mennäporvooseen
Tuttujen kesken "tomppa" vaan.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia33 aloitusta · 1301 kommenttia
- Kiva kun tykkäsit kirjoituksista ja kannattaakin olla varovainen. Etenkin näin liukkailla keleillä, että ei lennä pyrstölleen. Kyllä täällä saa kirjoittaa, vaikka sata vuotiaat. En mina ainakaan ole asettamassa mitään ikärajaa kenellekään.
- Sharoni
Ihan totta mitä kirjoitat, kun alkaa omat ikävudet mennä jo sekaisin. Joskus täytyy ihan tosissaan miettiä, että kuinka vanha tässä ollaankaan.
Minulla on myös hyvät naapurit lähellä omalla ikääni ja tavattoman hauskoja tarinatuokioita. Nimenomaan hauskoja.
Nuoruudessa on hyvin vähän kadehdittavaa, saati ihannoitavaa. Monia epävarmuuksia ja oppimisia edessä. Harvat asiat menivät suunnitellusti, mutta silti en päivääkään antaisi pois tai toiseen vaihtaisi.
Olet niin oikeassa tälle palstalle kirjoittamisesta. Ei ollut 15 vuotta sitten mitään keskustelupalstoja tai kokemusten vaihtamispaikkaa. Kirjeenvaihtoilmoitukset ainoita ja nekin kovin henkilökohtaisia. - Niin olisi kivaa, jos tämä kokemus olisi ollut nuorempana, mutta lohdutan itseäni että ei sitä liikaa ole vieläkään ja koko ajan tulee lisää kaikenlaista. Melkein joka päivä oppii jotain?
Muistan nuoruudestani erityisesti sen kuinka odotettiin, että täyttää 18 vuotta. Tuntui ettei sitä päivää tule koskaan. Nyt odotetaan täysiä vuosikymmeniä, eikä niiden edes toivottaisi tulevan niin nopeasti. - Muistin katoaminen olisi kyllä pirullista , tosin kuten kirjoitit voi joskus auttaa, jos lähellä on paljon surua.
Ei niistä nuorista meidän elättäjiä tulekaan ja vielä parempi olisi, jos tulisi toimeen omillaan. - Ruokailusta ei tehty ennen mitään suurta numeroa mikä nykyään on tapana. Syötiin sitä mihin oli varaa. Itse en jaksa nähdä paljoa vaivaa, enkä koskaan tule lähettelemään kuvia Facebookiin siitä mitä kulloinkin aion syödä.
On siinä avioliitossa se hyvä puoli, että ainakin on kaveri, jonka kanssa voi jutella silloin kun itse sitä haluaa. Meillä ei niin kauheata pulinaa koskaan ole ollut, mutta kyllä vastaan kun kysytään ja kuuntelen toisen murheita. - Olipa poikkeuksellisen positiivinen ja hauska viesti. Hyvä omalääkäri jos sellaisen löytää, on mainio asia. Itsellä vielä hakusessa, mutta kuitenkin työn alla.
- Digitalisoituminen ja erilaiset järjestelmät ja niiden toimimattomuus ärsyttävät joskus. Se on sitä kun ei vaan osaa.
Monta vuotta olen jo hankkinut omalle kunnon kohottamistaAina se vaan on jäänyt ja varmaan tulee eteen aika, kun huomaa ettei ne tulokset edes enää parane. - luupiini
Todella positiivista ajattelua ja hyvä asenne tulevaan, eihän se nyt pelkkää synkistelyä saisi olla. Kiitos kommentistasi. - En epäile hetkeäkään etteivätkö ikäihmiset pystyisi tekemään samoja töitä mitä muutkin lähes 70 vuotiaiksi, heillä on poikkeuksellinen etu ja se on keskittymiskyky käsillä olevaan tehtävään.
Samoin olen minäkin antanut itselleni luvan näkyä ja kuulua, ehkä joskus liikaakin, mutta jotenkin haluaa vaan tulla huomioiduksi enemmän nykyään. - Olen erittäin pahoillani, että olet joutunut kestämään kyseiset tapahtumat. Olen aistivinani yhteiskunnan puolelta, että me kuulumme siihen ryhmään joka vain kuluttaa. Mutta me olemme myös sen ansainneet ja on ikävää, jos vanhoja ihmisiä aletaan laittamaan taas muilta piiloon, kuten oli vanhainkotiaikoina.
- Joskus kaipaa, joskus kaipaa jopa ensirakkautta ja palaa ajassa taaksepäin muistoihin ja pystyy saamaan sen tuoksun, miltä joentörmällä kasvavat lehmukset tuoksuivat. Nuoruus oli hienoa, mutta myös vaikeaa.
En myöskään toivoisi, että minun sanottaisiin liikkuvani ikäisekseni hämmästyttävän nopeasti. Siksi en juokse paikasta toiseen, vaan kävelen hillityn arvokkaasti ripeällä askeleella. En minäkään tunne itseäni vanhaksi, mutta olen ajat sitten lopettanut sanonnan "mitäköhän sitä tekisi aikuisena", se ei vaan tunnu enää hauskalta.
Meillä on samanlainen suhtautuminen ystävällisille nuorille, otan vastaan sen enkä loukkaannnu, sillä tiedän olevani heitä niin paljon iäkkäämpi. - Kokemusta on ystäväpiirissä, kun on jäänyt yli viisikymppisenä työttömäksi, että ei löydy sen jälkeen kunnon töitä. Kiitollinen saa olla, kun itselle on riittänyt ja oli hyvä kun mainitsit tuon savustaminen. Olen nimittäin joskus hieman ylimielinen ja huomannut nuorempien joskus kritisoivan. Uusista asioista olen aina ollut kiinnostunut ja korvienvälihommat onnistuvat mainiosti.
Se edellinen viittaukseni tarkoitti, kun raskaan työpäivän päätteeksi saa raahattua itsensä kotiin, niin pieni huolenpito tuntuisi hyvältä siltä suunnalta, jonka kanssa sitä kotia alettiin leikkimään 25 vuotta sitten. Taitaa olla toiveajattelua? - Toisten armoille ja huolehdittavaksi joutuminen on pelottavinta, ehkä siinä vaiheessa ei sitten enää ymmärrä mitään muutakaan, enpä tiedä.
Hyvin on elämä mennyt, vaikka joskus voimat olleet vähissä. Ajattelin eilen, kun nousin parkkipaikalta työpaikalleni, että tätäkin ylämäkeä olen kulkenut kymmeniä tuhansia kertoja, mutta enää mitataan sadoisssa päivissä, se tuntui hyvälle. - En ole nähnyt tuota 100-vuotiasta rouvaa, mutta kuntosalia olen kyllä miettinyt viime aikoina paljonkin. Ehkä sinne tulee vielä mentyä, kun nyt siellä on jo ikäluokastani kavereita ja taitaa lisääntyä koko ajan vaan.
Samoin olen miettinyt tätä omakotitalo asumista, että kuinka hienoa olisikaan, jos saisi ja voisi asua loppuun saakka tässä talossa. Toisaalta kuten mainitsit löytyy sitä yhteisöllisyyttä taloyhtiöistäkin, mutta palvelutalossa on ikävä sävy jo sananakin. Meillä kaikilla taitaa olla niin huonoa kokemuksia vanhainkodeista, ainakaan itse en mennyt mielelläni katsomaan isovanhempiani. - Ei tarvitse haista, kun menee joka aamu suihkuun ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälleen.
- Juu, ihan on totta nuo sukurasitteet ja geenit mitä vanhemmiltamme perimme. Huomaan itsessäni paljon samaa mitä oli nyt jo edesmenneessä isässäni. Jopa ulkonäkö muistuttaa hyvin paljon, eli sekin on perittyä eikä muotoilemalla paljoa parane, eikä tarvitsekaan.
Kirjoitit tosi merkittävän seikan, tuon vanhemmiten tapahtuvan muuttumisen herkemmäksi. Olen työpäivän jälkeen miettinyt jotain tapahtumia ja huomannut jonkin asian satuttavan, vaikka näin ei välttämättä ole tarkoitettu.
Aika vähissä vanhemmiten ne rakkaat ihmiset ovat, vain muutama ja he lähtevät ennen minua tiedän minunkin kohtaloni olemaan vielä yksin muistoineni. Kirjoituksesi liikutti minua todella paljon, kiitos. - Joo, se kävelyvauhti pitää sovittaa iän mukana sopivaksi, eikä edes yrittää juosta muiden mukana. Muut hidastavat, jos haluavat tulla mukanani, minä en lisää enää vauhtia, en!
Niinhän se naapurinpoika, joka viimeksi leikkikentällä hyppeli keinusta, tulee seuraavana päivänä mopoautolla kotiin. Eikä millään voi uskoa sen olevan 15-vuotias.
Onneksi sentään löytyy vielä vähän kunnioitusta ja jotkut teitittelevätkin, ei tunnu huonolta mun mielestä. Ja se mielipiteen kysyminen se vasta tuntuu hienolta, kun ihan oikeasti tietää niiden arvostan.
Onhan vanhenemisessa paljonkin hyvää! - Media antaa myös vääristyneen kuvan normaalista ihmiskehosta ja sääliksi käy nuoria siinä mielessä, että monet ovat alkaneet tavoitella aliravittua ja liian laihaa ulkomuotoa.
Toisaalta onhan ikääntymisessä vielä sekin, kun ei tarvitse välittää mitä ne muut ajattelee tai sanoo. Voi aina kuitata että olen jo niin vanha, hehee. - Heikunkeikku
Olen huomannut kyseisen tyypin kirjoittavan minulle (ja monelle muullekin) tuntematonta vierasta kieltä. Siitä ei saa mitään selvää, ei ymmärrä yhtään mitään, joten säästää itseään kun ohittaa hepun viestit, eikä edes yritä kommentoida niihin mitään. Hän ei ole sen arvoinen. - Hyvin harkittua ja hyvin samanlaista ajattelua mitä minullakin. En kaipaa nuoruuteni, olen elänyt sen kerralla ja kunnolla myös virheitä tehden. Olemme samanlaisia nautiskelijoita, turha myös yroittää liikaa niitä elämntapoja muuttaa, sairaudet saattaa tulla ihan kenelle vaan.