viita, mutta tunnen yhden monitoimitaiteilijan joka ilmoittaa ammatikseen runoilija: Jysky eli J.K. Ihalainen. Googlesta löytyy lisää.
- Tämä Johannes (joka siis ei ollut apostoli Johannes) oli todennäköisesti ottanut yliannoksen taikasieniä ja teki hurjan shamaanimatkan. Onhan se kirjallisena kuvauksena mahtavan kiehtova, mutta ei sitä pidä ottaa liian todesta.
- Ei kai sentään Haapakallo? Minä kyllä laittaisin sen ensin puhekoulutukseen. Vaihdan vaistomaisesti asemaa heti kun kuulen sen mossotuksen.
- Minäpä tunnen tämän Ylävaaran Annin. Tosi hauska ja värikäs muija. Tavattiin eka kerran Koijärvellä 1980. Jo silloin hän kirjoitteli niitä yhden sivun pikanovellejaan Komposti-lehteen. Kumma juttu muuten, en ole huomannut hänen kirjoittaneen mitään Koijärvestä, vaikka enhän ole lukenut hänen koko tuotantoaan. Sehän oli minulle ja monelle muullekin varsinainen sukupolvikokemus, historiallinen tapaus jossa olin itse mukana. On nähty myöhemminkin muutaman kerran erinäisissä vihreissä maailmanparannuskinkereissä.
Jos Annia voi jostain moittia, niin ehkä jonkinlaisesta itsekritiikin löysyydestä. On tullut kelpuutettua kokoelmiin vähän puolivalmiita tekeleitä. Niissä pikanovelleissa hän kyllä on omimmalla alueellaan. Parjaimmillaan tosi nasevia ja elämänmakuisia. Kreisland oli kai hänen eka pitkän proosan yritelmänsä. Minulle se toi mieleen ylikuohuneen kiljuämpärin. Hytti numero 6 sai Finlandia-palkinnon, OK. Hänhän on todella matkustanut Siperian junalla Mongoliaan. Tämä juttuhan on tietenkin fiktio eikä yritäkään olla kovin realistinen. Kuun vaihekin voi muuttua yhden yön aikana.
Kyllä minä kaiken kaikkiaan hänelle peukutan.👍 - Sarjakuvissa on mahdollista kaikki mitä voidaan piirtää.
- Vanha vessanseinän mietelause: Syö paskaa! Biljoona kärpästä ei voi olla väärässä!
Luonnonlakeja ei päätetä kansanäänestyksessä eikä komiteassa. Ne ovat sitä mitä ovat olleet alkuräjähdyksestä asti.
Tiedän kyllä heitteleväni helmiä sioille ja vettä hanhen selkään, mutta kehtaan kyllä suositella lukutatoisille Jacques Monod’n (lääketieteen Nobel 1965) kirjaa ”Sattuma ja välttämättömyys”. Jos menee yli hilseen, niin Krishnamurtin lukeminen ei vaadi peruskoulun ala-astetta kummempaa pohjakoulutusta. Häntä minä suosittelin sillekin pastorinplantulle, jolle reilut 50v sitten ilmoitin eroavani kirkosta. - Isot kiitokset vinkistä! Näin ja kuulin tuon nyt eka kertaa. Timo Rautiaisella on sen verran MUNAA (sanan pyhimmässä kanta-uralilaisessa merkityksessä), että se menee junttikanavan junttitoimittajilta yli hilseen. Kuten myös Ismo Alanko, Nightwish, ja onhan noita...