- Täytyy myöntää, että tässä on joutunut yksinäisyyden kanssa painiskelemaan tai miten sen nyt ilmaisisi, eli lähin juttu kaveri on viety pois. En osaa vastata siihen, että voiko yksinäisyyden voittaa, mutta loiventaa voi mielestäni hakeutumalla seuraan. Jotenkin tuntuu siltä, että yksinäisyys on käsitteenä aika henkilökohtainen asia, eli ihminen voi saada yksinäisyyden loitommaksi harrastuksilla tai toiminnalla, mutta ei se kaikkiin ihmisiin toimi, jotka on esimerkiksi menettäneet läheisen ystävän , joka on täyttänyt elämän ja samalla ei ole tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä. Ehkä siitäkin tulee ongelma, että kynnys on aika korkea ns liimaantuneen hakeutua seuraan tai harrastuksiin ja saada yksinäisyys loitommalle.
Suomessakin on noin miljoona sinkkua ja varmaan jokaisella on omat selvityksensä miksi oon sinkku. Tuntuu jotenkin vaikealta ymmärtää se, että onko kaikki omasta halusta sinkkuja, vai onko osa olosuhteiden pakosta. - Kyseessä on samaan talouteen liittyvät maksut, jotka on vain toisen nimellä. Maksettava olisi kumminkin itse, koska koskee omaa asumistakin.
- Kiitosta vaan !
Lähinnä maksut on omaan talouteen riippuvaisia kuten sähkö, vesi, kaapeli, netti ym. Samalla mitalla, eli sul on se poikittain, ja hyvästi. - No, tässä surkeassa mielentilassani vuodattelen ja kiitos viestistäsi, täytyy ainakin varoa sua, kun niin nätisti juttelet.
No, kaikkea hyvää sulle! - Vaikea sanoa, mutta yksin ei hyvä. Tuskinpa ketään huolin vielä tai koskaan , mutta yksinäisyyskin on raastavaa yli 30 v avioliittovuoden jälkeen. En todella tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta ainakin odotan hyvää ystävää itselleni naisesta, mutta tuskinpa toiveeni toteutuu. Pärjään itseksenikin, jotenkin, mutta eipä tämä elämä mitään herkkuakaan ole olla itsekseen.
- Hölynpölyä kaikki ruokatottumukset. Vaimoni eli terveellistä elämää muutenkin, mutta kuoli syöpään. Onhan näitä luonnonlääkkeiten puolesta puhujia, mutta eipä niitä syöpälääkärit tai hoitohenkilökunta informoi muutenkaan.
- Tuskinpa sinä koskaan mitään mielipahaa tuotat, mutta varmaan huomaat nämä tyhjän toimittajat itsekin?
- Olen pitemmän aikaa seurannut tätä palstaa ja huomannut, että täällä on paljon asiallisia kirjoituksia ja fiksuja ihmisiä, mutta on taas näitä jotka laittaa läskiksi kirjoituksen kuin kirjoituksen. En viihdy tällä palstalla siksi, kun osa revittelee leukojaan mielin määrin ja tarkoituksella haluaa tehdä mitättömäksi aloituksen , kuin aloituksen. Huumoria täytyy olla, mutta ei se saa olla sellaista, että itseä vaan naurattaa, kun saa kusetettua jotain toista.
No, eipä ole tarvis kirjoitella muutenkaan ja pitäkää hauskaa omintakeisella huumorillanne. - Ei varmaan ole koko palstan suru yhden ihmisen tarina, mutta joillekin tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää yhteisiä pelisääntöjä, eli yhdessä iloitaan ja yhdessä surraan. Tuskinpa sinäkään tykkäät, jos itket ja suret, niin et varmaan kaipaa iloisia juhlijoita vierellesi juuri silloin.
- Tästä vastauksesta ei saanut mitään tolkkua ja kenelle kohdistettu.
Tarkoitan sitä,että on asiallisiakin viestejä ja en kaikkia syytä asiattomuuksista, mutta on niitäkin mitkä menee hyvän maun ulkopuollekin. - Tottakai hyviä muistoja on paljon, haavoilla tarkoitin lähinnä nykytilannetta, eli olen jotenkin haavoittunut menetyksen johdosta, koska itsestä on puolet kuollut ja en osaa elää niinkuin ennen.
- Tuntuupa mukavalta, että minutkin on huomioitu näin lämpimin ajatuksin ja olen kiitollinen kaikille vastanneille. En nyt jaksa kaikille vastata, mutta kaikki tuki ja osanotto lämmittää mieltä ja ehkä tästä vielä selviää.
Aina moititaan ihmisiä välinpitämättömyydestä, mutta minua on muistettu tuttujen ja tuntemattomienkin taholta erityisen hyvin.
Lämpimät kiitokset kaikille teille vastanneille.
T. Mettis - Näinhän se on, että irtipäästäminen on vaikeaa.
Monikin on antanut saman neuvon, että huolehdi itsestä, muista syödä ja älä jää yksin murheinesi. - Kiitos !
Täytyy myöntää, että tunnekuohuja on ja ehkä aika tasoittaa, mutta tuskinpa haavat häviää.