agape.papillon
" Rakas Jumala-painaudun lähellesi, kyyhötän tässä-kämmenelläsi- ja valitan. Vaikeroin hiljaa, etteivät kiittäväiset häiriytyisi, etteivät vahvat halveksisi.
Rakas Jumala, peittele minut lämpimiisi, sillä matkahuopani on kulunut ohueksi ja minun on vilu.
Pese minut, sillä tunnen itseni likaiseksi. Kääri valkoisiin, ettei mustuuteni näkyisi, etteivät ihmiset pahentuisi.
Vai annatko elämän riepotella, näin väsytellä,että omat verhoni putoaisivat, heikkouteni näkyisi, mustuuteni paljastuisi?
Rakas Jumala, kohta en enää jaksa, kohta en osaa mitään.
Kyyhötän tässä-edessäsi- ja toistan ryövärin sanoja vain: "Muista minua Jeesus".
Muista minuakin! "
Kotieläimet: ei
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia26 aloitusta · 160 kommenttia
- raastaa minut
kuilun reunalle.
Kauhulla katson
allani ammottavaan pimeyteen!
Juuri kun luulen putoavani,
näen valkeat enkelit ympärilläni.
He näyttävät tietä,
tietä pois pimeydestä,
kohti valoa ja lämpöä.
Seuraan horjuvin askelin.
Ja kohta huomaan
taas olevani luonasi
rakastava Jeesus.
Sanot: En koskaan
poistunut luotasi.
Katseeni seuraa
aina askeleitasi.
Sinä olet minun. - se on, ei voi mitään.
- niitä asioita mitä ei ihmisjärjellä kertakaikkiaan pysty käsittämään. Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja ennen Häntä ei ole ollut mitään.Käsittämätöntä mutta totta. Saahan sitä tietysti yrittää pähkäillä...
- ei ihan heti kyllä sellainen selviäminen tullut mieleen.
- meinaakkos että me dokaillaan? Tsihih!
- tässä selvitä. Ehkä..Onneksi se ei ihan ole omassa varassa. Höm..vai terve uskis. Kiva kuulla. =D
- paitti en ole veli vaan sisar. :)
- me meinataan pärjätä. Loppuun asti. :p
- Mikä on tämä
näkymätön vihollinen,
joka jäytää luitani
ja saa kaiken
mitä minussa on,
huutamaan tuskasta?
Yritän paeta sitä.
Etsin turvapaikkaa,
suojaisaa satamaa,
jossa voisi levätä-
en löydä sellaista.
Raatelijani on aina
minussa kiinni.
Kuitenkin niin näkymättömänä
yrittäen tuhota minut kokonaan.
Välillä yritän uhitella sitä:
tule esiin ja taistele!
Voimani loppuvat.
Pimeys peittää tien.
Silti sitä vaellan.
Koska Hän
joka on uskollinen,
minua kantaa. - ketään pidä syyttää.
Onhan ihmisellä omakin osuutensa. Että ottaako sen uskon vastaan vaiko ei. Ei Jumala ketään pakota. - ihmisen hyvyyteen, siihen hyvyyteen jota ihmisestä itsestään löytyy, on kyllä aika heikoissa kantimissa se usko...
- maailma ikinä rauhaa saa. Kaikki vaan pahenee...
- Meikä en käyny pyhäkoulua, enkä muista koulun uskonnontunneiltakaan mitään. Taisin nukkua... Ja rippikouluakaan en käynyt. Eikä kukaan _tuputtanut_ minulle mitään. Mutta siitä huolimatta tulin uskoon. Jeesus löysi minut! =^.^=
- täällä, tsihih! :)
- Toi oli kai vitsi..?! :o ;)
- Olen ollut monena vuotena siellä, tälläkertaa haluan tehdä ihan jotain muuta...
- Ohoh, ompas sulla surkee käsitys uskovista! Mistäs moinen...
En kyllä tunnistanut itseäni tuosta kuvauksesta... ;) - Kenellä meistä on tuollaista rakkautta, oikeasti?
Olen tullut siihen tulokseen että ei kenelläkään. En ainakaan ole sellaista huomannut...
Ainoastaan Jumala itse voi sitä meissä vaikuttaa. Antamalla meille omaa rakkauttaan, jolla voimme rakastaa Häntä takaisin, ja toisia ihmisiä. - Tsemppiä vaan minunki puolesta! :)
- Juurikin tuota samaa olen pohtinut! :o
Ja tuntuu että siihen ei mitään tyjentävää vastausta edes ole.