liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Kuolema tuli luonnolliseksi osaksi elämää kun menetin poikamme syövälle.
En pelkää kuolemaa, mutta silti on vielä elämänhalua.
Kipuja ja vaivoja on päivä päivältä enemmän, mutta särkylääkkeiden ja särkyvoiteiden avulla saan nukuttua.
Silti tuntuu että elämä on huijannut minua, mennyt niin nopeasti pitkälle vanhuuteen että en ole pysynyt perässä.
Hyväksyn että olen vanha, pakkohan se on, mutta toivoisin vielä muutaman kevään mökilläni.
En kadu juuri mitään, kaikki mitä on elämän varrella tullut tehtyä on tehty sen aikaisen tarpeen mukaan. virheitä olen tehnyt, mutta eipä niille enää mitään voi.
Joskus nauran itselleni kun en tajua korkeaa ikääni, teen hommia niin että nivelet ja selkä ovat ihan lopussa.
Akillesjänteen katkeaminen sai rauhoittumaan, se ei taida koskaan parantua ennalleen.
Jaksamista kaikille teille. < - Kiitos <3 Minusta on aina tuntunut kuin täällä olisi ystäviä minulle joka olen vahemmiten aina vain enemmän viihtynyt yksin kissoineni. Nyt harkitsen kylille lähtöä, mutta niin olen sanonut jo pitkän aikaa, veljelleni nauroin tänään kun soitti että varmaan joulunakin olen vielä täällä lumen keskellä.
- Nyt muistankin. Löin tosiaankin pääni aika kovasti.
Minun virhettäni oli että en kertonut heti nikin vaihtoa, taisin vaihtaa siksi että tunsin jostain syystä oloni häirityksi entisellä nikillä.
Siitä on pitkä aika, olin jo unohtanut koko asian, en nytkään ole ihan varma siitä miksi nikin vaihdoin. On sinulla hyvä muisti, kuin partaveitsi. :) - Mistähän tuo juuei tuli, juuri oli tarkoitus.
- Nykyisin käyn harvoin netissä. Äänikirjat vievät enemmän aikaani.
Kun avaan koneen katson aina Hillanin ketjun. Puhelimella en viitsi sivuja juuei avata.
Minullakin on ollut monta nikkiä, auli-auli ja mielikkimummo, voi olla muitakin jotka olen unohtanut. Mielikkimummo taitaa olla vieläkin voimassa, salasanan olen unohtanut mutta sen voi kyllä uusia.
Sain paljon nuhteita kun vaidoin nikkiä, eihän siinä mitään luvatonta ole.
Nyt en näillä näkymin vaihda enää, tai mistäpä tuon tietää....
Oli mieleisiä vieraita viikonloppuna, tytär ja vävy kävivät.
Mukavaa viikonloppua kaikille. - Minulla on kissa. Niin laiska että katsoi vierestä kun hiiri söi sen ruokakupilla.
Rohkea hiiri,
Mökille on tullut tavallista enemmän hiiriä tänä syksynä. - Kyllä nauratti. Tietenkään sellaisia ei naurata joilla on ollut perheenä tai henk.kohtaisesti alkoholin kanssa ongelmia.
Varsinkaan Knihtilä ei välittänyt tippaakaan miltä näytti, oli tosi aito roolissaan. - Minulle tulee kirjoitusvirheitä enemmän kuin ennen. Osa johtuu näppäimistöstä, ei tykkää ottaa kaikkia kirjaimia jos ei kiinnitä kunnolla huomiota.
81-vuotta tuli Elokuussa täyteen, toivon että suotte minulle virheet. - Ei sukunimi ole rantasipi, koulukaverit väänsvät sen sukunimestäni. En nyt ala kertomaan sukunimeäni.
Nauratti kun kanikeitto ei ole vielä ollut kirjoitusvirheideni joukossa. - En enää kirjoita ruuasta. Viimeksi sotkin kanakeiton ja kalakeiton.
Ratasipiksi minua haukuttiin koulussa sukunimeni takia. Oliskohan jäänyt alitajuntaan. - Olet ihailuni ja kunnioitukseni arvoinen ihminen.
Minä en enää viitsi edes vieraita kun hyvin valikoivasti. Jaksaisin ehkä, mutta ehkä erakkomainen luonteeni ja väsyminen omaishoidon aikana on saanut varovaiseksi kontakteissa.
Hienoa että kaltaisiasi ihmisiä on, olet todella tärkeä muistisairaalle lähimmäisellesi. - Olin nuorena kaupassa töissä, vanhainkodilta kävi mummoja kävelemällä ostoksilla.
Eipä onnistuisi nyt, vuodepotilaatkaan eivät saa hoitopaikkoja.
Kävin 12-vuotta kestäneen omaishoidon jälkeen vielä vuosia syöttämässä miestäni vuodeosastolla.
Sanon sydämeni pohjasta, että sinne ei missään tapauksessa, pitääkö jemmata lääkkeitä sen verran että pääsee pois jos voimat loppuu.
Olen eutanasian kannalla jos mitään toivoa ei paremmsat elämästä enää ole. - Tein valkosipiperunoita, uunimakkaraa, lihapullia ja salaattia.
Leipää ja sokeritonta limsaa.
Sanovat että sokeriton limsa on myrkkyä ikäiselleni, en ole huomannut. - Ei kukaan välty ajanhampaan puraisuilta, niin mukavaa kun se olisikin.
Jos jokin kohta on vähän säästynyt, niin toinen kohta alkaa näyttää ikäiseltään.
Mietin kauneusleikkauksia, se olisi loputon kilpajuoksu, koko kroppaa ei voi uusia.
Vaikka olisivat kuinka laittaneet rahaa leikkauksiin niin tulos on viimein jopa pelottava tai säälittävä.
Minulla oli naama aika hyvä ikäisekseni, nyt alkaa kyllä kiihtyä rypistyminen kun 80-vuotta täytin.
Ei minua enää edes kiinnosta rypistyminen, kunhan pääsee kävelemään ja pää toimii sen verran että pärjää omillaan.
Miksi ihmeessä pitäisi olla nuoremman näköinen kun ikä edellyttää. - Kyllä se niin on että tällaista on ollut jo kauan.
Nuoremmat eivät tule ajatelleeksi kuinka nopeasti aika kuluu heidänkin kohdallaan. - Vuodet vierii...
En viitsisi katsella 80+- ihmisen alastonkuvia, nuorista on kauniita alastonkuvia. Onhan hienoja alastomia patsaitakin. Mutta tässä taitaa olla puhe killuttimien kuvaamisesta ja lähettelemisestä.
Ei ole tullut mieleenkään edes nuorempana ottaa nakukuvia. - Minulla on lehtipuhallin, en tykkää. Vaivalloisempi kun haravointi.
Olen ollut jonkin aikaa koneella ja kirjoitellut viestejä moneen ketjuun.
Minulla on kirjoittelu vähän tuurista kiinni. Useimmiten ei huvita.
Muistan kun aikoinaan sain tietokoneen ja netin niin olisin viettänyt koneella vaikka päivät pitkät.
Katselen tärkeimmät puhelimella, en tykkää sillä kirjoittaa kömpelöillä sormillani.
Mukavaa että Hilla tekee aloituksia taas. - Just juteltiin tyttären kanssa että on ollut hyvin tasaista pitkän aikaan.
Pahin menetys oli poikamme kuolema, siitä on jo aikaa mutta ei mene tuntia etteikö kävisi mielessä.
Kun hän oli viimeisiä aikoja elossa sairastuttuaan syöpään niin rukoilin, olisin lähtenyt mielelläni hänen edestään jos saisi valita.
Sitten oli vähän väliaikaa, kuoli äitini ja mieheni kolmen kuukuden sisällä. Nyt viimeksi neljä vuotta nuorempi veljeni.
Olen sukumme vanhin "matriarkka", tiedän että parhaimmillaankin aikaa on rajalliesti. - Minulla oli kompleksi sääristäni vaikka ei niissä mitään vikaa ollut eikä ole vieläkään.
Hyvin on asiansa ajaneet. Nuorena vain on niin vaativa ulkonäkönsä suhteen.
Tämä on syynä että en ole minihametta pitänyt.
Pitkät housut olivat lempiasusteeni.
Nykyisin käytän hamettakin, mutta harvoin. - Nykyisin ei ole lempiruokaa, vanhemmiten on makuaisti tullut vaativammaksi.
Olisin kai Kaalilaatikko, siitä tykkäsin puolukkahillon kanssa.