Pikku-pirpana
Pieni taivaankannen maalari.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia135 aloitusta · 17074 kommenttia
- Kas,kas.. pokemon harrastaja siis sinäkin. :)
Parikytä vuotta sitten olin aika kartalla pokemoneista ja nykyään kyllä ihan kujalla. Tuli pelattua aika paljon gameboylla.. oli asia joka yhdisti minua ja poitsua. - Mä tein helpolla, valmis murotaikinapohja, siihen päälle omena-vaniljahilloa, kanelointi ja paljon omenalohkoja. Voisula päälle, siihen vielä kanelointi ja sokerointi. Ja hyvää tulee.
- Jee,jee.. entäpä kun kuolet ja jesse ei sit olekaan sinua vastassa avosylin vaan toteaa sulle että olisit elänyt silloin kun elit, maallisista iloista nauttien, sillä niitä ei sinulle ole enää luvassa. Sielusi ei maallisia iloja saa.
Mut juu, omapahan on valintasi. - Minua ilostuttaa puolen tunnin päästä uunista tuleva omppupiirakka. Vaikka joudunkin kaloreita laskemaan, kun leivon, ei sokeria ja voita säästellä. :)
Nyt jo tuoksu on taivaallinen... - Jaa, en kuulu faceen tai instaan.. ne on tarkoitettu mielestäni ihan pöhelöille jotka haluavat esitellä itseään. Ei sovi minun pirtaani. Olen mieluummin tunnistamaton.
- Ja mä haluan lumileopardin.. :)
Luojan kiitos sille, etten saa... - Ei ole yhtään toista parempaa uskontoa. Jokainen uskova pitää omaansa ainoana oikeana. Noinhan se ei mene.
Oli sitten kristitty, islamisti tai satanisti, ovat yhtälailla samalla viivalla. - Mun kotona kaikki viherkasvit ovat muovia ja kangasta.. helppohoitoisia. :)
- Valetta. Raamattu on miesten kirjoittamaa satua. Uskonnot ovat heikoille.
- Kristus oli vain tavallinen immeinen josta tehty joku hiton vapahtaja, ja yksinkertaisesti jotkut uskoo.
Jokaisella on oikeus uskoa. Tai olma uskomatta. - Jumsla on keksitty juttu. Miesten keksimää potaskaa.
- Mikä hiton jumala..? Maailmassa uskotaan varmaankin tuhansiin eri jumaliin..
- Minä en pelkäisi mitään tuplauhkia, sillä suon kumppanilleni vapauden seksuaalisen itsensä toteuttamiseen enkä usko mihinkään pettämisiin.. se ei ole pettämistä, jos lupa on.
Eli jos kumppanini olisi bi.. se tarkoittaisi, että joku jantteri olisi painanut kumppaniani takaluukkuun, tai toisinpäin.. en vaan voisi koskaan pitää sellaista miestä haluttavana.
Eli yksinkertaisesti en voisi olla parisuhteessa bi-miehen kanssa. En vaikka kuinka rakastaisin. Mulla omat halut kuolisivat. - Minulle tämä on vakavasti otettavaa viihdettä. :)
- Tuossa olet juutikin harvinaisen oikeassa.
- No on niitäkin vanhuksia, jotka oikeasti vain odottavat kuolemaansa.
Ei kaikki elä tarrautuen elämään.
Osa vanhemmasta väestä kokee jo eläneensä elämänsä ja vain odottavat.
Mummini .. tai siis exän mummi oli just tuollainen.
Äitini aiheutti oman kuolemansa ja lähti hyvillä mielin.
Itse olen valmis kuolemaan heti kun aikani on. Ei ole mitään syytä takertua elämääni kun sen on aika loppua. Olen elänyt päiväni ja thats it. Se on siinä. - Itse en jaksa uskoa elämään kuoleman jälkeen. Se on nyt tässä ja menneet menneitä ja tuleva sit ehkä jossain.
Elämä itsessään on ihanaa. Ja arvokasta.
Kiitos kun jaoit näkemyksesi. Arvostan. - No voi hiton tunari sun kanssa! 🤣
Tulipahan nyt sitten todistettua palstalaisille, ettet ole siniverinen.. - Vanhuksille pyrin juttelemaan kuin he eivät olisi vanhuksia. Kuin muillekin ihmisille..
Yläkerrassani asui yhdeksänkymppinen mummeliini yksin kissojensa kanssa, hänelle vein aina leipoessani kymmenykset ja kun korona tuli, tarjouduin kauppa-apuriksi. Leipomuksistani hän oli hyvin kiitollinen, mutta kauppa-apuani hän ei huolinut vaan kävi koko korona-ajan itse kaupassa.. ja ilman maskia.
Se oli hänen oma valintansa. Aikuinen ihminen saa päättää itse.
Vanhuksia tulisi kohdella kunioittavammin. Nykyinen mentaliteetti että vanha on turha, on väärin. - Muistan ja tulen aina muistamaan sen, kun uskoin eläväni viimeisiä viikkojani ja ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli että tässäkö tämä nyt sit oli, elämä siis. Olin lohduton.
Kuitenkin avasin silmäni ja näin. Itkin elämän kauneutta, puiden vehreyttä, sinisen taivaan kuulautta, ystävällistä dösäkuskin hymyä.. ja niin katkeran suloista oli kaikki. Ja niin kaunista.
On vaikeaa elää, kun tietää kuolevansa. Asiat saavat ihan uuden perspektiivin.
Toisaalta opin myös hyväksymään oman kuolevaisuuteni. Ja asiat meni tärkeysjärjestykseen. Päättelin, että elämä on lahja kaikkine suruineenkin ja sen, että elämä on elettäväksi tarkoitettu. Mitä se kullekin sitten tarkoittaakaan.
Jokainen määrittelee itselleen sen mitä tarkoittaa eletty elämä, minulle se tarkoittaa sitä, että minun on hyvä kuolla kun elämäni joskus päättyy.
Kuoleminenkin on kaunis asia. Kyse on vain katsantokannasta.
Kuolin jo lapsena, ja se kokemus ei herättänyt minussa mitään tunteita. Itse kuolemani tapahtui tiedottomuuden tilassa ja kuulin kuolemastani jälkikäteen.
Jos siitä selvisin, selviäisin ihan mistä vain.
Elämän kauneuden ymmärtämiseen ei tarvitse kuolla, riittää kun avaa silmät ja katsoo ajatuksella. Pienet asiat ovat ihmeellisiä, koskettavia kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Riittää kun oikeasti ajattelee asiaa.