Pikku-pirpana
Pieni taivaankannen maalari.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia135 aloitusta · 17074 kommenttia
- Tuohan varsin virkeä kuva miehekkäästä sinusta.
Tähän on pakko laittaa tarina..
Oli mulla muinoin työkaveri joka ei ollut ihan .. no, ytmi. Iso, lihava ja ruma mies. Ei siinä, oli vielä laiska lusmukin. Vältteli töitä aina parhaansa mukaan ja kyllä me työkaverit jouduttiin monasti potkimaan häntä persiille, jotta edes säällisesti sai jotenkuten tehtyä päivän työt.
Mikä kaikkein pahin piirre tuossa entisessä työkaverissa oli, että hän oli ehta sovinisti. Jatkuvasti hän kyseli miespuolisilta työkavereiltaan että panisitko tuota tai tuota henkilöä..
Ja me naiset jotka potkittiin häntä persiille jotta meidän ei tarvinnu tehdä hänenkin töitä, kuuluttiin kastiin "En panisi."
Tämän alustuksen myötä sanonkin virkeälle viikinkimiekkosellesi ..
"Kyllä panisin."
:) - Heh, olet siis saavuttanut omaleimaisuuden korkeimman asteen. Niin korkean ettei kukaan pysy kärryillä. :)
Mä kun jo annoin omasta puolestani sen tittelin Wilmalle. Mä en meinaan pysy ollenkaan hänen jutuissaan.. en si alkuunkaan. - Välillä kun katson tuubista jotakin, pääsee livahtamaan joku sellainen video jossa joku kaatuu, niin kyllä se tuntuu mulla "munaskuissa" asti.
Sehän niissä videoissa on pahaa kun niitä seurauksia ei näytetä. Ei esitellä kipsattuja raajoja, arpia, halvaantumisia tai katkenneita hampaita. Ei esitetä sitä tuskan määrää tai kipua, vain raadollisesti se itse vahinko. Ja jengi nauraa... :( - No.. se on tuo sinun naljailusi mikä minua sinussa viehättää.. en ny aina pysy ihan samalla kartalla sun jutuissa, mikä on ihan hyvä juttu välillä olla hoomoilasena.. aina voi si kysyä, et mitä hittoa oikein tarkoitit..
:) - Julistaudutko palstan rumimmaksi mieheksi?
- No juu, aika varmaa on, että olet rumempi mies kuin Töksis. Töksis kun ei ole mies ollenkaan..
Taas joku imbessilli yrittää provota.. aika laimeeta.. - On tutkittu juttu, että ihmiset nauttivat vahingonilosta enemmän kuin pelkästä ilosta.
Se on siis markkinarako, kun kaikenlaisia vahinkoja esitellään.
Itselläni ei sielu eikä ruumis kestä katsoa moisia ollenkaan. Tekee pahaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ihmettelen ihmistä joka voi nauraa esmes sille, että joku kaatuu ja murtaa luita.. tai sille, että krokotiili puree naamasta.. noita videoita on tuubi pullollaan. - "Yhteisö on kuin perhe. Ketään ei ole itse valittu, kaikki naamat ärsyttävät vuorotellen, mutta silti ketään ei jätetä yksin." ☺️
Kiitos. Tämä oli ihan paras. Meillähän on tässä yhteisö. Ja ihan hyvä sellainen. - Saanko kysyä kuka olet..?
En ole törmännyt vielä allekirjoitukseesi.
Pidän hienona asiana, että aika moni ano on ottanut allekirjoituksen käyttöönsä. Se helpottaa keskustelemisen jatkumoa. - Minä olen hyvinkin iloinen että olet vielä palstalaisena. Niin monasti olet poistunut ja niin monasti palannut.
Minä kun en voi olla tykkäämättä sinusta ja itseilmaisustasi. :) - Onhan tuota itsekin tullut syyllistyttyä jonkinlaiseen inside-meininkiin.
Sitä vaan tykästyy joihoikin sillain ja tykkää sit kirjoitella niiden kanssa ja myös päinvastoin kun ei voi sietää joitakin kirjoittajia.
Kaikki uudet kirjoittelijat ovat kuitenkin mielestäni aina tervetulleita juurikin siksi kun ovat kaikki omanlaisiaan. Anoja tai rekkuja, ihan sama.
On joitakin kirjoittajia, joille en vastaa koskaan ihan siksi, kun niin on parempi. On myös kirjoittajia jotka eivät samasta syystä vastaa minulle. Se suppeuttaa keskusteluja ja luo sitä sisäpiiriläisyyttä tai ainakin sen vaikutelmaa.
Ja toisekseen, minulla on henkilökohtaisia kontakteja joihinkin kirjoittajiin niin se luo myös sellaista kuppikuntaisuutta. Ystäviä, tuttavia, veli ja rakastaja. Ne olen palstalta saanut.
Missään nimessä en halua, että joku jättäisi palstan sen takia, että tuntisi olonsa ulkopuoliseksi. Kaikille on tilaa sinkkulassa. Niillekin, joiden kirjoituksista en pidä.
Olisi oikein mukavaa jos sinkkuloiden keskustelukulttuuri hieman elävöityisi ja se vaatii ehdottomasti nimenomaan sitä uutta verta palstalle. - Pirpana on aika yleinen lempinimi sellaisille pienille ja pirtsakoille tyttölapsille..
Aikanaan jopa dosäkuskitkin antoivat minulle sen lempinimen.
Mielestäni pirpana sopii minulle oikein hyvin. Olisinkin rekannut sen pelkästään, mutta oli jo varattu. - Tutustuin palstaan ikävän muodossa 2012 ja meno äityi hyvin ikäväksi.
Olin vuosia poissa, eksyin sinkkuihin 2019 ja olin tuolloin parisuhteessa.
Disse ja elisakettu tekivät selväksi, että palstalle voi tulla vapaasti jubailemaan, vaikka alkuun tuntui siltä, että kaikki ovat jotakin sisäpiiriläisiä.
Nopeasti pääsin mukaan vaikkakaan se ei ollut ihan kivutonta, sillä kohtasin aikasta paljon kiusaamista.
Sinkkulassa puhuttiin paljon erilaisista asioista silloin .. ihan kuten nykyäänkin.
Moni sen ajan kirjoittajista on kadonnut, osa palannut takaisinkin ja osaa odottelen edelleenkin palaavaksi. - Turha vastuunkanto .. se todellakin on yksi ongelmistani. Haluan, että asiat toimii niin kannan vastuuta asioista jotka eivät oikeastaan edes minulle kuuluisi.
Joudun opettelemaan päästämään irti.
Kiitos kun annoit minulle ajattelemisen aihetta. - Kiitos viisaista sanoistasi. Makustelen niitä mielelläni.
- Nooh.. poitsu eli jo reilu neljä vuotta asumisyksikössä,mutta siitä ei tullut hevon paskaakaan. Liian agressiivinen oli hoivahenkilökuntaa kohtaan ja liian hankala hoidettavaksi.
Siksi nyt kotona, kun me ei säikytä hänen uhkailujaan. - Näinhän se on. Minun oma valintani.
- Tää on mitä mainioin paikka vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa.
Onhan täällä shaissea, mutta sen voi skipata. - Se onkin hyvin valitettavaa.
- Kiitos. Sanasi lämmittävät sydäntäni.
Alan pääsemään tässä itsetutkiskelussani eteenpäin.
En tosiaankaan pysty lopettamaan rakastamista, mutta voin himmentää sitä. Voin antaa pojalleni enemmän tilaa olla oma itsensä ja kuunnella häntä paremmin. Antaa aikaa ja olla kärsivällisempi.
On monta asiaa mitä voin tehdä, mutta se, että minun on tehtävä se itselleni rehellisesti.
Aina olen ollut sitä mieltä, ettei toista voi muuttaa, vain itseään. Nyt minun pitäisi muuttaa itseäni vähemmän huolehtivaksi ja etäisemmäksi.
Ja samalla olla läsnä. Hmph.. helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävähän mun on.
Kiitos tuesta ja neuvoista, merkitsee mulle paljon. Aidosti.