Pikku-pirpana
Pieni taivaankannen maalari.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia135 aloitusta · 17074 kommenttia
- Ei, hän ei koskisi huumeisiin pitkällä tikullakaan.
Se vain kun hän on kirjolla, se ja haasteet terveyden kanssa tekee tästä niin vaikeaa.
On sydäntäni särkevää katsoa vierestä ja lupaa ei hän anna auttaa.
Aikuinen hän jo on, mutta ei pärjää omillaan. - Kiitos halauksesta, se tulikin tarpeeseen.
- Aika, se ei ole puolellani. Se on minua vastaan.
- Näin minun on pakko opetella tekemään.
- Olen lopen uupunut tähän tilanteeseen jossa tapani rakastaa satuttaa häntä.
Olen henkisesti hajalla hänen vuosikausia jatkuneeseen piinaansa, joista hän syyttää meitä, vanhempiansa. Ainoita jotka oikeasti rakastavat häntä.
Olen uhrannut koko aikuiselämäni rakkauden nimessä hänen vuokseen ja tekisin sen sadasti uudelleen.
Mutta nyt, tänään kamelin selkä napsahti minullakin.
Jos kerran tapani rakastaa häntä on hänen turmionsa, eikö kaikkein rakkaudellisin teko ole lopettaa rakastaminen? - Rakastan kuulemma liikaa ja väärällä tavalla.. aiheutan toiminnallani vahinkoa hänelle jota rakastan.
Eli omalle lapselleni. - Kyse on pojastani. Ei suinkaan exästä.
- Niin kai, mutta kun kyseessä ei ole nyt romanttinen rakkaus.
Ongelmana on rakkauksista suurin ja pysyvin.. rakkaus omaa lastaan kohtaan. - En tänään. Eräs rakkaani vain.
- Juu, itsetutkiskelullahan juurikin päädyin siihen, että haluan luopua rakastamisesta.
Rakkaudessa ei ole mitään vikaa, vaan siinä miten rakastan. - Emme ole riidelleet.
- Kyllähän ne kuuluu.
Haluaisin vain hetken elää ilman rakkautta jos se korjaisi tilanteeni. - Ei tässä ole mistään riidasta kyse. Tulin vain johtopäätökseeni.
- En valitsisi kumpaakaan. Valitsisin elämän.
- Se, että välillä sattuu, on osa elämää.
Se, että rakastan ei pitäisi olla järjestelmällistä itseni satuttamista. - Olet juurikin oikeassa siinä, että rakkautta on monenlaista.
Ogelman ydin ei ole se rakkaus vaan se, että minä rakastan. - Minä luulen ajattelevani, mutta monasti huomaan ajatukseni ovatkin vain yleensä asioiden kertausta.
Muutamia heureka-hetkiä on ollut mutta mitään idealoistoa ei minulla ole.
Pidän suuresti siitä että voin ottaa ärsykkeettömän hetken ja vain ajatella.
Ajatteleminen on varsin mukavaa puuhaa.
Dösässä on mukavaa kun voi katsella samoja maisemia yhä uudestaan ja uudestaan ja vaan ajatella.
Opin itse arvostamaan ajattelemista vasta kun en enää muuhun pystynyt. Eli kun se oli ainoa viihdykkeeni. - Osanottoni.
Menetit yhden voimaihmisen tässä elämässä ja nyt on aika surra.
Ota ja tunne se suru ja anna sen raastaa sinua. Hän oli kuin toinen isä sinulle.
Suru on kaunis mutta kipeä tunne jota ei pitäisi kieltää.. sen läpikäyminen sattuu, mutta se lopulta eheyttää.
Anna sen tulla ja vyöryä lävitsesi.
Voimia ja jaksamista sinulle. Touhotukset sivuun ja sure rakasta enoasi. - Ikävä kuulla ettei tauti hellittänyt. Kai sä ny kävit hakeen dropit?
Kuulostaa että ihan kunnon taudin olet käynyt lävitte.
Tiistaina si kunnolla röörejä avaavaa ennen lentoa. Ja muista vaikutusaika.. eli ei hyödytä ottaa enää nousukiidossa.. :) - Vieläkö olet kipiänä?