- Riidanhaastajia löytyy yhtä lailla rekattujen kuin Anojenkin joukoista, Ano 19.43 ja kuultu on, että kaikilla on oikeus kirjoittaa täällä. Portinvartijoita ei ole. Eikä sitä vastuutakaan aina...))
- Paljon on sinulla nyt sulateltavaa Makriina, monta harmia samaan aikaan.
Tuntosi ovat kyllä tuttuja minullekin, voimat, mukana olo ja innostus vaihtelevat, kukapa meistä olisi täydessä iskussa kaiken aikaa?
"Niinkuin on päiväs, on myös voimas" luvataan ja " joka aamu on armo uus" luvataan myös.
Lohduttomalta kuulostaa myös läheisesi tilanne eikä yhtään helpota kun tietää, että näin voi tänä päivänä käydä missä vain, kenelle tahansa. Ei kai siinäkään voi muuta kuin tyytyä siihen, että kaikki on lopulta "korkeemmas käress"...
Voimia ja jaksamista !
demeter1 - Varmasti näin, Ano 10.13. Nuoria kannattaa kuunnella, mutta kun se "ammatti-ihminen" on kuitenkin se, jolla on valta (ja vastuu) koulutoimessa niin katson kyllä hänen sanansa painavammaksi.
Ja kuten tiedetään, demokratiassa on "niin monta mieltä kuin on miestäkin". Kaikkien mielen mukaan ei voi toimia...
demeter1 - Tuo on kai ihan tutkimuksilla vahvistettu, Ano, 19.02, että nuoret tietävät paljon. Kuitenkin sanotaan, että tieto on aika hajanaista, nippelitietoa, ja sen soveltamisessa erilaisiin tarkoituksiin on puutteita.
Ammattikoululaisten kohdalla tästä muistaakseni puhuttiin, mutta tietämykseni tästä on hataraa ja kun tämä "uuslukutaidottomuus" on sittenkin aika uusi ilmiö niin ajantasaista tutkimustietoa ei välttämättä ole edes saatavilla - ainakaan meille tavikseille.
Itse luotan kyllä ammatti-ihmisiin, opettajiin. joilla on asiasta ensikäden tietoa, ja he ovat kyllä aiheesta huolissaan, eivätkä mielestäni ollenkaan turhaan. - Aivan, Eliaana. Dualistinen maailmankuva jähmettää helposti keskustelun juuri tuolle vastakkainasettelun ja inttämisen tasolle tai sitten sen yhden ainoa totuuden julistamiselle.
Kai tuo on jonkinlainen turvallisuuskysymyskin, noiden varmuuksien hakeminen ja niistä kiinni pitäminen.
Avoimuus ja epävarmuus asioiden edessä nähdään yleensä heikkoutena, ainakaan päätöksenteossa sille ei ole sijaa...
Totta, paha voi saada aikaan hyvää ja siinä kohdin me tosiaan voimme vaikuttaa asioihin, valita oman puolemme... - MInulle kävi tuon Haidtin kirjan kanssa samoin, Ano 16.21. Ehdin vain selata sitä, mutta nuo mainitsemasi asiat jäivät kyllä talteen. Ehkä yritän lainata kirjan uudelleen.
Minusta tämän ajan hektinen ilmapiiri ei ole omiaan kutsumaan ketään kirjojen pariin. Lukeminen vaatii kuitenkin rauhoittumista ja eri tason keskittymistä kuin netissä surffailu.
Ainakin vielä omat lapsenlapseni, 8-13 v, pystyvät keskustelemaan je heille on määrätty ruutuaika. Odotan mielenkiinnolla tuota tulevaa kännykkäkieltoa kouluihin...
Mielestäni me aikuiset olemme kyllä suunnannäyttäjiä tuon lukuharrastuksenkin kohdalla. Jos kotona luetaan, kyllä se jonkinlaisen mallin ja vaihtoehdon tarjoaa lapsillekin. Ainakin luulisi..)) - Hyvää pohdintaa edelleen, Eliaana..)) "Yks syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen", runoili Leino ja sitä kai sitten on tuo pohjavire, johon viittasit.
Varmasti siihenkin voi vaikuttaa, mutta yhä kyselen miksi joku kuitenkin valitsee ne huonot kortit ? "Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima" - tulkitsi Leino ja siitä minustakin on kyse, jos/kun ihminen ei aina pysty muuttumaan, korjaamaan esim omaa tuhoavaa käytöstään.
Dostojevski ja monet muutkin taiteilijat ovat varmasti näitä, joilta puuttuu tuo halu elää
niinkuin heille ja heidän läheisilleen olisi hyväksi, siis yleisillä normeilla mitaten.
Kuitenkin he ovat rikastuttaneet ihmiskuntaa enemmän kuin me tavikset, jotka noudatimme hyviä tapoja ja elimme ihmisiksi.
"Suuret sielut ovat meteoritteja. He tuhoavat itsensä valaistakseen maailman"...
Tätä taustaa vasten tuo hyvän ja pahan erottaminen toisistaan muuttuu hankalaksi.
Täällä joku taisi hiljakkoin kirjoittaakin tuosta, että ihmisen käsissä hyvä voi muuttua pahaksi ja päinvastoin...
demeter1 - Samaa olin sanomassa Neeasalle. Hänestä säteilee aina "hyvää energiaa"..)) ja se on saanut ansaitsemaansa huomiota täälläkin.
Hyvä ohje tietysti tuo peiliin hymyily. Minäkään en ihan heti taida uskoa sen taikavoimaan..))
Mutta jospa harjoitus tekisi mestarin siinäkin? ..))
demeter1 - Heh, Ano 16.20 onhan tuosta tavasta (siteerata) tullut palautetta, pilkallistakin.
Se on nähty briljeeraamisena, itsekorostuksena, vaikka itse koen, että jos joku toinen
osaa ilmaista jonkin asian paremmin, monipuolisemmin ja yleispätevämmin kuin itse osaisin, niin miksi en voisi siteerata häntä ?
Yleensä, oikeastaan melkein aina, mainitsen kyllä näissä siteerauksissa lähteen, vaikka itse ajattelisin samalla tavalla. Vähän kömpelöltähän sekin tekstissä tuntuu, mutta on silti suositeltu tapa, ainakin virallisemmissa yhteyksissä.
demeter1 - Kyllähän me vakikirjoittajat olemme täällä ankaran syynin alla kaiken aikaa, Paloma. Yksikin "väärä" sana riittää huomauttelun aiheeksi, viestin kokonaisuutta ei juuri arvioida puhumattakaan viestin hengestä ja sanomasta.
Kirjoittajalta liiallinen oman viestin kontrollointi taas vie kirjoittamisesta iloa, sen on moni todennut ja kun väärinymmärtämisestä on tullut maantapa, mikä näyttää pesiytyneen tännekin, niin kyllä motivaatio kirjoittaa on välillä vähissä. Tämänkin lienee moni todennut - ainakin omassa mielessään, ellei ääneen...
Kyllä rohkaisisin sinua lukemaan "Lehmää", ainakaan kirjan päähenkilö ei ole luotaantyöntävä, jollaisena Bollan päähenkilöä saatettiin pitää. Tässä kirjassa päähenkilö herättää pikemminkin sympatiaa ja muun lohduttomuuden voi laittaa sodan piikkiin - tai sitten vain ihmisluonnon keskeneräisyyden.
Jos ollaan kestetty Kaarna ja Punaorvot niin kyllä tämänkin voi kestää, ajattelen, ja kun kyseessä on kuitenkin kielellisesti ja ilmaisullisesti mestariteos niin olisi sääli jättää se lukematta...
Leppoisaa joulunodotusta sinnekin, kaikesta huolimatta...
demeter1 - Ei niin, Ano, 20.25, vaan niin, että viime aikoina olen jättänyt riitakejut väliin. Eli vastasin Anolle 16.42. Olehan tarkkana.
Voi sinua rassukkaa. Tuollaisesta "totuudesta" joudut ilosi repimään.
Talontavan mukaisesti pyydän sinua kuitenkin perustelemaan väitteesi.
Ethän sinä tietysti sitä tee, maalittajat eivät sitä koskaan tee, joten toivotan sinulle hyvää joulua. Muistahan pysyä "totuudessa"..))
Tein sinusta ilmoituksen ylläpitoon, vaikka ei sillä mitään merkitystä ole.
demeter1 - Älähän nyt Kristiina. Eikös meidän ikäisillä ole jo vähän kuin "lupa" asiattomiin juttuihin ?..))
Kova on ollut koettelemus sinullakin, mutta siitäkin sitten toivuit ja jos ovat nikamat kestäneet tähän saakka niin eiköhön kannata luottaa niihin myös jatkossa ?
Ja ennen muuta luottaa ammatti-ihmisiin ? - Taidat olla oikeassa, Ano 16.42. Niin olen itsekin viime aikoina tehnyt. Itsesuojeluvaistoa ja tietysti epävarmuutta oman näkemysen oikeutuksesta ...
Siinä mielessä Anot, suorasanaisina, palvelevat hyvin kokonaisuutta, parhaimillaan..)) - Kiitos Neeasa! Uskon, että Anon 8,31 sanoihin voi moni yhtyä, minä ainakin.
Näin on. Surua emme voi välttää, eikä ole syytäkään. Yhteinen, jaettu suku, voi viedä ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Näin on moni kokenut. - Mies vai ? Ano 13.58..)) Pitäisikö puhua miehen puolesta, Churshillin suulla:
"Olen aina ollut valmis oppimaan. En vain välitä tulla opetuksi"..)) - Vieläkö hurskainen sinnittelet siellä omassa tuvassa ? Sitkeä sissi olet. Kiva kun laitat hyväntuulisia terveisiä palstalle. Eikö sinullakin ole kohtapuoliin syntymäpäivä ? Hil-lan kanssa olette samanikäiset, niin muistelen.
demeter1 - Kiitos sinullekin, Ramoona. Samoin olen sinut kokenut, alusta saakka: sielun sisar, jota aina seuraan, jolta aina opin, luonnosta, kirjallisuudesta, elämänasenteesta...
Tuo on hauska havainto, minkä itsekin tein joskus: vanhenevasta naisesta mies ei ymmärrä mitään..)) Siihen tarvitaan sisarseuraa. Onneksi useimmat miehet ovat kuitenkin opetettavissa...
demeter1 - Kiitos osanotosta Eliaana. Totta, pitkään ollaan tunnettu mekin. Muutaman vuoden taidan olla sinua edellä ja tuntuuhan se, jos vertaan sinun toimintakykyäsi omaani. Eikä minusta ole nuorempanakaan ollut näiden "miesten töiden" tekijäksi ehkä siksikin, että veljillä ja kumppaneilla on ollut erinomaiset kädentaidot, minulta on puuttunut se tärkein kannustin: pakko..))
Toivottavasti saat kylkesi kuntoon, pääset entiseen kuosiin.
Onpas kova painonpudotus sinulla. Ennen kilpirauhasvaivan löytymistä laihduin viisi kiloa, nyt suunta on valitettavasti ylöspäin. Tavoitteena on kyllä pysyä painoindeksin rajoissa.
Mukavaa joulunviettoa Väinön ja veljesi seurassa...
demeter1 - Heh, nyt meni vituralleen tuon lihaskuntotestin ohje. Sen piti olla näin: 15 sekunnissa piti nousta tuolilta (ilman käsien apua) viisi kertaa. Onnistui sekin - juuri ja juuri..))
demeter1 - Iltapäivää ! Ilokseni huomasin Hil-lan viestin jo eilen, mutta virta oli minulla niin vähissä, etten saanut istuttua koneen ääreen edes pienen viestin ajaksi.
Sitten on vielä niin, että jos on poissa palstalta vähänkin pitemmän aikaa, iskee jonkinasteinen vieraus päälle - ikäänkin oma tarina olisi jäänyt kesken eikä osaa sitoa langanpäitä yhteen..))
Tulkitsen tämän niin, että kun en osaa mieltää itseäni minkäänlaiseksi sisällöntuottajaksi, vuorovaikutteinen kirjoittelu on minulle se, minkä tunnen omakseni eikä se välttämättä istu nykyiseen chattailyhenkiseen viestittelyyn. Siksi Hil-lan viesti tuntui nyt kutsulta tuttuun ilmapiiriin. Sitä oli ilmeisesti moni muukin kaipaillut.
Paljon on terveyteen liittyviä harmeja ollut kirjoittajilla. Millainen lie liekon tilanne nyt ?'
Itselläni on huomenna tämä kuuden viikon välein tehtävä seuranta kilpirauhasen tilasta, saa nähdä onko tärkein arvo lopulta saavuttanut viitearvon.
Lääkäriähän en pääse näkemään, mutta eipä minulla juuri kysyttävääkään olisi.
Kaikki on mennyt kuten sairauden oirekuvasta voi päätellä. Ikävintä on tietysti kognitiivisten taitojen heikkeneminen; hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet, mutta kun nekin voidaan katsoa kuuluvan normaaliin ikääntymiseen, niin eipä sovi valittaa.
Eniten iloa tuottava asia on kuitenkin on entisen näön palautuminen. Tiedä sitten liittyivätkö silmien ongelmat ollenkaan Basedowin tautiin vai oliko niiden syy jälkikaihi, jonka taitava silmälääkärini korjasi 20 minuutissa ! Ajatelkaas millaisia ihmeidentakijöitä meillä on keskuudessamme !
Toinen ihmeidentekijä oli tietysti kirurgi joka teki lonkkaleikkaukseni ja palautti liikuntakykyni ennalleen. Häntäkin muistan kiitollisena - jos en ihan joka askeleella niin aika usein kuitenkin, etenkin kun tiedän, miten monella tämän ikäisillä liikkumisen vaikeudet ja niihin liittyvä kipuilu on arkipäivää.
Tietysti itselläkin on jo kokemusta siitä, että "huomenna kaikki voi olla toisin".
Siitäkin sain nyt muistuksen kun isoveljeni, 92 v, tilanne muuttui sittenkin yllättäen ja hän menehtyi toista viikkoa sitten. Armollinen, kaunis lähtö hänellä oli, siitäkin jäi vain kiitollinen mieli. Surua ja ikävää se ei tietenkään poista, ne kulkevat läheisten matkassa ehkä lopun ikää.
Jouluisia viestejä on jo tullut, Anon 14.06 kuvaus omasta joulunvietostaan saattaa hyvinkin muistuttaa omaani. Kaikki on minulla kuitenkin vielä "vaiheessa", ennen muuta isomman tapaamisen, eli lasten ja lastenlasten, kutsuminen yhteiselle lounaalle joulupäivänä tai tapanina.
Pari jouluruokaa on jo pakastimisessa mutta lisää tarvitaan. Olen kyllä varoittanut siitä, että ateria ei ole entisen veroinen. Käsien nivelrikko on jostakin syystä alkanut oireilemaan enemmän ja lanttulaatikonkin valmistaminen oli tuskallista. Kai jokin särkylääke voisi auttaa, mutta en ole tottunut niitä syömään ja käsittääkseni niidenkään apu ei ole takuuvarmaa.
Nyt olen saanut mieluista seuraa pihamaalle. Sain hankittua kaksi umpinaista ruokinta-alustaa linnuille ja pikkumies laski, että aterioimassa oli parhaimmillaan 17 lintua yhtä aikaa ! Oravat norkoilevat myös apajille, eikä niitäkään voi pois häätää, vaikka jo kerran kaatoivat kannon päälle asetetun alustan tohkeissaan maahan !
Lumen tulo on kyllä välillä painajaismaista minulle. Eilenkin lykkäsin/lapioin suojalunta toista tuntia että sain välttämättömät väylät vapaaksi lumesta. Ei puhettakaan että saisin kylätalkkarin avuksi pahimpina päivinä, meitä senioreja asustaa vieläkin täällä taajaman reunoilla omissa taloissaan ja kyllä lumityöt ovat monelle ylivoimaisia tehdä kun pihat ovat vielä verrattain isoja.
Huomaan kyllä, että tässäkin iässä voi voimaantua ja selvitä haasteista sitkeällä yrittämisellä - tämän huomaan ennen muuta naapureistani jotka ylläpitävät kuntoaan myös erilaisten liikuntaharrastusten avulla.
Sitähän en itse tee kovinkaan monipuolisesti, mutta ehkä riittävästi kuitenkin. Testasin itseni aamulla: piti nousta tuolilta ilman käsien apua 15 sekunnissa, viisi kertaa peräkkäin. Ei tehnyt heikkoakaan - tänään ainakaan...))
Juttua tuli taas pidäkkeettömästi ! Se on meidän yksineläjien pahe ja olen yrittänyt ehdottaa, että se olisi myös meidän oikeus..))
Ja kuten sanottu, lukupakkoa ei ole ja valinnanvaraakin riittää, tälläkin alustalla.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1