- En nyt ihan ymmärrä viestiäsi korppis, mutta eipä ole ensimmäinen kerta..))
demeter1 - Sanos muuta, tepa. Ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin on ja sotkee kaiken. Ei usko, että luonto lyö takaisin ja voittaa lopulta.
demeter1 - Aloittaja, aloittaja ! Minä aion laittaa "lehmät" heti tilaukseen..)) Minusta Bollakin oli kaikessa järkyttävyydessään kirja, joka oli pakko lukea. Se testasi oman ymmärryksen rajoja, repi lukijansa irti turvalliselta hyvä/paha-akselilta - muista kirjalllsista ansiosta puhumattakaan.
Traumatisoitunut ihminen on kirjailijalle otollinen kuvauksen kohde ja palvelee parhaimmillaan myös lukijoita. Eikö kaunokirjallisuuden tehtäväksi ole määriteltykin lukijan ymmärryksen lisääminen ? Tietysti lukijakin "saa" olla uskollinen itselleen, tuntea ja kunnioittaa omia rajojaan. - Ano 15.04@
Itse en muista kuin Merete Mazzarellan kun hän jossakin kirjassa esitti kritiikkiä miniästään. Ainakin se niin tulkittiin ja siitä kai saatiin syntymään jonkinlainen "mannerten välinen" konflikti - miniä oli amerikkalainen.
Tuskin sitäkään julkiseksi tarkoitettiin. - Lukipiirissä meillä oli keväällä ranskalaisen Guillaume Musson Tyttö ja yö. Musso on Ranskan menestynein kirjailija (luin esittelystä) ja nautittavan lukukokemuksen hän antaakin. Tuntuu melkein väheksynnältä kutsua häntä dekkaristiksi koska kirja oli niin runsassisältöinen. Silti se piti otteessaan eikä yllätyksellisiä käänteitä puuttunut.
- Tuota oikeastaan pohdinnassani hain, mistä mira ansiokkaasti kirjoitti..)) Eli onko perhe, suku yhteiskunnassa jonkinlaisen vakauden tae vai hoitaako "yhteiskunta" meidät vauvasta vaariin, kuten meille on vakuutettu - ainakin asetettu tavoitteeksi hyvinvointivaltiossamme ?
Minunkin sisarusten tyttölapset eivät ole menneet naimisiin, eläneet avoliitossa ja hankkineet lapsia siinä. Omat pojat ovat (onneksi) avioliitossa, oman nimensä ovat molemmat miniät tahtoneet pitää. Yleinen tapa sekin tänä päivänä. - Tepa,
Olipa hyvä kuulla, että lämpökompostori on jäätynyt muillakin..)) MInulla oli kyllä ensimmäinen kerta ja tavaraakin oli siellä riittävästi. Ehkä haketta ei sittenkään ollut riittävästi. Täytyy olla tarkempi ensi talvena... - Tuotahan minäkin tahdoin sanoa, Ano 17.42. Ja tuo väärä sanavalinta "rintamalinjat" nyt oli anteeksiantamaton virhe, vaikka se yritti olla vain se kuuluisa "metafora"...))
Kelpaisiko "vastakkainasettelu" vai olisiko vaan pitänyt olla "puhumatta koko asiasta"? - Ellet, Ano 14.14, itse pidä ketjuista, joissa on vetäjä, sinullahan on nyt vaihtoehto: Päiväni kulku. Omatoimiketju.
Jokaiselle jotakin. Kyllä meidän kelpaa... - Meidän kunnassa biojätteen kompostointi tuli pakolliseksi vuoden alusta. Minulla (tietysti) on ollut kompostori jo parikymmentä vuotta. Viimeksi hankin Biolanin lämpökompostorin ja vaikka kierrätysneuvoja olen olevinani sain kompostorini jäätymään keskellä talvea. Onneksi minulla oli jäljellä riisutumpi versio ja selvisin kesään sen avulla.
Yllättävän paljon kompostoitavaa kertyy jopa yhden hengen taloudessa ja sehän alentaa myös jätemaksuja kuten kaikki muukin kierrätys. - Minähän en voi tietää syitä toisten valintoihin, Ano 16.00, eivätkä ne välttämättä edes minulle kuulu.
Itse näkisin, että eri rintamalinjojen yläpuolella - tai alapuolellla, jos niin tahdot - voisi olla eräänlainen "ei kenenkään maa" niitä varten, jotka eivät syystä tai toisesta tahdo ottaa kantaa, asettua kenenkään puolelle. Onhan armeijassakin aseistakieltäytyjiä..))
En myöskään jaksa uskoa, että nämä riitoihin osallistumattomat kovasti kuormittaisivat Nojatuolia tai muita sen kaltaisia alustoja.
Arvostan kyllä niitä, jotka pelaavat avoimin kortein, ilmaisevat kantansa ja ymmärrän, että ilman heitä muutosta asioihin tuskin tulisi. Siinä mielessä tuohtumuksesi on ymmärrettävä.
demeter1 - Kyllä tuo Hil-lan mainitsema kirjoittaminen on minullekin ollut toinen luonto ja parhaimillaan, " hyvässä seurassa" kirjoittelu kyllä korvaa puuttuvaa vertaisseuraa meille
yksineläjille. Se kun ei välttämättä vaadi etukäteisjärjestelyjä eikä aikataulujen yhteensovittelua...
Ja eikös kirjoittaminen, sosiaalisten suhteiden ylläpito, ole todettu myös hyväksi dementian estolääkkeeksi..))
Siitä puheenollen: kun kesän aikana on ollut tilaisuus tavata monia ikätovereita ja kun itse olen alkanut tarkkailla omaa muistiani, olen tehnyt havaintoja myös muiden kohdalla ja oikeastaan huolestunut heistäkin. Eräs yksinasuva mies ei halua tunnistaa koko ongelmaa, toinen taas on luovuttanut asioidensa hoidon täysin vaimon hallintaan ja kolmas huvittuu, ottaa kevyesti koko asian, vaikka muistitestikin jo kertoo muuta.
Yhdellä tutulla on jo diagnosoitu muistisairaus, vaikka hän muistinsa on mielestäni yhtä hyvä - tai huono - kuin meidän muidenkin. Muistaakseni Alzheimerkin vaatii useita vuosia ennenkuin oireet alkavat näkyä.
Oma pääni kuvattiin kuusi vuotta sitten kun sain pienen aivoinfarktin. Silloin valkoista plakkia ei ollut enempää kuin ikäiselläni normaalisti on..))
Vielä minulla taitaa olla varaa naureskella omille kömmähdyksilleni ja unohduksilleni, mutta miten pitkään, sitähän ei voi tietää.
Näillä mennään ja jos tilanne muuttuu niin yritetään selvitä niillä korteilla mitkä käteen jäävät. Sanotaan, että tietyssä sairauden vaiheessa ihminen ei ole enää ongelma itselleen vaan läheisilleen. Eihän sekään hyvältä kuulosta mutta valinta ei ole meidän. Se on siinä "korkeemmassa käress" kuten Tuntemattoman Mäkilä pahassa paikassa totesi.
Hyvää kesäpäivää kaikille,
demeter1 - Minä olen harrastanut lukemista, Ano 12.44..))
Lyhyesti vain - kirjaketjun paluuta odotellessa:
Merete Mazzarella: "Jotakin muutakin kuin tämä" - pohdintoja uskosta
Jukka Viikilä: Hiekkalinnat - moderni rakkaustarina, Pernu tapahtumapaikkana
Eduard Louis: Muodonmuutos - kirjailijan oman äidin tarina, hellan ja nyrkin välistä omaan elämään.
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari - hauskoja pikku tarinoita - niinkuin vain Anna-Leena Härkönen osaa... - Ei nuo minun saamani mustat viinimarjatkaa kelvanneet muille kuin minulle (Ano 21.41).
Mikähän meitä vaivaa ? Hyvä ravitseva marja sekin.
Erityisen pahoillani olen tuosta mustikkasadon menetyksestä kun thaipoimijoille kävi niinkuin kävi...
demeter1 - Heh, nyt on tautisi tarttunut minuunkin, korppis ! Sinäkin hörähdit nauramaan kun luit palstaa kumppanisi kanssa. Minäkin hörähdin, tämän sinun viestisi kohdalla.
Jos olisin sinä, nostattaisin tuosta maalituksestasi kunnon myrskyn..)) En nyt kuitenkaan provosoidu, toivon etteivät muutkaan. Eikö tässä ketjussa saamasi huomio sinulle nyt riittänytkään ? Jotain rajaa sentään... - En osaa sanoin kuvata, miten pahoillani olen tästä Nojatuolin tilanteesta
ja siitä kohtelusta, mitä olet viime aikoina saanut osaksesi, Sel-la. Paras kun en puhu mitään, kun "väärin" menee kuitenkin..))
Hyvä silti, että nostit kissan pöydälle, olit "suorasanainen", tietäen, että suorasanaisuus on luvallista vain joillekuille, muiden kohdalla se on solvaamista ja riidanhaastamista... - Hyvin kirjoitit Ano 12.06. Suorasanaisesti..))
- "Toisenlainen aika" on aika nätisti sanottu tästä nykymenosta. Minustakin kaksi aikaa, omine arvoineen ja tapoineen, ottavat mittaa toisistaan eikä vain täällä vaan myös muualla.
Arvoliberaali ja arvokonservatiivi ?
Tietysti ne sekoittuvat jossain määrin toisiinsa, mutta määrä kai lopulta ratkaisee, kumpaan leiriin kuulut, kenen lippua kannat, kenen lauluja laulat.
Suotavaa kai olisi, että tässä elämänvaiheessa nuo vastakohdat eivät enää aiheuttaisi suurta eripuraa, mutta niin ei taida olla. En minäkään suopein silmin katsele surutonta kuluttamista enkä luonnonvarojen vastuutonta käyttöä. Ainoa puolustukseni on se, että en julista, pysyn kaapissa, enkä meuhkaa vaan suren. Väärin sekin kuulemma on, kun pitäisi olla "positiivinen"..)) - Huomenta. Tuntuupa hyvältä kohdata Sel-la tutulla paikalla haastelemassa tuttuun tapaan - kuin majakka myrskyn keskellä...
Minulle tämä Nojatuolin "uudistushalukkuus" toi mieleen Vihreän liikkeen alkuajat, joista Pentti LInkola totesi: vihreässä liikkeessä on tuhat johtajaa eikä yhtään työntekijää.
Nojatuolin vetäjä saattaisi tässä kuviossa olla se työntekijä..))
Arki ja siitä selviytyminen olisi minunkin mielestäni aina ajankohtainen ja yhteinen aihe meille kaikille. Arjen sisältöä saamme itse suunnitella voimavarojemme mukaan ja eikö sisältöä anna myös se, että on yhteys toisiin ihmisiin, vaikka virtuaalinenkin.
Jatkuvuus tässä pirstalaiessa ajassa on myös arvo sinänsä, ainakin minulle.
Siihen sain taas vahvistusta eilen kun tapasin vanhat naapurini, pariskunnan, jonka elämänvaiheita olen saanut seurata kohta puoli vuosistaa. Tyyntä ja myrskyä, ehkä enempi sitä myrskyä, on liitto sisältänyt, mutta nyt voi jo todeta, että "myrskyn jälkeen on poutasää" - kuten laulussa luvattiin.
Ihana seurata, miten ovat oppineet kuuntelemaan ja arvostamaan toisiaan niin, että säteilevat myös ympärilleen syvää harmoniaa. Jos oli aikoja jolloin heidän seurassaan kului, nyt siinä karttui..."Ihmeitten aika on aina"...
Hyvää kesäpäivää itse kullekin,
demeter1 - Minullakin on sellainen periaate, että kun itse en tee aloituksia, en moiti toistenkaan tekemiä. Onnittelut sinulle liekko. Siltä varalta ellei "nähdä" ennen merkkipäivääsi...