- Aamupäivää ! Sadetta luvattu lähes koko päiväksi tänne. Onneksi sain eilen katsastettua metsän tapahtumia. Mustikat alkavat jo sinertää. Lakka/hilla/suomuurain, millä nimellä marja missäkin kulkee, on alkanut levitä "omalla" suollani.
Nopeasti se siitä häviää, enkä tahdo kisaamaan ruveta - mustikka riittää, siitä olen kiitollinen. Sain lahjaksi pitkävartisen poimurin, sellaisen mitä "ammattilaisetkin" käyttävät mutta saa nähdä opinko sen käyttäjäksi.
Minulla on Eliaanan kanssa sama harrastus: uusien kasvien bongaus. Kotipihallekin niitä ilmestyy enkä kaikkia tunnista, mutta yritän opetella.
Jättibalsami on uusi vieraslaji, joka valtaa vauhdilla alaa, Alppiruusukin pakkaa jäädä sen jalkoihin vaikka onkin vahvartinen ja runsaskukkainen.
Olisipa minullakin tori lähellä. Jos markettien varassa on, ei juuri saa tuoretta tavaraa.
Ehkä pitäisi laajentaa niitä "omia tiluksia" - Hil-la siihen kannustit..)) Rehkimiset ovat jo unohtuneet kun katson kylvön edistymistä.
Eeva Kilpi on nyt ollut paljon muistelun kohteena. Jossakin ohjelmassa haastateltiin hänen ystäväänsä ja yhteistyökumppaniaan Anna-Riikka Carsonia. Kun hän kuvasi Eevaa tuli heti mieleeni Hil-la ja hänen tapansa olla yhteydessä toisiin: vahva läsnäolo ja aito kiinnostus.
Tuosta Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin yhteiskirjasta välittyy, että ystävänsä avulla Eeva pystyi pitämään kiinni omasta laadusta loppuun saakka. Ihana tietää se.
"Tapahtumaton" päivä tulossa. Hyvin kelpaa minulle, toimiteltavaa löytyy aina.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1 - Lujille ottaa, näköjään myönteinen palaute täällä (Eliaana). Vaikea uskoa, että asialla ovat kahdeksankymppiset mummot. Enempi tuntuu, että jokin puolivallaton juorukerho on päättänyt ryhtyä mummojen kiusaajiksi.
- Kiitos aloittaja sinulle tuosta selvennyksestä. Satunnainen vierailija ei tietenkään voi tietää, että kehuminen/positiivisen palautteen antaminen on täällä arvelluttavaa.
Yleensä paikalle tulee joukko "toisinajattelijoita", jotka kertovat miten asiat todella ovat..))
Ikävä sinullekin, että vilpittömyytesi asetettiin kyseenalaiseksi.
Uskon silti, että moni (?) meistä otti palautteesi vastaan ja sai siitä ainakin hetken ilon.
Toivottasti et säikähtänyt vastaanottoa ja olet mukana jatkossakin. Hyvää tahtoa ei ole koskaan liikaa, sitä tarvitsemme enemmän kuin epäluuloa ja kitkerää kritiikkiä, mielestäni. - Tuollainen lyhyt muistelmakertomus olisi varmasti paikallaan jokaisen kirjoittaa. Mdk. Sellainen toive esitettiin takavuosina hoitokotiin tai hoitolaitokseen siirryttäessä.
Henkilökunnan on helpompi tutustua ja asioida asiakkaan kanssa kun tuntee taustaa. - Oliko näin, että piruilua ? Minulle se nyt kuitenkin oli osuva, hyväntahtoinen kuvaus tutusta väestä. Haittaako, jos pidän oman käsitykseni ?
- Iltapäivää ! Täytyy heti alkuun kertoa, että meitä - tai teitä..)) - on kehuttu - jos joku ei ole huomannut tuota kirjoitusta "Tehopakkauksia"..))
Ei mitään turhia tyttöjä !
Paloman iloon kodikkaasta kerronnasta on helppo yhtyä. On sentään kiva, että meitä on vielä tämänkin verran tallella - Hil-lan lempeässä suojeluksessa..))
Ikävä kuulla vaivastasi Paloma. Onneksi meillä ja varmasti teilläkin on toimiva terveydenhuolto, apua saa, mutta ainahan tuo epävarmuus rassaa ennenkuin hoitotoimet saadaan käyntiin. Sappikivivaiva tiedetään erityisen tuskalliseksi, toivottavasti lääke tehoaa hoitotoimiin saakka.
Tsemppiä,
demeter1 - Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.
Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))
Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..)) - Niin minäkin muistelin, Ano 00073..))
- Olipa mahtava tarina, Mdk, ei voi olla ihastelematta. Toivottavasti joku on tehnyt tästä sankarittaresta ja sisaristaan muistelmakirjan - olisivat kyllä muistelemisen arvoiset. Kulttuuripiireihinkin oli kosketusta, vrt Wilhelm Moberg.
Mobergin Maastamuuttajistahan on tehty elokuvakin, näytetty telkkarissakin meillä ja kirjasarja noteerattiin myös näkyvästi kun se ilmestyi.
Ethän unohda niitä omia muistelmiasi, Mdk - kerroit suunnittelevasi niiden kirjoittamista/julkaisemista - kuvitettuna...Kiinnostaisi varmasti monia.
demeter1 - Olen tainnut lukea vain yhden kirjan Claes Anderssonilta, olisiko ollut tuo Oton elämästä ?
Pitkään häntä kyllä "seurailin", olihan hän näkyvä persoona, esillä monessa yhteydessä... - Antti Eskola kirjoitti myös kirjan omista uskonnallisista pohdinnoistaan "Yksinkertainen usko"- nimellä ja kulki sen tiimoilta kirkoissa luennoimassa - silloin pääsin häntä kuulemaan.
- Kai Vakkuri oli minullekin tuntematon, Ano 00064, hänen kirjansa "Vanhenemisen myönteinen voima" taisi tulla minulle jonkin kirjaston poistohyllyltä.
Kirja oli Opintotoiminnan Keskusliiton julkaisema, julkaisuvuosi 1996, joten ilmeisesti sille oli tilaus silloin. kun vanhuus ei ollut vielä yhtä ajankohtaista kuin nyt..))
Vakkuri syntyi 1934 ja kuoli 2025, oli kirjailija ja kouluttaja, ehkä Juha Vakkuri on sukua - nimi on kuitenkin aika harvinainen.
Afrikka-kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja ainahan ne ajankohtaisia ovat... - Minun ystäväni taas sanoo, että mieluummin hän kaivaa ojaa kuin lukee kirjoja..))
Kyllä hän lehtiä lukee ja on laaja-alaisesti kiinnostunut elämästä, mitä välii siis..?
Aika moni kirjoittaja/kirjailija sanoo samaa: kun kirjoittaa itse, ei kannata lukea muiden tekstiä.
Itse taas katson, että kun luen muiden tekstiä, ei kannata kirjoittaa itse..))
"Kaikki on jo niin puitu" (Eeva Kilpi) - Muistan Juhani Mäkelän, taitaa minulla olla jokunen kirjakin häneltä. Eikös hän muuttanut Ranskaan ja kuollut aika nuorena ?
- On kyllä (minulla aikaa lukea kirjoja kesän tultua).
Muutamia mainitsen. Anna-Leena Härkönen: Mykkien pöytä.
En tiedä mitä odotin, jotakin "uutta" ehkä. Pidän kyllä Anna-Leena Härkösestä, mutta olisko hän kuitenkin vähän "kulunut" kun julkaisee paljon ja kirjoittaa myös kolumneja lehtiin. Moderni, itsenäinen nainen on hänen kuvailemansa kohde - sopivasti rikki,
että syntyy jännitettä ja imua tekstiin. Ajankuva on kyllä tarkka mutta ei ehkä enää löydä tartuntapintaa kahdeksankymppisessä naisessa..))
Tässä tarinassa päähenkilön, 56-vuotiaan, työttömäksi jääneen, viinaan menevän naisen koettavaksi tuli "räjähtävä rakkaus" . Ehkä ei kannata paljastaa juonta enempää, ettei tarina arkistu liikaa.
Härkönen on minusta hyvä dialogin taitaja, mutta tässä tuntui kuin siitä olisi tullut lähes itsetarkoitus - ei älykästä dialogiakaan loputtomiin jaksa seurata..))
Kelpo teos kirja tietysti oli, ei sitä moittia voi ja Härkösen pitkä kirjailijan urakin on jo mainitsemisen arvoinen ja miksei myös laadun tae..
Riemastuttava löytö sensijaan oli Ian Mc Ewanin Pähkinänkuori: "Vaikuttavan nerokas" luvatiin kirjan kannessa ja sitä se tosiaan oli - synkästä aiheesta huolimatta.
Kirjan päähenkilö oli Trudyn ja hänen miehensä Johnin syntymätön, äitinsä kohdussa eläva poika. Trydyllä oli suhde miehensä veljeen, Claudeen ja yhdessä he suunnittelivat Johnin murhaamista, mitä poika tietysi vastusti ja yritti kaikin tavoin estää murhan toteutumista...
Ei voinut kuin nauraa pojan neuvokkuutta ja "ilmaisua": milloin hän valitti asumisolosuhteitaan - ahdasta oli..)), milloin taas häiriintyi Calauden "vierailuista", mikä vuoksi hänen reviirilleen tultiin ja saatettiin hänen elintilansa entistä ahtaammaksi.
Trudyn, Johnin ja Clauden henkilöistä piirtyi oivallinen kuva jo pojan havaintojen vuoksi ja kyllä se tarkentui tietysti myös neutraalin kertojan kuvauksista.
Jännitys säilyi viime metreille saakka ja kerronnan keveys teki sen, että kirjasta jäi kaikenkaikkiaan huojentunut olo.
Olen lukenut Ian Mc Ewanilta muutakin ja kyllä hän kertojana on mestariluokkaa, palkittu ja arvostettu sekä kotimaassaan Britaniassa että varmasti myös muualla,
teoksia on käännetty 30 kielelle.
Olen myös kevään/kesän aikana tutustunut vanhus/vanhenemiskirjallisuuteen ja siitä ei totisesti ole pulaa: Marja Jylhä, Marja Saarenheimo, Timo Airaksinen, Antti Eskola, Kai Vakkuri, Hilkka Niemelä ja tietysti täällä jo mainitut Eeva Kilpi ja Merete Mazzarella. Varmasti löytyy vielä muitakin.
Marja Jylhä ja Marja Saarenheimo ovat tehneet työuransa vanhusten parissa ja siksi kai molemmat lähestyvät aihetta tutkimusta ja tiedettä painottaen, mutta osaavat kyllä kirjoittaa sanottavansa selkokielellä. Saarenheimon kirja esiteltiinkin täällä.
Näitä Eeva Kilven "värikirjoja" ajattelin kyllä saada käsiini. Punainen muistikirja minulla onkin... - Eeva Kilpi oli minunkin lempikirjailijani. Nätisti kirjoitit hänestä, Ano 00051.
Tuo Anna-Riikka Carlsonin kirja: Rakas Eeva Kilpi, taisi olla kirjailijan hyvästijättö meille lukijoille ja oli tietysti etuoikeus saada olla mukana siinäkin vaiheessa.
Tuntui että Eeva Kilven lempeys ystävällisyys oli hänessä läsnä loppuun saakka.
"Ihminen kuolee niin kuin on elänytkin" sanottiin ennen.
Ymmärsin, että Anna-Riikka Carlson työstää vielä ennen julkaisematon materiaalia
Eeva Kilven elämästä joten varmasti kuulemme hänestä vielä. - No Ano 00057, minä vähän yritin myötäillä ajan henkeä arviodessani noita kahta artistia, ettei vaan pahoiteta kenenkään mieltä..))
Meidän 80+:n_ rakkauskäsitys taitaa olla hiukan erilainen, mutta siitä ei ehkä kannata kovin isoon ääneen huudella. "Hän, joka tietää, ei puhu. Hän, joka puhuu, ei tiedä"...)) - "Hymistelen" taas ! Kiitos Hil-la ja Ano 00009 että palautitte uskoni tulevaan, siihen, että ystävällisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy myös täältä.
Ja taas paljon toistettu, Eeva Kilven runo:
"Siis kauneutta on./
Rakkautta on./
Iloa on./
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä! " - Katsoin kisan alusta loppuun, ihan uteliaisuuttani, tietääkseni, mitä on meneillään,
millaisia tulkintoja, millaista rekvisiittaa on tarjolla.
Bulgariaa, voittajaa, en kyllä noteerannut mitenkään, Israelin kappaleesta pidin , samoin Italian. Kiva kuitenkin, ettei polittikka tuntunut vaikuttavan Israelin kohdalla.
Suomen Liekinheitintä hehkutettiin niin paljon, että pettymys oli pakko kuitata, kun se ei menestynyt tuon paremmin. Sanoista en oikein saanut selvää, mutta kun guulasin,
ihmettelin niiden raakaa "realisimia" - tältäkö se sydämen särkyminen nykyisin tuntuu?
Tunteella se nyt kuitenkin esitettiin - ja Linda oli tietysti ison luokan Tähti edelleen... - Kiitos viestistä, Siili25, kiva saada palautetta ja jakaa omia lukukokemuksia..))
Lukemisiin !